Viimeinen koulukuva Kenraalinkylän kansakoulusta. Kuvassa ovat Kenraalinkylän ja Kaustajärven kylien koululaiset. Näistä koululaisista yhdeksän oli Kaustäjärven kylästä, josta koulu oli lakkautettu 1960-luvun puolivälissä.
Kenraalinkylän kansakoulun toiminta lakkasi v. 1973 kevätlukukauden päättyessä. Ylläolevassa kuvassa ovat koulun viimeiset oppilaat. Seuraavana syksynä oppilaat olivatkin sitten jo peruskoululaisia Patsolan koulussa, ja nyt 43 vuotta myöhemmin kuka missäkin , osa lähiseudulla, osa jossakin Helsingin ja Kittilän välillä.
Ylläolevan kuvan eturivissä vasemalla reunimmaisena istuvalle silloiselle ekaluokkalaiselle Eijalle tuli ajatus saada kokoon ainakin muutamia näistä entisistä Kenraalinkylän kansakoulukavereista ja minäkin sain kutsun. Kovin suureksi ei porukka tullut, mutta lauantaina 13. elokuuta kokoonnuimme Eija, Tuija, Vuokko, Tuomo ja minä Kylätalolle juttelemaan ja nauttimaan Tuomon tuomista kakuista kahvin kera. Tuo ylläoleva vanha koulukuva taisi olla jonkinlainen sytyke Eija-rouvalle tämän kutsun esittämiseen. Tavatessamme tunnistin kyllä Vuokon ja Tuomonkin, mutta Eijaa ja Tuijaa en olisi tuntenut. On siitä varmaan vuosikymmeniä kun olemme nähneet toisiamme. Siinä kahvitellessa ja kuvaa katsellessa muisteltiin sitten Kenraalinkylän kouluaikaa ja kyseltiin kuulumisia.
Näistä koolla olleista neljästä entisestä koululaisesta vain Vuokko oli kenraalinkyläläinen (kuvassa eturivissä kolmas vasemmalta), toiset kaustajärveläisiä. Eija (eturivissä vasemmalla) ja Tuija (kuvan keskipaikkeilla punapuseroinen ja vaaleahiuksinen) asuivat Kaustajärven vartiolla ja Tuomon (toisen rivin vasemmassa reunassa) kotipaikka on Ahvenlammen rannalla. Vuokko asuu edelleen Värtsilässä, Eija ja Tuija ovat Kiteellä ja Tuomon asuinpaikka on Tuupovaarassa.
Edellisestä koulukuvasta, jossa olemme on aikaa kulunut 43 vuotta. Tässä edessä vasemmalta Eija Halttunen (Muukkonen) ja Vuokko Väänänen. Takana Tuija Nissinen, Tuomo Kahelin ja Seppo-ope.
Mukava oli tuokio elokuisena iltapäivänä palata muistoissa vuosikymmenten taakse. Kiitos, että sain olla entisenä nuorena entisten nuorten joukossa.
Seppo-ope
Kuvan lähettänyt Veli-Matti Raes Turusta
On se hienoa, kun voi tavata toisensa vuosikymmenten jälkeen jonkin asian merkeissä. Itselläni on allakassa meno Tampereelle 10-11.9.2016. Silloin kokoontuu teologikurssi vuodelta 1958!!! Paikalle tulee saamani tiedon mukaan yli kolmekymmentä – joista kolmannes on avecilaisia – ymmärrettävistä syistä tai muuten vain kanssakulkijoina. Vieraanamme on nuorempaan ikäluokkaan kuuluva emerituspiispa Ville Riekkinen. Minulle on määrätty aamuhartaus, jonka pitämistä jännitän kovasti.
Niiralan ohi ajaessamme yritin zoomailla tätä
Joren koulureittiä. Koulukkaita olikin liikkeellä
runsain mitoin välillä Värtsilä-Joensuu. Useimmat
polkupyörillä, reput selässä ja kännykät kädessä.
Kuinka nuo polkupyörät olisivatkaan helpottaneet
koulumatkoja minunkin lapsuudessani. Mutta harva
taisi sellaisen omistaa. Tosin itse en sellaista olisi välttämättä
tarvinnutkaan, koulurakennushan näkyi ikkunaamme.
Oli siinäkin kuitenkin oma jännitysmomenttinsa jos peltojen
poikki oikaisi. Opettajan miehen ajokoiran koppi oli
asetettu strategisesti polun päätepisteeseen. Ketjussa oleva
koira oli tietenkin äkäinen ja pyrki näykkäämään takalistosta.
Kyllä siinä sai loppusuoralla kiihdyttää kuin Bolt konsanaan,
että pääsi räksyttävän Akun ohi onnellisesti.
Nyt menikin sormi suuhun. Aamulla saman otsikon alla oli Joren juttu,
mutta nyt jotain muuta. Tosin kouluun liittyvää tämäkin.
Eli edellinen kommenttini oli tarkoitettu Joren jutun jatkoksi.
Kenraalinkylän koulun vaihe tuli minulle eteen elämässä, kun Kaustajärven koulu lakkautettiin. Muistan sen päivän kirkkaana mielessäni. Tuure Turunen taksillaan jätti meidät tienvarteen ja sanoi mäenpäällä on teidän koulu. Me Kaustajärven lapset kohtasimme ensimmäisen kerran naapurikylän lapset. Kun nousimme ylös rinnettä muistan kun naapurikylän lapset riemuitsivat ulkoleikeissään. Kun oltiin päästy näkö yhteydelle tulevien koulu ja leikkikavereiden kanssa totesin mielessäni: kerrankin on jotakin muuta. Nyky lapset sen sanoisi tämänpäivän termeillä: Kerrankin on toimintaa.
Opettajalleni Sepolle haluan antaa tunnustusta omasta puolestani ja koulukavereitteni sodan jälkeisen murroksen kokemuksen kokeneiden opin antajana.
Muistan kun Kaustajärven koulu lakkautettiin ja ullakolta vanhoja koulun päiväkirjoja laitettiin talteen. Lehdet menivät sen aikaiseen paperin kierrätykseen, mutta päiväkirjat kasattiin tallennettavaksi jälkipolvien muistoksi. Kaustajärven koulun historia on yhdenkirjan arvoinen.
Veli- Matti Raesin lähettämä Kenraalinkylän koulun kuva lisätty juttuun.
Veli-Matin kommentti:
Isoisäni (1903-1984) jäämistöön aikani kuluksi tutustuessani vastaani tuli liitteenä oleva kuva, jonka taakse oli kirjoitettu: ”Värtsilän Kenraalinkylän (Heikki Myllärin) kansakoulu”. Lisäksi takana oli leima ”4.5.37”.
Ajattelin ettei kuvan eteenpäin lähettämisestä haittaakaan olisi, joten päätin lähettää sen sopivaksi katsomaani osoitteeseen mahdollista käyttötarvetta varten.
Hyvää loppukevättä toivottaen
Veli-Matti Raes
Turku