Värtsilän taajaväkinen yhdyskunta ja Kunnalliset asiat Värtsilässä, Kansan Voima 1923

Kansan Voima no 143 18.12.1923, Värtsilän paikallisnumero

Värtsilän taajaväkinen yhdyskunta.

Värtsilä on yksi huomattavimpia tehdasasutuksia maassamme. Eikä ihmekään, sillä on Värtsilä teollisuuspaikkakuntana ollut jo lähes 100 vuotta. Jo v. 1783 aiottiin paikkakunnalle perustaa sahalaitos, mutta kuoli tämä suunnitelma alkuunsa, kunnes sen pastori Löffström herätti jälleen eloon, saaden v. 1833 kuvan sahan perustamiseen. Aikeensa L. toteuttikin muutama vuosi myöhemmin. Samoihin aikoihin siirtyi paikkakunnalle tuomari Arppe joka osti edellämainitun sahalaitoksen. Mutta kun uusi metsäasetus ehkäisi Arppen jatkamasta sahateollisuutta, muutti hän Värtsilän sahan rautaruukiksi 1852, jolloin laitos tässä tehtävässä jatkoi toimintaansa. Sattuma teki harkkoraudan menekin odottomattoman hyväksi: itämainen sota, joka teki sahatun tavaran viennin mahdottomaksi, enensi raudan tarvetta. Rauha keskeytti Arppelle tehdyn tarjouksen ruveta tehtaissaan valmistamaan Venäjälle kuulia ja pommeja. Raudan hinta aleni rauhan tultua mutta Arppe luotti siihen, että kohtuullinen suojelustulli edelleen jäisi valtakunnan tullipolitiikan ohjeeksi.

Valssilaitoksen rakennutti hän Värtsilään v. 1859-1860, mutta se tuli hyvin kalliiksi. Tulipalot, riitaisuudet ulkolaisen työväen kanssa ja muut vastustukset tekivät ajan hyvin huolestuttavaksi. Muukalaiset lähtivät pois, mutta kauan ei mennyt, ennenkuin uusiin ja monipuolisiin tehtäviin pystyvä kantajoukko oli saatu kotoisesta väestä kouluutetuksi. Tästä alkaa Värtsilän varsinainen kehitys.

V. 1861 jouluk. 9 p:nä kuoli Arppe Värtsilässä, jonka hän oli kohottanut suureksi liikepaikaksi. Tehdas joutui hänen perillisilleen. V. 1885 laittoi hänen poikansa Klas Arppe tehtaalle suurenmoisen siemensmartinuunin, joka oli ainoa laatuaan siksi, että se jalosti järvimalmitakkirautaa. Käyttövoimana oli silloin vielä höyry.

N. L. Arppen perillisiltä siirtyi Värtsilän ja Möhkön tehtaat Värtilä Aktiebolag-nimiselle, osaksi Arppen perillisistä, osaksi muista suurliikkeistä muodostuneelle tehdasyhtiölle. Nykyään omistaa tehtaan Aktiebolag Värtsilä Osakeyhtiö, joka sitä nykyisen johtajan insinööri Lars Åberin aikana on suuresti uudistanut ja laajentanut.

Rakennuksista mainittakoon valssilaitos, maasuuni, konepaja, valimorakennus, martini-uunit, sahalaitos, punaisten ja tulenkestävien tiilien tehtaat ja naulapajarakennus. Kaikki nämä ovat rakennetut etupäässä tiilistä. Sähkövoimalaitos sijaitsee 12 km. päässä tehtaalta olevan Saarionkosken putouksen luona.

Huomattavimmista tehtaan tuotteista mainittakoon hiomokoneet, joita oli käytännössä jo useilla paperimassatehtailla.

Raaka-aineina käytetään järvi- ja osaksi vuorimalmia. Tehtaassa tarvittava malmi on saatu ympäristön järvistä. Vuorimalmia on tuotu Ruotsista.

Tehtaan laajentamiseksi on nyt valmistettu uusi martiiniuuni joka on maamme suurin ja voi yhtaikaa sulattaa 20 tonnia rautaa sekä mahtava sähkökeskus.

V. 1919 valmistui lankanaulatehdas ja langan vetolaitos sekä kylmävalssilaitos.

Yhtiön osakepääoma on 24 milj. mk. ja tuotteiden valmistusarvo n. 40 milj. mk. Osa valmisteista myydään Ruotsiin ja Norjaan, aikaisemmin Venäjälle.

Työväestöä on n. 1,000 henkeä joilla useimmilla on asunnot tehtaan puolesta.

Tällaisten olosuhteiden vallitessa on aikanaan astunut esille kysymys puheenaolevan tehdasasutuksen julkistamiseksi taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Tämä tapahtuikin elok. 31 p:nä 1921. Yhdyskunnan asukasluku oli sanottuna vuonna 2,200.

Värtsilä, joka oli osa Tohmajärven pitäjää, on nykyään eri kunta, jonka asukasluku, tehdasalue ja sen läheiset ympäristöt lukuunotettuna, oli v. 1919 4,549. Kunnan pinta-ala noin 23 neliökilometriä.

Matkaa Värtsilään on Helsingistä 553, Viipurista 240 ja Sortavalasta 62 kilometriä. Värtsilästä Joensuuhun on 71 kilometriä.

Värtsilän tehdasalueelle on Värtsilän rautatieasemalta matkaa 3 km ja on se haararadan kautta yhteydessä pääradan kanssa.

—————————————————————————————————————————–

Kunnalliset asiat Värtsilässä

Työläiset enemmistönä kunnallishallinnossa.

Käsiksi kunnalliseen toimintaan ryhtyi Värtsilän työväestö kohta silloin kun uudistetun kunnallisen äänioikeuden kautta avautui työläisille pääsy kunnallisten asioitten hoitoon ja käsittelyyn. Tosin ennemminkin joskus joitakin työväestölle tärkeämpiä asioita, kuntakokoukseen menemällä yritettiin saada työläisten eduksi voittoon viedyksi, mutta sellainen harvoin onnistui, muutoin kuin yllätyksenä porvareille ja seurauksena oli, että sellaisesta päätöksestä valitettiin kunnes löydettiin virasto, joka kumosi näin yllättämällä saadun kuntakokouksen päätöksen. Esimerkkinä mainittakoon työväenyhdistyksen talon tonttimaata koskeva päätös, joka sen aikuinen senaatti purki, ilman että olisi osoittanut pienintäkään laittomuutta kuntakokouksen päätöksessä tapahtuneen. Oli sentään selvää, ettei sellaisissa oloissa työskentelemällä ollut työväestöllä mitään tuloksellista hyötyä.

Vasta vuoden 1920 , jolloin uudet kunnallislait tekivät mahdolliseksi työläisten tuloksellisen toiminnan ja osanoton kunnallisiin asioihin, voitiin työväestön taholta käydä käsiksi voimaperäisemmin kunnallisen toiminnan eri puoliin.

Jo kohta ensimmäisissä vaaleissa siirtyivät voimasuhteet työläisten eduksi siten, että valtuustoon tuli valituksi 12 sos.-dem. ja 6 porvaria. Seuraavana vuotena, johon mennessä saatiin tarkempi tieto vasta muodostuneen uuden kunnan väkiluvusta, valittiin valtuustoon 14 sos.-dem. ja 7 porvaria. Suhde on pysynyt sellaisena aivan nyt äsken toimitettuihin vaaleihin saakka, joissa menetimme yhden paikan, joten tällä kertaa valtuustossa on 13 sos.-dem. ja 8 porvaria. Edustajapaikan menettäminen johtui ensiksi siitä, että porvareilla oli tällä kertaa erovuorossa 1 ja sos.-dem. 6, joten verrattuna edellisiin vuosiin, jolloin erovuorossa oli porvareista 2 ja sos.-dem. 5, olisi tällä kertaa tarvinnut sos.-dem. äänimäärän kohota entisestään kokolailla voidaksemme säilyttää kaikien 6:den erovuorossa olevien paikat. Toiseksi johtui tappiomme siitä syystä että porvaripuolueet joutuivat kenties vasten tahtoaan, käymään vaaleihin tällä kertaa yhtenäisenä, sen sijaan kuin edillisillä kerroilla esiintyivät erillisinä. Yhtenäisyys johtui siitä, että keskuslautakunta hylkäsi 2 porvarien 3:sta ehdokaslistasta, joten jäljelle jäi ainoastaan 1, jota he olivat pakotetut äänestämään. Oliko tuo heistä mieleistä tai ei, sitä emme halua tietää. Sen me kumminkin tiedämme, että se oli heille eduksi.

Kolmantena syynä voimme mainita vielä etteivät työläiset olleet aikanaan huolehtineen tarpeeksi äänioikeudestaan. Huomattava määrä työläisiä oli merkitty äänioikeudettomaksi, joilla kuitenkin olisi äänioikeus ollut, jos aikoinaan olisivat sitä valvoneet.

Samoihin aikoihin jolloin olimme suoriutuneet ensimmäisistä kunnallisvaaleista, olimme päässeet erilleen Tohmajärven kunnasta, jonka yhteydessä niihin aikoihin saakka elettiin ja kunnallisia asioita hoidettiin. Erotessa Tohmajärven kunnasta ei Värtsilän uudelle alkavalle kunnalle jäänyt kovinkaan suuria varoja. Ero selvityksessä ilmeni, että yhteisessä kunnassa oli velkoja toistamiljoonaa markkaa, ja joista Värtsilän kunnan osalle jäi 750.000:-, joka tosin loppuselvittelyssä jonkunverran väheni.

Kiinteimistöjä jäi Värtsilän uudelle kunnalle: Värtsilän kansakoulu sille kuuluvine maineen ja metsineen, sekä Värtsilän aseman ja Patsolan kansakoulut samoin yhteisenä kuntana ollessa ostettu Skutnabbin maatila rakennuksineen, sekä lisäksi Tohmajärven kunnan alueella sijaitsevia muutamia metsäpalstoja.

Paitsi mainittuja kiinteimistöjä, ei kunnalla ollut penniäkään varoja lähtiessään itsenäiselle taipaleelle, sen sijaan oli 750,000 mk. velkaa niskoilla. Siis oli lähdettävä hoitelemaan uuden kunnan taloutta velka-isännän tavoin. Sanomattakin on selvää, että tiukalle otti yrittäminen alkuun päästessä. Velkaa oli tehtävä entisen lisäksi, kun menoja oli, vaan ei tuloja, sillä kului aikoja ennen kuin päästiin verokannolla saamaan varoja.

Kuten mainittu, oli valtuuston jäsenmäärästä 2/3 sos.-dem. Samassa suhteessa joutui työläisiä kaikkiin muihinkin kunnan virkoihin. Valtuuston puheenjohtajana toimi sos-dem., Työv. ja Pienvilj. Osuusl. puheenjohtaja A. Ahola. Kunnallislautak. puheenjohtajan toimi luovutettiin porvareille, ja tuli siihen valituksi maanviljelijä E. Lintunen. Kumpikin, sekä Ahola, että Lintunen hoitivat tehtävänsä moitteettomasti, eroten Ahola kaksi vuotta takaperin paikkakunnalta poismuuton takia, ja Lintunen tänä syksynä omien yksityisasioittensa vuoksi.

Ensimmäisiä tehtäviä työläisedustajilla, niinhyvin valtuustossa kuin kunnallis- ja köyhäinhoitolautakunnissa, oli köyhäinhoidon järjestely entistä siedettävämmälle kannalle. Entinen köyhäinkoti joka sijaitsee Skutnabbilta ostetulla tilalla, oli perin ahdas, joten siihen oli sijoitettava etupäässä lapsia, kuten loukkasodan jättämiä, tai muutoin hoidotta jääneitä orpoja, ainoastaan muutamia vanhuksia voitiin kotiin sijoittaa. Toisin vanhuksista monikaan ei ollut tilaisuudessa vielä saapumaankaan kunnan yhteiseen hoitoon syystä, että Värtsilän O.Y., jolla oli ominainen köyhäinhoitolaitoksensa ei suostunut vapaehtoisesti kunnan yhteiseen köyhäinhoidon järjestämiseen, ennen kuin pari vuotta asiasta riideltyä, tuli siihen lainmukaisesti pakotetuksi.

Työläisedustajat kunnan valtuustossa käsittivät köyhäinhoitokysymyksen siltä kannalta, että kunnan köyhäinhoito on saatava turvaamaan sinne vanhuutensa tai muuten työkyvyttömyytensä tähden joutuvia vanhuksia, sekä orpolapsia, tyydyttävämmin kuin mitä ennemmin työläisvanhuksille on yleensä kuntien puolelta ollut tarjolla. Sillä monen työläisen ainoana vanhuutensa päivien turvapaikkana tulee olemaan kunnan köyhäin hoitola. Tämä päämääränään, ovat työläisedustajat vaikuttaneet siihen, että kunta osti Työv. ja Pienvilj. Osuusliikkeltä Niiralan kartanon, joka laajoine viljelysmaineen, ja aluksi tyydyttävine asuntoineen tarjoaa mahdollisuuden uudenaikaiselle ja kaikinpuolin paremmalle perälle muodostettavalle vanhain ja lastenkodille. Paitsi tätä, voidaan Niiralan kartanolla hankkia kunnalle tuloja, jotka helpottavat suuresti köyhäinhoitomenoja; sillä kartanon laajojen viljelysmaiden lisäksi sijaitsee siellä mylly ja sahalaitos höyläkoneineen, ja lähiaikoina on aikomus perustaa tiilitehdas. Kartanon tilasta myytiin sivutila kunnan asutuslautakunnalle, joka jakoi tilan 13 eri osaan myyden ne pikkutiloina. Asutuslautakunnan välityksellä on tämän lisäksi hankittu useampia muita pikkutiloja, joiden ostoon on saatu varoja suurimmalta osaltaan valtion, sitä varten myöntämistä varoista.

Kunnan kiinteän omaisuuden arvo lisääntyi tänä vuotena maanviljelijä P. Nissiseltä ostetulla 182 hehtaarin alaa käsittävällä metsämaalla, josta kunta maksoi 150 tuhatta markkaa.

Tässä mainittuihin ja tulevaisuudessa kunnan tuloja kartuttaviin hankkeisiin, samoin kuin alkavan kunnan moniin muihin menoihin, on tarvittu varoja tavallista runsaammin, joten kuntalaisiamme kohtaavaa verorasitusta ei ole voitu saada vielä helpponemaan. Jos tosin veroäyrin hinta, joka on pysytellyt alle kahdeksan markan sadalta, ei ole korkeimpia, verrattuna monen muun kunnan veroäyrinhintaan, niin tuntuu verorasitus siitä huolimatta synnyttävän tyytymättömyyttä monen veroa maksavan mielessä. Kuitenkin voidaan olla vakuutettuja siitä, että sikäli kun kunnan talous- ja tuotantolaitokset ehditään järjestää säännöllisemmin toimivaksi, saadaan veroäyrin hinta vähitellen alenemaan, huolimatta siitä, vaikka nykyinen oppivelvollisuuslaki toteutuessaan vaatiikin vuosittain tavallista runsaammin varoja aina vuoteen 1939, johon mennessä lain edellyttämä määrä, 11 kansakoulurakennusta, voidaan olettaa rakennetuksi.

Kuulee usein työläistenkin toivottoman valittelun siitä, että verorasitus on ankara ja sietämätön, ja miksi työläiset, jotka ovat enemmistönä kunnan asioiden hoidossa, eivät toimi niin, että verot työläisiltä vähenisi. Tähän täytyy vastata, ettei liene järkevää ajatella suuremmoisempia helpotuksia ennenk. on ensin jotain uhrannut. Olemme perineet melkeimpä auttamattomasti rappiollaan ja velkataakan alle joutuneen Tohmajärven kunnan osuuden, joten on aivan selvää, ettei sellaisessa kunnossa olevaa kunnan taloutta voida kohottaa ilman, ellei siihen ensin jotain uhrata, ja uhraaminen kysyy aina varoja. Ja kun velkavaroilla eläminen johtaisi yhä syvemmälle taloudellista rappiotilaa, niin on pakotettu kuntalaisten tulevan edun vuoksi pyrkimään pikemmiten mahdollisimman vähäiseen velkarasitukseen. Ja tähän on mahdollisuus päästä nopeammin verotuskysymyksen järjestelyllä ja vähitellen kunnan tuotanto- ja kulutuspuolien huolellisella hoidolla, jonka jälkeen voidaan toivoa, jopa vaatiakin verorasituksen helppoutumista.

Niiden työläisten, jotka ovat vaipuneet toivottomuuteen kunnallisiin verohelpotuksiin nähden, työläisten enemmistönä ollessa kunnan asiaini hoidossa, on huomioon otettava sekin, että voisihan verorasitus olla paljoa ankarampi, elleivät työläiset olisi sitä estämässä, olisihan porvareilla mahdollisesti monia luokkaharrastuksiaan johon he käyttäisivät kunnan yhteisiä varoja, ellei työläisten enemmistö olisi sellaisia pyyteitä vastaan panemassa.

Tulevaisuus kunnallisen elämänkin alalla on ehdottomasti työväen luokalla. Työläisille on välttämätöntä valmistautua ottamaan sitä vastaan ei toivottomuudella vaan rohkeudella ja toiminnan innolla. On muistettava sananlasku, ”ettei makaavan kissan suuhun tule hiiri.”

Mainitsimme jo, että johtaja A. Ahola, paikkakunnalta poismuuton vuoksi erosi valtuuston puheenjohtajan toimesta pari vuotta takaperin. Siitä saakka on valtuuston puheenjohtajan toimi sallittu porvarien täyttää ja tunnustettakoon se rehellisesti, että tämä siitä syystä, ettei sos.-dem. ryhmällämme ollut sisua asettaa miestä vakinaiselle valtuuston puheenjohtajan paikalle. Mutta viime vaalien jälkeen muuttunut sos.-dem valtuustoryhmän kokoonpano antaa edellytyksiä toivomaan että valtuuston puheenjohtajaksi valitaan sos.-dem. Nykyisin on valtuuston puheenjohtajana toiminut maisteri Reinikka, puoluekannaltaan maalaisliittolainen. Meillä ei suinkaan maisteri Reinikkaa vastaan ole vähintäkään kaunaa. Mutta enemmistön oikeudella ja velvollisuudella kouluuttaa työväen luokasta mahdollisimman useita henkilöitä, jotka tulevaisuudessa menestyksellisesti voisivat astua täyttämään työväestön käsiin joutuvia yhteiskunnallisia tehtäviä, on välttämätöntä saada omia miehiämme remmiin.

Toinenkin tärkeä toimi, jonka valtuusto viime kokouksessaan on päättänyt julistaa haettavaksi, on kunnan yleisen taloudenhoitajan toimi. Tämäkin toimi välttämättä edellyttäisi henkilöä, jonka maailman katsomus ei olisi kiintynyt yksinomaan omistavien luokkien edun valvomiseen, omistamattomien edun kustannuksella. Tähänkin toimeen olisi syytä työläisten tutustuttaa omia miehiään, jos sopivaa omista tarjolle tulisi.

A-tti.

—————————————————————————————————————————–

Kansan Voima no 143 18.12.1923, Värtsilän paikallisnumero

Jutun kokosi Eira Varonen