Itsenäisyyspäivänä 6.12.2016 Värtsilässä

img_3851

Itsenäisyyspäivän perinteeseen kuuluu sankarivainajien kunnioittaminen sankarihautojen muistomerkkien äärellä pidettävin seppeleenlaskutilaisuuksin. Värtsilän nykyisellä hautausmaalla Leminrinteessä ei ole sankarihauta-aluetta eikä sankarimuistomerkkiä. Värtsilän sankarihaudat  jäivät ns. Vanhaan Värtsilään valtakunnan rajan taakse Venäjän puolelle, jonne on pystytetty oma muistomerkkinsä.  Värtsilä kirkon eteistilassa on värtsiläisten sankarivainajien nimitaulut, joiden viereen,muistoseppeleet aiemmin sijoitettiin,  useimmiten jumalanpalveluksen yhteydessä. Nyttemmin kun Värtsilän kirkossa ei ole  jumalanpalvelusta kaikkina juhlapäivinä, on vakiintunut tavaksi muistaa ja kunnioittaa  sankarivainajia seppelein, jotka lasketaan kirkon piha-alueella olevalle kansalaissodan muistomerkille.

Tänä itsenäisyyspäivänä ei ollut  toimitusta Värtsilän kirkossa ja seppeleenlaskutilaisuuteen kokoontui aamulla klo 9 vain vähälukuinen joukko värtsiläisiä aloittamaan itsenäisyyspäivän viettoa  lipunnostolla ja seppeleenlaskulla. Muistomerkille laskettiin kaksi seppelettä. Kuntalaisten seppeleen laskivat Raija Väänänen ja Kalle Lintunen.  Rajavartiolaitoksen seppeleen laski ravavartiomestari Esa Jutunen. Rajavartioston asettamassa kunniavartiossa olivat rajavartijat Juha Mononen ja Juuso Pakarinen.

Raija Väänänen ja Kalle Lintunen laskemassa seppelettä.

Raija Väänänen ja Kalle Lintunen laskemassa seppelettä.

nn

Rajavartioston seppele.

nn

Rajavartioston asettama kunniavartio.

Kirkkopihalta siirryttiin kylätalolle pitäjäyhdistyksen järjestämälle juhlakahville.

nn

Kahvipöydän koristelu oli juhlapäivän mukainen.

nn

Kahvihetki kylätalossa.

 

7 comments for “Itsenäisyyspäivänä 6.12.2016 Värtsilässä

  1. Jos ei lie Värtsilässä ollut juhlaväki liikkeellä, niin jopa hälyttävän hiljaista oli myös Tohmajärvellä. Me Juhlajumalanpalveluksen kirkkovieraat olisimme mahtuneet vaikka johonkin pienenpuoleiseen kappeliin ja varsinaisen Itsenäisyyspäiväjuhlan väki vastaavasti liikuntasalin sijasta melkeinpä yhteen luokkahuoneeseen. Evästä eli kahvia, piirakkaa ja kakkua riitti näin ollen sitten reilun kaavan mukaan; syömättä jäi suurin osa. Musiikkipainotteinen juhlaohjelma oli kuitenkin sinänsä lyhyydestään huolimatta varsin tasokas; juhlapuheen piti ajankohtaiskatsauksen muodossa rajakapteeni Matti Kettunen.

    Mistä tämä passiivisuus sitten kertoo?
    Yhtä ainoaa selitystä ei siihen ole olemassa, mutta heitänpähän tähän ajatuksen hieman juhlan avannutta kv:n vpj Pauli Hakkaraista siteeraten, että onko meillä kaikki liian hyvin?!
    Tuntuuko valtiollinen ja kansallinen itsenäisyytemme – niin EU-muottiin poljettu kuin se onkin – jo sellaiselta itsestäänselvyydeltä, että se ei sitten tunnukaan enää miltään? Täytyykö meitäkin vielä enemmän ravistella jokin levottomuutta aiheuttava kriisitilanne, ennen kuin uudelleen ymmärrämme vapautemme hinnan?
    Eräs selitys voisi olla myös se, että ihmiset uupuvat kaikkeen marras-joulukuun tarjontaan: on pikkujouluja, myyjäisiä, joulutulia, konsertteja, kauneimpia joululauluja ym., ym. Tänään Itsenäisyyspäivänä on sitten saattanut tehdä mieli vaikka levätä ihan kotosalla.

    Varsinaisia tohmajärveläisiä/värtsiläisiä veteraaneja ei tämän päivän juhlissa enää näkynyt. Heitä vain ei kerta kaikkiaan ole jäljellä enää kuin kymmenkunta ja korkean iän myötä heikentynyt terveys ei kaikin päivin mahdollista liikkeellelähtemistä. Heille – todellisille itsenäisyytemme pioneereille, niin miehille kuin naisille – kuuluu vielä kuitenkin juhlien etummainen sija. Mielestäni heitä olisi pitänyt ryhtyä runsaslukuisemmin kutsumaan myös Linnan juhliin silloin, kun he olisivat vielä pystyneet sinne lähtemään!

  2. Kävin itsenäisyyspäivää hiljentymässä isäni haudalla Kaustajärvellä kotikuusen havut ja kynttilä mukana. Isäni, joka syntyi 1903 vietti eläen melkein viimevuosisadan. Hän opetti rehellisyyttä ja läheisen kunnioittamista. Hänen sotilaspassia kun katselen minun kunnioitus isänmaahan löytyy hänen kauttansa. Sivut alkavat tavisodasta: Korpiselkä, Tolvajärvi, Äkläjärvi ja Aittojoki. Sivuja on revitty mutta viimeinen lehti on tallella jossa on kotiutus on kerrottu. Kotiutettu Kollaalla ja allekirjoitus on kapteeni Yrjö Keinanen, joka myöhemmin eteni puolustusvoimien komentajaksi.

  3. On helppo yhtyä Pauli Hakkaraisen esittämään mielipiteeseen. Toinen syy voisi olla karjalaisessa luonteen laadussa. Se ei hevillä kiitä eikä kannusta. Se innostuu vasta, jos karjalaiselta otetaan pois tai sille annetaan. Moitteeseen karjalainen on herkkä lähtemään mukaan. Tunnen nämä ominaisuudet itsessäni. Monta muutakin syytä voisi löytää. Vaikkapa sen, että karjalaiset ovat kateellisia toisilleen jopa siitä kuka saa kiittää ja kuka moittia.

  4. Kyllä Suomen itsenäisyys on tärkeä asia ja kiitollisin mielin sitä muistelin jälleen eilen itsenäisyyspäivänä. Oma Pauli- isäni kävi neljän vuoden ajan aina Syväriä myöten ”rajoja tarkistamassa” ja yksi setäni kaatui jo jatkosodan alkuvaiheessa. Harmi, jos väenpaljoutta ei tilaisuuksissa ollut, kaikilla poisjääneillä oli varmasti muuta rientoa tai jos vaikka viettivät kotona itsenäisyyspäivää niin kuin minäkin.
    Kaikesta huolimatta laitan näin toimituksen kautta pienen ”äänitervehdyksen”
    esitin sen taannoin täällä Elimäellä esiintymistaidon kurssilla ”opinnäytteenä”. Kaunis kotimaani, eikös olekin?

  5. Olen lukenut monta kertaa tuon ylläolevan Jussin kommentin itsenäisyyspäivän juhlien passiivisuudesta. Jussi puhuu asiaa, kuten aina. Luulen, että itsenäisyyden arvostus ei ole vähentynyt, kenties päinvastoin. Itsenäisyyttä arvostetaan, samoin vielä elossa olevia sotaveteraaneja ja lottia. Sankarivainajia kunnioitetaan ja haudoilla käydään, mutta omalla paikkakunnalla järjestettyihin itsenäisyyspäivän juhliin ei ole kiinnostusta. Ehkä ei pitäisi yleistää, mutta itse teen juuri noin. Varaudun oikein huolellisesti katsomaan telkkarista linnan juhlat, Itsenäisyyspäivän paraatin ja Tuntemattoman sotilaan kenties jotain muutakin asiaan kuuluvaa, mutta jos paikkakunnalla järjestettäisiin joku Itsenäisyyspäivän juhla niin tuskin sinne menisin. Laiskuutta kai se minun tapauksessa lienee.

    Tuo kuva muistomerkistä, sen juurella kaksi seppelettä, on mielestäni karun kaunis ja puhutteleva. Se ei ei kaipaa juhlapuheita. Mieleen tulee sankaihaudat jouluaattona. Usein siellä on äänetön kunniavartio ja paljon kynttilöitä. Sekin on niin kaunis ja puhutteleva näky.

    Värtsilässä ei ole sankarivainajien hautausmaata vaan muistolaatat sijoitettiin arvokkaasti kirkon sisälle. Jos kunnan ja seurakunnan päättäjät olisivat silloin kirkon rakentamisen aikoihin osanneet ennustaa, että kirkko laitettaisiin joskus kiinni, niin ehkä sankarihaudat olisi sijoitettu ulos.

    Miten Olli-Pekka lie tuon äänitevehdyksen laittanut? Kerran kuului niinkuin itse Mauno Kuusisto olisi laulanut, vaikka mitään en klikkaillut. Hienosti lauloit O-P

    Laitan tähän linkin siitä, kun Mauno Kuusisto laulaa laulun elokuvassa ”Kertokaa se hänelle”

    https://www.youtube.com/watch?v=aSEmOgCkaaY

  6. Laitoin kirjoitukseni toimituksen kautta mp3-tiedosto liitteenä kun en saanut tästä suoraan laulua liitetyksi. Ehkäpä toimituksesta löytyy alan ammattilaisia jotka voivat auttaa että äänikin kuuluisi:) Lisäisin vielä tuohon itsenäisyyspäivä juhlintaan , että olisko siinä mitään mieltä että pääministeri hoitaisi kansanedustajain ja virkamiesten/naisten itsenäisyysvastaanoton tahollaan ja tavan rahvasta pääsisi enemmän tasavallan presidentin vastaanotolle vai menettääkö juhla arvokkuuden jos satavuotiaat veteraanit ja lotat yhdessä ns. tavallisten tallaajien kanssa juhlii arvokkaassa ympäristössä Suomen itsenäisyyttä?

  7. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä kansalaissodan muistomerkki on alunperin ollut rajan taakse jääneellä sankarihautausmaalla. Sittemmin vähän aikaa Leminrinteen hautausmaalla, josta se siirrettin nykyiselle paikalleen. Muutama vuosi sitten putsasin kivessä olevat kirjoitukset ja istutin Pyhän Kolminaisuuden nimessä kolme alppiruusua, joista kaksi on lumilinko pyyhkäissyt pois, ilmeisesti samasta syystä kuin on sammutettu Värtsilän kirkkoa ja Leminrinteen hautausmaan keskusristiä valaisseet valonlähteet.

    Rajan takana olevat sankarihautausmaat, palaneen kirkon vuonna 1992 pystytetty muistokivi ja uusi muistokivi hautausmaan aidan sisällä ovat paikallaan, ja niiden luo pääsee nykyisin luvalla, jota voi anoa venäläisiltä viranomaisilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *