Tällaistakin peltoa kynnettiin ja muokattiin kasvualustaksi tulevalle sadolle. Nyt kun katselee ja muistelee on se ollut “leipä kiven takana”.
Pentti Pakarinen
Maanviljelystä Kaustajärvellä
Tällaistakin peltoa kynnettiin ja muokattiin kasvualustaksi tulevalle sadolle. Nyt kun katselee ja muistelee on se ollut “leipä kiven takana”.
Pentti Pakarinen
Siinä olisi kivenpyörittäjälle töitä 😉
Tähän “pellonraivaus kuvaan” sopisi mielestäni hyvin runo “Poika Pohjois-Karjalasta” Se on julkaistu Värtsissä aikaisemin.
https://www.vartsi.net/2012/07/10/poika-pohjois-karjalasta/
Monella kivenpyörittäjällä ja uudisraivaajalla on varmaan sydäntä riipaissut kun on pitänyt luopua raivaamistaan pelloista, aivan kuin elämäntyuö olisi ollut turhaa
Kun Kaustajärveläistenkin viljelyksien reunanamia kulkee, niin huomaa,
että kivenpyörittäjät ovat olleet töissä.
Muistan kun lapsena “Tikanmäelle” usen kävelin serkkujeni tyköä iltaa viettämänään syysiltoina. Kuljin Tikkaan pellosta raivattujen kivien kujaa pitkin. Tätini Anni Vepsäläisen luona kun kävimme kuljimme kivikujaa “huoltotiellä.” Tätini talon molemminpuolin oli pelloista raivattu kiviaita. Tulipa Saarivaarasta tai Kenraalinkylästä oli edustava pellonraivaajan kivistä tehty kuja osoittamasta kunniaa kulkijalle. Kulkija noilla poluilla kulkee kannattaa katsoa ympärilleen.
Minulle on jäänyt perinne sydämmeen kasvattaa perunat kotiseudun maaperässä ja sen olen toteuttanut. Vuoden vaihteeseen ovat kasvattamani perunat riittäneet. Perunan kasvatus on oppi lapseni lapsille ja haluan opettaa heille rakkaan kotimaan oppeja. Suomi on ihana maa.