Suomen itsenäisyyspäivä lähestyy. Tänä vuonna täysi sata vuotta tulee täyteen siitä kun tuo itsenäisyysjulistus annettiin. On siis 101. itsenäisyyspäivä.
Itsenäisyytemme on ollut koetuksella moneen kertaan, milloin milläkin lailla.
Kun maailmassa puhutaan Suomesta ja sen itsenäisyydestä keskusteluihin tulevat esille 1940 luvun alun jatkosota ja 30.11.1939 alkanut talvisota. Niistä selviytymistä maailmalla ja meilläkin pidettiin ihmeenä. Voisko ihan sanoa, että yksi maailmanhistorian ihmeistä?
On myös muistettava itsenäisyytemme alkuvuodet ja kansalaissota. Sielläkin taisteltiin oman maan puolesta ja myöskin oman aatteen puolesta. Samanarvoisia ovat myös ne sodassa kaatuneet miehet ja naiset.
Minä kuulun siihen sukupolveen jonka vanhemmat olivat sodassa mukana. Isäni Pauli jatkosodassa eturintamilla Syvärin suunnalla ja talvisodassakin suojeluskunnan joukoissa omissa tärkeissä tehtävissä. Äitinikin osallistui pikku-Lottana siihen mihin pystyi ja pyydettiin.
Oma sukunikaan ei säästynyt murheelta. Äitini veli Toimi kaatui jatkosodan alkumetreillä 23.07.1941 Nuijamaan suunnalla ja isäni veli Matti 03.07.1941 Pälksaaren tiedusteluretkellä. Setästäni olen jälkeenpäin kuullut ja selvittänyt että heidän ryhmänsä joutui neuvostoliittolaisten väijytykseen ja tässä yhteydessä setäni haavoittui vakavasti. Kun hänen ryhmänsä vetäytyi takaisin päin oli hän sanonut ryhmälleen: ”Menkää te edellä, minä en jaksa, tulen perässä” Myöhemmin metsänleimaajat löysivät kuusen juurelta ihmisen luurangon ja tuntolevyn jonka perusteella setäni tunnistettiin ja hän sai arvoisansa leposijan Värtsilän vanhan kirkon sankarihautaan. Merkittävää tässä on se , että setäni löytyi Tohmajärven Petravaarasta eli kauas jaksoi hän vielä taivaltaa.
Itsenäisyytemme säilyvyys sisältää monta edellä mainitun kaltaista tarinaa. Siitä kiitos heille ja vielä elossa oleville sotaveteraaneille. Pidetään maamme kunniassa ja mennyt aika muistoissa.
Tarjoan lukijoille tässä esittämäni laulun ”Kaunis kotimaani” ja toivotan hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun aikaa kaikille lukijoille!
Esitys taltioitu Kouvolan kansalaisopiston avointen ovien konsertista 2016 syksyllä. Säestäjänä Regnina Oja.
Olli-Pekka Sistonen
Kiitos kauniista lauluesityksestä! Menneet ovat tärkeitä asioita, menetyksiä olemme kaikki kokeneet, mm. minä isäni.
Mutta olisiko jo aika siirtyä pohtimaan, mitä me suomalaisina voisimme maailmalle antaa?
Teimme havuseppeleet, jotka veimme eturintamasotilaiden haudoille. Isäni haudalle Kaustajärven hautausmaalle ja hänen veljensä muistoksi ja vaimoni suvun sankarivainajan haudalle ja rintamaveteraanihaudalle, puolisoni äidin haudalle.
Tänä päivänä maailman vanhimmalla elossa olevalla ihmiselle on ikää kertynyt 113:toista vuotta. Hän on Espanjalainen mies Francisco Nunez Olivera ja on syntynyt 1904. Isäni oli syntynyt 1903. Isäni tarinat ja tämänpäivän maailman vanhimman ihmisen tarinat ovat samalta aikakaudelta, mutta Euroopan eri laidoilta. Jo edesmennyt minun rakas isäni kertoi tsenäisen Suomen alkuvaiheista ja elämää hänen nuoruudestaan, jotka tallensin niin kuin minun pitikin tehdä.
Kukapa olisi uskonut 2017 kun vietimme satavuotiaan Suomen
itsenäisyyspäivää, minkälaiset ovat olot 2020.
Olen seurannut teemalta menneiden itsenäisyyspäivien juhlallisuuksia.
Tänään vuorossa oli Urho ja Sylvi Kekkosen järjestämät. Tuolloin tv-lähetykset
olivat vielä mustavalkoisia, eivätkä naisten puvut ja julkkikset olleet selostajien
pääasiallisen mielenkiinnon kohteena.
Kättelyjonossa vilahteli tuttuja nimiä, suurimmaksi osaksi kaikki jo edesmenneitä.
….”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan”…..
Aikoinaan näin unta, että valssasin presidentti Kekkosen kanssa linnan
kristallikruunujen alla. Herättyäni totesi, että uni ei tiedä hyvää minulle
eikä Kekkoselle. Uutisissa saimmekin sitten kuulla, mitä Islannin
matkalla oli tapahtunut.