Kyllä se taitaa toukokuulle kääntyä tämäkin talvi. Valtava lumimäärä on sulanut ennätysvauhtia. Ensimmäiset leskenlehdet avautuivat kukkaan ja muutama sinivuokkokin kurkistelee. Joutsenet pesivät ja kaulushaikara puhaltelee pulloon. Hauet vilkuttivat pyrstöillään tervehdyksiään.
Hyvää vappua Värtsin väki !
On ollut vähän ”kitulias” kevään tulo, kun pakkaspoika ei hevin hellitä otettaan. Yöpakkasia on riittänyt
ja sen myötä linnut miettivät, josko lähtisi ollenkaan vai pysyttelisikö etelämmässä.
Porakaivosta nousee aikaisempien keväiden tapaan vettä niin paljon, ettei pumpun vetämään putkeen mahdu. On pumpattava pois ohi pumpun ja putkiston. On siinä Venäjältä ostetulla uppopumpulla – ja ukolla – töitä pariksi viikoksi. Avanto piti avata väellä ja voimalla, jotta pääsi siihen upottautumaan – ja unet pois silmistä huuhtomaan.
Kyllä, kyllä. Kevättä se on lumesta huolimatta. Sorsat uivat rannan ulliveessä ja siinä sitä on saunasta käsin tullut jo pulahdettua.
Kävin äsken tällä kertaa edes housuja kastelematta päättämässä pilkkikauden Sääperillä. Käyntini johdosta mainitun järven kalakanta köyhtyi yhdellä ahvenella, mutta lähimmän kuukauden sisällähän niitä syntyy muutama miljoona uutta. Luontoäiti on tosin tässä(kin) asiassa melkoinen tuhlari; onnistuneenkin kudun aikaansaannoksista jää henkiin edes seuraavalle talvelle vain erittäin pieni määrä.
Kalan saaminen on aina hyvä asia, mutta tällä kertaa vielä enemmän iloa tuotti kuitenkin rantapajukosta löytynyt sulavan lumen alta paljastunut riekon ulostekasa. Vielä siis ehkä on pientä toivoa, että mainitun metsäkanan kanta elpyy ja pääsemme tekemään talvihavaintoja mm. Sääperiltä entisaikojen malliin. Lapsuudessani kiepeistä nouseviin lintuihin törmättiin hiihtoretkillä hyvinkin usein, mutta nyttemmin en ole kokenut tätä elämystä edes ykköslinnun osalta yli 20 vuoteen. Lajihan on Lappia lukuunottamatta äärimmäisen harvinainen; sen metsästyskin on ollut jo vuosikausia sallittu ainoastaan Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella. Itse olen ampunut ainoat riekkoni noin kolme vuosikymmentä sitten Ilomantsissa.
”Myllyniemi toi karaoke kultaa Värtsilään.”
Näin uutisoi Koti-Karjala 2.5.2018.
Mikko Myllyniemi Värtsilän yhdistyksestä voitti siis
70 v -sarjan Pohjois-Karjalan EL-karaokessa.
Osallistujia oli 38 neljässä eri sarjassa.
Onnittelut kaustajärveläiselle Mikolle!
Mikolle mittavat maininnat suorituksesta. Hyvä:-)
Käki kukkui tänä aamuna 3.5. Värtsilässä Patsolan mäellä.Kesä se sieltä sittenkin tulee!
Jänisjoen juoksutukset alkoivat 19.4 lukemasta 64.40 ja 3.5 oli lukema 65.80.
Eli vajaassa kahdessa viikossa nousi veden pinta 1,4 metiä ja on edelleen nousussa.
Kahdeksan kymmentä luvun huippukorkeuteenkaan ei ole enää kuin 80 centti matkaa.
Kannattaa käydä joen rannalla niiden joilla on veneitä ja laitureita jäänyt talveksi liian alas jokipenkalle.
Ostin sen kapistuksen joka muutama vuosi sitten turhakkeen tittelin sai. Ei se minulle turhake ole. Repun kun panen selkääni ja annan ilmavirran tehdä tehtävän on kohta piha puhdas ja ruoho ponnistaa maanpinnalle aurinkoa kohden.
Nyt on herkkuja lähilunnossa. Korvasienet odottavat poimioita. Korvasieni mestarien laittamana menee syvälle makunautintoja etsivien arveltavaksi.
Mökille tultua näkee edessä oman aikuishistorian. Tänne on völjätty tavaraa ja vaatteita vuosien varrelta. Tulee mieleeni lapsuus kun säästäväisyys oli kunniassa. Kun kengät oli loppuun käytetyt sanoi äitini: kyllä ne vielä toimivat heinäpellolla.
Rajanpinnassa on lahjakasta väkeä. Huhtikuun 20. päivänä saimme Kiteellä siitä taas vakuuttavaa näyttöä. Omatoimista ”työllistämisen aktiivimallia” esitteli Kari Kuronen Öllölästä. Hieno konsertti oli tuo hänen taiteilijauransa 40-vuotisjuhla meille paikalla olleille. Täällä siitä kerrotaan: http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2018/05/kari-kuronen-muusikon-uralle-ollolasta.html
Jänisjoen vedenkorkeuteen uusia lukuja. Tänään korkeus lukema oli 66.00 ja mitarin asteikon lukemat loppuvat 6620. eli 80 luvun ennätyskorkeuteen ja edelleen on reilussa nousussa.
Kaustajärven jäät ovat melkein sulaneet paikoilleen.
Nyt tuuli työntää järven keskellä olleita jäälauttoja kohti
rantaamme. Jopa ”aallonmurtajan” päällä olevan laiturimme
kansi on veden peitossa. Eli korkealla on tämänkin järven vesi.
Välillä Ukonlahti – Rajavyöhyke bongasimme tänään Jänisjoella kuusi sukellusvenettä sekä yhden karkuteillä olevan laiturin ja valitettavasti myös kaikenlaista luontoon kuulumatonta roinaa!
Jäät alkaa hajota paikoilleen ja hauen kutu on lopuillaan.
Tänään tultiin Värtsilään reittiä; Eno, Kovero, Tuupovaara. Enon puolella oleva Uramo järvihän on Jänisjoen latvavesiä ja mikä näky sielläkin oli, kun seurattiin joen reittiä.
joen rantojen ja lampisuvantojen rantametsätkin olivat veden peitossa.
Erään talon pihapiirin rakennuksia törrötti vedestä ja erään talon rapulta pääsi varmaan muutamalla loikalla kevätkylpyihin.
Niin, että siitä voi jokainen päätellä mitkä vesimassat mahtaa matkata Värtsilän laakson kautta vielä.
Sekä päästäänkö vuosisadan ennätyslukuihin Värtsilässä vedenkorkeuden suhteen ja vuoden sisäisen vedenkorkeuden eroon, joka on alimman ja ylimmän vedenpinnan erona 2,70 m.
Pappilan rannan kokkokin, jota on ajansaatossa kasailtu kelluu jo veden varassa. Pitänee sillekin tehdä varotoimi, kuten laitureille, että sitoa se naruilla kiinni rantapuihin.
Että tällaisia terveisiä Jänisjoki reitiltä.
On käki kukkunut Pirtajärvelläkin. Tänä aamuna lensi ensimmäinen pääsky täällä paratiisissa.
onneksi niissä jussin mainitsemissa ”sukellusveneissä” ei ollut kansallistunnusta RU,tänään 7.5.2018 vesi on
noussut edelleen ja virtaama on melkoinen.joku on kertonut minulle vuosia sitten,että Kososen kohdalla olisi
vesi noussut pellolle huippukorkeutena.saas nähdä.
Tänään iltapäivällä kävin korkeuslukeman tarkistamassa ja näyttäisi siltä, että nousu on loppunut ainakin hetkeksi. Tai venäläiset ovat vasta nyt havahtuneet asiaan ja lisänneet osaltaan juoksutuksia, kun virtausnopeus ei ole vähentynyt vaan päinvastoin.
Valehteleekohan minun korvat, vai joko linnut lopettivat laulunsa tältä keväältä.
Alpo,teillä on kaikki perheenperustajat jo löytäneet puolison 😁meillä on vielä sinkkuja niin paljon että kuulosuojaimet päässä pitää metsässä kulkea😂
Luultavasti yksi lemmenkipee sinitiainen jäi vielä vaille kumppania. Se on jo useampana päivänä käynyt kurkkimassa ikkunasta sisälle. Alkuun ajattelin, että se etsii ikkunasta hyönteisiä tai muuta syötävää. Mutta ilmeisesti se on rakastunut omaan peilikuvaansa. Siinä ne hierovat nokkaa yhteen, peilikuva ja hän. Sitten se hyppää läheiselle oksalle ja näyttää hienoja temppuja rakkaalleen.
Kyllä se taitaa toukokuulle kääntyä tämäkin talvi. Valtava lumimäärä on sulanut ennätysvauhtia. Ensimmäiset leskenlehdet avautuivat kukkaan ja muutama sinivuokkokin kurkistelee. Joutsenet pesivät ja kaulushaikara puhaltelee pulloon. Hauet vilkuttivat pyrstöillään tervehdyksiään.
Hyvää vappua Värtsin väki !
On ollut vähän ”kitulias” kevään tulo, kun pakkaspoika ei hevin hellitä otettaan. Yöpakkasia on riittänyt
ja sen myötä linnut miettivät, josko lähtisi ollenkaan vai pysyttelisikö etelämmässä.
Porakaivosta nousee aikaisempien keväiden tapaan vettä niin paljon, ettei pumpun vetämään putkeen mahdu. On pumpattava pois ohi pumpun ja putkiston. On siinä Venäjältä ostetulla uppopumpulla – ja ukolla – töitä pariksi viikoksi. Avanto piti avata väellä ja voimalla, jotta pääsi siihen upottautumaan – ja unet pois silmistä huuhtomaan.
Kyllä, kyllä. Kevättä se on lumesta huolimatta. Sorsat uivat rannan ulliveessä ja siinä sitä on saunasta käsin tullut jo pulahdettua.
Kävin äsken tällä kertaa edes housuja kastelematta päättämässä pilkkikauden Sääperillä. Käyntini johdosta mainitun järven kalakanta köyhtyi yhdellä ahvenella, mutta lähimmän kuukauden sisällähän niitä syntyy muutama miljoona uutta. Luontoäiti on tosin tässä(kin) asiassa melkoinen tuhlari; onnistuneenkin kudun aikaansaannoksista jää henkiin edes seuraavalle talvelle vain erittäin pieni määrä.
Kalan saaminen on aina hyvä asia, mutta tällä kertaa vielä enemmän iloa tuotti kuitenkin rantapajukosta löytynyt sulavan lumen alta paljastunut riekon ulostekasa. Vielä siis ehkä on pientä toivoa, että mainitun metsäkanan kanta elpyy ja pääsemme tekemään talvihavaintoja mm. Sääperiltä entisaikojen malliin. Lapsuudessani kiepeistä nouseviin lintuihin törmättiin hiihtoretkillä hyvinkin usein, mutta nyttemmin en ole kokenut tätä elämystä edes ykköslinnun osalta yli 20 vuoteen. Lajihan on Lappia lukuunottamatta äärimmäisen harvinainen; sen metsästyskin on ollut jo vuosikausia sallittu ainoastaan Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella. Itse olen ampunut ainoat riekkoni noin kolme vuosikymmentä sitten Ilomantsissa.
”Myllyniemi toi karaoke kultaa Värtsilään.”
Näin uutisoi Koti-Karjala 2.5.2018.
Mikko Myllyniemi Värtsilän yhdistyksestä voitti siis
70 v -sarjan Pohjois-Karjalan EL-karaokessa.
Osallistujia oli 38 neljässä eri sarjassa.
Onnittelut kaustajärveläiselle Mikolle!
Mikolle mittavat maininnat suorituksesta. Hyvä:-)
Käki kukkui tänä aamuna 3.5. Värtsilässä Patsolan mäellä.Kesä se sieltä sittenkin tulee!
Jänisjoen juoksutukset alkoivat 19.4 lukemasta 64.40 ja 3.5 oli lukema 65.80.
Eli vajaassa kahdessa viikossa nousi veden pinta 1,4 metiä ja on edelleen nousussa.
Kahdeksan kymmentä luvun huippukorkeuteenkaan ei ole enää kuin 80 centti matkaa.
Kannattaa käydä joen rannalla niiden joilla on veneitä ja laitureita jäänyt talveksi liian alas jokipenkalle.
Ostin sen kapistuksen joka muutama vuosi sitten turhakkeen tittelin sai. Ei se minulle turhake ole. Repun kun panen selkääni ja annan ilmavirran tehdä tehtävän on kohta piha puhdas ja ruoho ponnistaa maanpinnalle aurinkoa kohden.
Nyt on herkkuja lähilunnossa. Korvasienet odottavat poimioita. Korvasieni mestarien laittamana menee syvälle makunautintoja etsivien arveltavaksi.
Mökille tultua näkee edessä oman aikuishistorian. Tänne on völjätty tavaraa ja vaatteita vuosien varrelta. Tulee mieleeni lapsuus kun säästäväisyys oli kunniassa. Kun kengät oli loppuun käytetyt sanoi äitini: kyllä ne vielä toimivat heinäpellolla.
Rajanpinnassa on lahjakasta väkeä. Huhtikuun 20. päivänä saimme Kiteellä siitä taas vakuuttavaa näyttöä. Omatoimista ”työllistämisen aktiivimallia” esitteli Kari Kuronen Öllölästä. Hieno konsertti oli tuo hänen taiteilijauransa 40-vuotisjuhla meille paikalla olleille. Täällä siitä kerrotaan: http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2018/05/kari-kuronen-muusikon-uralle-ollolasta.html
Jänisjoen vedenkorkeuteen uusia lukuja. Tänään korkeus lukema oli 66.00 ja mitarin asteikon lukemat loppuvat 6620. eli 80 luvun ennätyskorkeuteen ja edelleen on reilussa nousussa.
Kaustajärven jäät ovat melkein sulaneet paikoilleen.
Nyt tuuli työntää järven keskellä olleita jäälauttoja kohti
rantaamme. Jopa ”aallonmurtajan” päällä olevan laiturimme
kansi on veden peitossa. Eli korkealla on tämänkin järven vesi.
Välillä Ukonlahti – Rajavyöhyke bongasimme tänään Jänisjoella kuusi sukellusvenettä sekä yhden karkuteillä olevan laiturin ja valitettavasti myös kaikenlaista luontoon kuulumatonta roinaa!
Jäät alkaa hajota paikoilleen ja hauen kutu on lopuillaan.
Tänään tultiin Värtsilään reittiä; Eno, Kovero, Tuupovaara. Enon puolella oleva Uramo järvihän on Jänisjoen latvavesiä ja mikä näky sielläkin oli, kun seurattiin joen reittiä.
joen rantojen ja lampisuvantojen rantametsätkin olivat veden peitossa.
Erään talon pihapiirin rakennuksia törrötti vedestä ja erään talon rapulta pääsi varmaan muutamalla loikalla kevätkylpyihin.
Niin, että siitä voi jokainen päätellä mitkä vesimassat mahtaa matkata Värtsilän laakson kautta vielä.
Sekä päästäänkö vuosisadan ennätyslukuihin Värtsilässä vedenkorkeuden suhteen ja vuoden sisäisen vedenkorkeuden eroon, joka on alimman ja ylimmän vedenpinnan erona 2,70 m.
Pappilan rannan kokkokin, jota on ajansaatossa kasailtu kelluu jo veden varassa. Pitänee sillekin tehdä varotoimi, kuten laitureille, että sitoa se naruilla kiinni rantapuihin.
Että tällaisia terveisiä Jänisjoki reitiltä.
On käki kukkunut Pirtajärvelläkin. Tänä aamuna lensi ensimmäinen pääsky täällä paratiisissa.
onneksi niissä jussin mainitsemissa ”sukellusveneissä” ei ollut kansallistunnusta RU,tänään 7.5.2018 vesi on
noussut edelleen ja virtaama on melkoinen.joku on kertonut minulle vuosia sitten,että Kososen kohdalla olisi
vesi noussut pellolle huippukorkeutena.saas nähdä.
Tänään iltapäivällä kävin korkeuslukeman tarkistamassa ja näyttäisi siltä, että nousu on loppunut ainakin hetkeksi. Tai venäläiset ovat vasta nyt havahtuneet asiaan ja lisänneet osaltaan juoksutuksia, kun virtausnopeus ei ole vähentynyt vaan päinvastoin.
Valehteleekohan minun korvat, vai joko linnut lopettivat laulunsa tältä keväältä.
Alpo,teillä on kaikki perheenperustajat jo löytäneet puolison 😁meillä on vielä sinkkuja niin paljon että kuulosuojaimet päässä pitää metsässä kulkea😂
Luultavasti yksi lemmenkipee sinitiainen jäi vielä vaille kumppania. Se on jo useampana päivänä käynyt kurkkimassa ikkunasta sisälle. Alkuun ajattelin, että se etsii ikkunasta hyönteisiä tai muuta syötävää. Mutta ilmeisesti se on rakastunut omaan peilikuvaansa. Siinä ne hierovat nokkaa yhteen, peilikuva ja hän. Sitten se hyppää läheiselle oksalle ja näyttää hienoja temppuja rakkaalleen.
Jospa se näkee läpi ikkunasta.