Venäjää Värtsilässä 20.9.2016

Värtsilän kylätalolla alkaa Venäjän alkeiskurssi tiistaina 20.9.2016. Kurssilla kieleen tutustuminen, aakkoset, ääntäminen, tervehdykset, esittäytyminen ja tavallisimmat arki-ilmaisut sekä asioiminen Venäjällä. Oppikirja: Saljut 1.

Opettaja: Tatjana Swahne

Paikkatilanne: Osallistujamaksimi 15, Ilmoittautuneita 12, Vapaita paikkoja 3

Opetuspaikka: Hopeakalliontie 1, 82655 VÄRTSILÄ
Päivä ja kello: Ti: 10:00 – 11:30

Syyslukukausi: 20.9.2016 – 13.12.2016 (22 oppituntia)
Kevätlukukausi: 10.1.2017 – 11.4.2017 (26 oppituntia)

Kurssimaksu: 67,00 €

Ilmoittautuminen Tohmajärven kansalaisopiston sivulla: https://www.opistopalvelut.fi/tohmajarvi/course.php?l=fi&t=1114

Share

3 comments for “Venäjää Värtsilässä 20.9.2016

  1. Harmittavaa mutta totta on tämä tarinani. Venäjällä kaikki toiminta mitä he tekevät virallisesti rajojensa ulkopuolella on valta politiikkaa. Heiltä puuttuu avoin media joka kertoo asioista miten asiat ovat tapahtuneet oikeasti. Venäläinen tavan kansalainen on samallainen kuin me.
    Monesti minä ajattelija ajattelen. Ydinvoimaloita tehdään ympäri maailmaa. Ydinvoimaa pidetään ympäristö ystävälliesänä ja näin tuotettua saasteetonta sähköenerkiaa pidetään hiili jalanjälkiä jättämänä. Onko se sitä???. Onko kukaan tai media kiinnostunut uraani kaivosten ympäristövaiutuksista. Uraania tarvitaan jos se ydinvoimala halutaa tuottavan sähköä.

  2. Tähän sopinee raportti rovastin tarkastusmatkasta Venäjän Värtsilässä. Ajelin ensin kylän pääraitin päähän ja katselin ympärilleni. Viime käynnin jälkeen on noussut iso määrä uusia ja aivan upeita omakotitaloja. Niiden loistokkuutta korostaa ympärille jäänet rappeutuneet rakennukset, kerrostalot, omakotitalot ja ulkovarastot. Jos ne raivattaisiin pois, kylästä tulisi aika komea. Miten lienee sitten vesi- ja viemäriverkostojen laita, se on asia erikseen.

    Varsinaisesti tarkastusmatkani kuitenkin suuntautui hautausmaille. Sankarihautausmaa oli niitetty kuntoon Suomi-Venäjä -seuran toimesta, mitä seurakunta avustaa. Ainoaastaan aidan sisäpuolelle heitellyt pullot oli palautettava aidan ulkiopuolelle

    Vanha hautausmaa on katastrofi. Kiviä on pystyssä tai kallellaan varsin paljon, mutta niiden ympärys rehottaa korkeaa heinikkoa ja matalaa puustoa. Kaksi Arppen suvun kiveä on pystyssä ja vieressä rovasti Julius Kartenin ja vaimonsa kivi. Siinä seisoessani pääsi itku -anteeksi vain. Jäin erityisesti tuijottamaan nykyisen Arppen pihan – entisen Niiralan hovin – perustajan Nils Edvard Arppen kiveä. Hänen isänsä on haudattu Kiteelle, ja Johannes Takasen veistämä rintapysti nykyisen Arppen pihan keskellä. Toinen Arppen kivi rajantakaisella vanhalla hautausmaalla jäi tarkemmin tunnistamatta. Lienee Nils Ludvigin pojan ja Nils Edvardin veljen hautapaikka.

    Katselin monia vielä paikalleen jätettyä hautakiveä, myös Käihkön suvun kallellaan olevaa – kaatumaisillaan olevaa – kiveä rinteessä.

    Olisikohan aika neuvotella lupa käydä talkoissa vanhalla hautausmaalla – samaan kuin tapaan1990-luvulla seurakunnan saunamiehet kävivät nostamassa kiviä pystyyn. Nyt riittäisi vain, että trimmerillä raivattaisiin hautakivien ympäristöä. Tässä haaste Suomi-Venäjä -seuralle! Talkolaisia tulisi mukaan – ihan varmasti.

    Vanhalta hautausmaalta siirryin Uudelle entisen lentokentän viereen, missä nyt on valtava puukasojen määrä. Uudella hautausmaalla on venäläisten hautapaikkoja jäljelle jääneiden suomalaisten hautakivien väleissä, ehkä myös hautojen päällä, jos kivi on niistä hävinnyt. Tänne hautausmaalle ei tarvitse mennä trimmerin kanssa. Mutta jäljelle jääneistä suomalaisten hautakivistä voisimme keskustella paikallisen viranomaisen kanssa.

    Jossakin ruumishuoneen rappusten lähellä on ukkini ja pikku veljeni hauta. Kiven mummoni tuotti sotilailla pois, ja on se nyt Leminrinteen hautausmaalla sukuhaudan päällä tuoreine nimimerkintöineen.

    Vielä pari riviä matkaraporttiin. Kun käänsin Öljymäeltä keskustaan päin, parin sadan metrin päässä seisoi kaksi sotilasta aseet olalla. Katsoivat päälle vaan eivät pysäyttäneen. Siinä olivat myös paluumatkalla.

    Bensan maksuun ei enää kelvannut pankkikortti, ei ainakaan Osuuspankin. Eurot kyllä kelpasivat. En vain tiedä, mikä on kurssi peltitalon kaupan valuuttatiskin ja bensa-aseman kassoilla.

    Kotimatka rajan yli sujui kitkattomasti sitten kun olivat ensin jonon ohi menneet venäläiset autot. Suomen tullissa ei harrasteta kansallista erottelua.

    Oli mukavaa palata Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärven kunnan Värtsilän pitäjän Kaustajärven kylään, vaikka mieli olikin vähän surullinen.

  3. Jatkoa edelliseen. – Sunnuntaina 25.9.16 on Ruskealan kirkon vihkiäisjuhla. Tohmajärven seurakunnan edustajat antavat lahjaksi virsitaulun numeroineen ja stolia jumalanpalveluskäyttöön. Herrankukkaron perinne jatkuu.

    Samalla matkalla on minula tarkoitus käydä myös Sortavalassa. Siellä vuonna 1913 haudatun ukkini sedän – ukkini isän identtisen kaksosen – hautakivi odottaa pystyyn nostamista. Yritän saada apuun kaksi venäläistä miestä, jotka talkoohengessä ja/tai pientä korvausta vasten nostelevat kiviä pystyyn ja muutenkin kunnostavat rappiolle päässyttä hautausmaata. Sortavala-seura on aktiivisesti mukana tässä puuhassa.
    – Siis esikuvana värtsiläisille yhdistyksille!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *