Kaamosretki

Kaamos-ajan raportti

Suppiksia löytyi lumen altakin, olivat jo iäkkäitä mut aikahyvin säilyneitä. kyllä niitä ainakin pari litraa oli . Osa jo syötiinkin.
Samoin keräsin muutaman kourallisen pakkasen puremia erittäin maukkaita puolukoita.

Jos luoja suo niitä pitää yrittää kerätä vaikka vähän ruokapöytään, jäisenähän ne eivät särkyiskään vaikka rohmulla rouhasis.

 08112017  Luutalahti
 Kalle M. Väänänen

4 comments for “Kaamosretki

  1. Valmiiksi pakastettuja.
    Niistä kun tekee itselle geokätköjä, niin pääsee myymään pakastinta tarpeettomana.

  2. Ensiviikolla meinaan käydä taas suppilovahveromaastossa niitä keräämässä. Kiteellä asuessa myöhäisin ajankohta kerätä tuoreita suppiksia oli joulun jälkeen. Silloin marraskuussa oli lunta parikymmentä senttiä ja jouluun sulamaa.

    Karpalon maku kestää sulaa ja jäätyä useammankin kerran. Sisus muuttuu mehukkaaksi ja marjan kuori hajoaa helposti kerätessä, mutta jäätyneistä karpaloista saa erityisen hyvän makuista mehua.

    Kokeilin tälle syksylle omenan ja pihlajanmarjan sekoittamista soseeksi. Yksi osa pihlajanmarjaa ja kaksi osaa omenasosetta, sokeria maun mukaan ja hyvää tulee.

  3. Kalle laittanut taas hienot kuvat näkösälle. Täälläpäin ei ole suppiksia näkynyt. Keltavalmuskoita olen joskus lumen seasta poiminut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *