Joulu alkaa rajalta -tapahtuma ja matka Sortavalaan

Saapuminen valtakunnan rajalle

Selvittyämme Niiralan raja-aseman passintarkastuksesta matka jatkui valtakunnan rajalle, hetken odoteltuamme saimme luvan nousta linja-autosta. Hetken päästä paikalle saapui toinen linja-auto, jossa oli virallinen delegaatio. He olivat saapuneet juhlistamaan Niiralan rajanylityspaikan 20-vuotispäivää. Niiralan rajanylistyspaikka sai kansainvälisen rajanylityspaikan statuksen 20-vuotta sitten 1.12.1995. Paikalle saapui myös Joulupukki ja Tonttu. Venäjän ja Suomen viranomaiset tapasivat rajalla ja hoitivat viralliset muodollisuudet. Tämän jälkeen Pakkasukko ja Lumihiutale tyttö -Snegurotshka, pakkasukon lapsenlapsi, saapuivat tervehtimään Joulupukkia ja Tonttua.

Joulupukki tiedusteli Pakkasukolta kalastamisesta, hän kun on kuulemma innokas kalastuksen harrastaja. Joulupukki lahjoitti Pakkasukolle hienon kullalla päällystetyn vuosi-uistimen. Molempien ”joulun herrojen” yhteinen huolenaihe oli lumen vähyys, josta Joulupukki otti syyn omalle kontolleen oli kuulemma mennyt laulamaan ”no onkos tullut kesä” ja tässä oli nyt tulos. Joulupukki pyysi Pakkasukolta apua, jotta saataisiin kunnon talvisää, lunta ja pakkasia oli molempien toiveena. Pakkasukko tekikin sitten sauvallaan kaaria säiden haltijoiden suuntaan ja kopautteli maahan, joten eiköhän kohta säät muutu talvisempaan suuntaan. Aikansa tarinoituaan ja vaihdettuaan kuulumisia, he lähtivät virallisen delegaation mukana Venäjän puolen raja-asemalle jatkamaan juhlallisuuksia ja me lähdimme Venäjän puolen raja-asemalle passintarkastukseen.

Värtsilän koululle

Passintarkastus ja rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti ja jatkoimme matkaa Värtsilän koululle. Siellä jo lapset innokkaina odottivat joulupukkia ja toivottivat joulupukin tervetulleeksi selvällä suomen kielellä. Koulun opettaja kertoi, että nämä vasta esikoulussa olevat lapset opiskelevat jo suomen kieltä. Lapset hieroivat Juolupukin vanhaa selkää, joka oli hieman kipeytynyt lahjasäkin kantamisesta. Lapset esittivät myös Joulupukille varsin kiperiä kysymyksiä; tiedustelivat porojen määrää ja sitä missä porot nyt ovat ja osaavatko kaikki porot lentää. Joulupukin ikä myös kiinnosti lapsia. Joulupukki kertoi, että porot jäivät vielä tulliin tarkastettavaksi ja kaiken kaikkiaan joulupukilla on tuhat poroa ja kaikki osaavat lentää. Ikäänsä Joulupukki ei aivan tarkkaan muistanut mutta jotakuinkin se taisi olla 836-vuotta. Joulupukki jakoi lapsille karkkia ja muistutti myös lapsia miten tärkeää on pestä hampaat, lapset lupasivat kyllä joulupukille pestä hampaat joka päivä ainakin kahdesti. Lopuksi linja-autosta kannettiin lahjat opettajien jaettavaksi lapsille. Koulun opettaja Svetlana kertoi, että koulussa kymmenet lapset opiskelevat suomen kieltä. Lapset lauloivat ja lausuivat loruja Joulupukille suomeksi ja venäjäksi.

Sortavalaan

Koululta matka jatkui Öljymäelle, jossa oli tarjolla kahvia, lettua ja karjalanpiirakoita, matkamme tästä jatkui kohti Sortavalaa. Matkalla kuljettajamme kertoi matkan varrella olevista paikoista ja hiukan alueen historiaa. Saavuttuamme Sortavalaan osa porukasta jäi kaupungille ja osa lähti viemään ”Joulun iloa” erityistä apua tarvitsevien lasten toimintakeskukseen. Paikan tarkoitus on antaa fyysistä ja pyykkistä kuntoutusta vammaisille lapsille.Lapset ovat yleensä siellä tunnista muutamaan tuntiin päivässä. Siellä oli vastassa muutamia lapsia ja osalla lapsista oli vanhempia mukana. Lapsia tuli ja meni, koska lapset saapuvat eri aikoihin, Joulupukki jakoi lapsille karkkia ja lahjoja ja osa lahjoista jätettiin henkilökunnan jaettavaksi myöhemmin lapsille, jotka eivät olleet paikalla.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokailu ravintola Piipu-pihassa ja ruokailun jälkeen menimme entiselle ala-torille rakennettuun kauppakeskukseen ostoksille. Ostosten jälkeen teimme vielä pienen kiertoajelun Sortavalassa. Siitä alkoikin sitten matka takaisin kohti Suomea, matkalle vielä pysähdyimme Ruskealaan ”tyttöjen kaupalle” shoppailemaan. Siellä on ystävällinen suomenkielinen palvelu ja varsin kohtuulliset hinnat. Rajamuodollisuudet hoituivat Venäjän puolella nopeasti ja käväisimme vielä taxfree kaupassa ostoksilla.

Matka onnistui hyvin, tärkein asia eli lahjojen antaminen lapsille toteutui. Antamisen ilo voittaa monin kerroin saamisen ilon, itse saimme yllin kyllin iloa lasten onnellisista ilmeistä, lasten ilo on aitoa, johon itse kunkin aikuisen tulisi pyrkiä, se on sitä aitoa joulun tunnelmaa kaiken tämän kaupallisuuden keskellä.

Sauli Lindfors

Alle avautuu valokuvat reissusta odota hetki….

 

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *