Ruusut:
Eero-Matti / Susanna, Jore, Matti, Eira, Erkki, Telle, Lissu ym. ym.
Risut:
Kuorma on kyllä tilattu, joutuu vielä odottelemaan.
erkki lintunen
Sakari, minullakin on vasta pari kuormaa Värtsilän kylistä – mailta ja mannuilta – kerättyjä kiviä kasassa. Mutta jatkan, kun ensin vähän huilaan. Sitten sekoitan sementtiä ja sitten – enpä sano, mitä sitten.
Muutama vuosi sitten eräs lehtitäti kirjoitti, että Lintunen on kiviin hurahtanut. Havainto osui naulan kantaan.
Ja Värtsilässä kaikki on mahdollista.
mökkiläinen
Sakarille. MIKÄ KUORMA????
mökkiläinen
Sakarille. MIKÄ KUORMA?????
mökkiläinen
Läks kaks kertoo tuo viesti…eipä tuo haitanne
Sakari H
Risukuorma on tulossa. En päässyt niitä vielä jakamaan eteenpäin.
Voipihan se olla, että joutuu risut hakettamaan tai kompostoimaan, kun ei Värtsissä juurikaan esitetä niin huonoja juttuja tai kommentteja, jotka kuuluisivat ”risuosastolle”.
Lähetän tässä samassa yhteydessä vielä muutaman ruusun lisää: Mökkiläiselle, Joukolle ja Alpolle sekä muille erikseen mainitsemattomille kirjoittajille kuin myös lykoijoille.
Lissu
Sakari, kiitos ruususta! Iloa pääivääsi!
alpoaatos
Kyllä onkin kaunis kertomus Värtsilästä.. tuo minkä linkin Eero-Matti antoi. Kannattaa lukea.
Sakarihan oli anteliaalla päällä kun ruusuja jakeli. Isot kiitokset !
Muuten, Sakarille tiedoksi; on tekeillä tarina, jossa Seppo H on myös mukana. Olisi kiva saada hänen mail osoitteensa. Kyselisin joitakin tarkennuksia tarinaan.
Sakari H
Alpolle toimitan tietoja privaatisti illemmalla päästyäni läppärini ääreen.
Telle
”Milloin vaimonne sai viimeksi kukkia?”
kyseltiin muinoin kukkakaupan mainoksessa.
Milloin Värtsin väki sai viimeksi kukkia? Taitaa
ne risut olla enemmänkin tätä päivää.
Siispä Sakarille kiitokset kohteliaisuudesta!
alpoaatos
Eräässä laulussa sanotaan tähän tapaan;
”On meillä halvat huvit, ja ilmaiset ilot…”
Minulla oli taas tänään näitä halpoja huveja kun ulkoaskareiden ohella savustin muutaman kalan ja samoilla tulilla paistoin muurikalla kesäkurpitsan.. Se onkin minun ykkösherkkuja.. Niitä ahmiessani tuli mieleen, että enpäs ole muistanut aikoihin paistaa ”perunalettuja”. Ennen penskana ollessa paistettiin useinkin perunasta vuoltuja viipaleita suoraan hellan päällä. Niitä sanottiin letuiksi. Suolaa ripautettiin päälle ja kyllä olivatkin hyviä. Niinpä kävin nyhtäisemässä yhden perunanjuuren ja tein viipaleita muurikalle. Jovain olivat hyviä.
Kysymys kaikille
Onko tällainen vanha arkiruoka tuttua. Jos on niin mitä nimitystä siitä käytettiin ja mitä lisukkeita käytettiin?
Eero-Matti
Eipä tuolla nimikkeellä tuttu ole. Perinteistä pannukakkua täällä sen sijaan juuri värkkäilin iltaherkuksi.
Tuosta perunasta vielä… jännityksellä täällä odotellaan minkä väristä kukkaa pukkaa pottupellolla kolmesta rivistä tulemaan 🙂
jore
Alpo,Alpo ne on perunalastuja.Sinä et vain hallunnut laittaa tätä perunaherkkua silloin muutama vuosikymmen sitten pussiin.
Ahvenan saarelaiset varmaan kuulivat tämän sinun reseptisi ja ahneina tyyppeinä rupesivat rikastumaan tälläkin ”pisneksellä” 🙂
Sakarille terveiset.Kun korviasi kuumotti Värtsilä Päivien viikonloppuna niin älä ole huolissasi.
Kunnanlääkärille ei tarvitse mennä.Me vaan puhuttiin Sinusta(pelkästään hyvää) ja järjestettiin leikkimielinen kilpailu:löydä Sakari väen paljoudesta.
Kuten tiedät,ei löytynyt!
Telle
Minulla kuumotti jo poskiakin auringon paisteessa
Värtsiläpäivien kentällä kun katsastin monien
tuttujen ja tuntemattomien joukosta myös Värtsin väkeä.
Kun kurkistin Värtsiläisten seuran telttaan, niin siellähän
olikin Kakku-Paavo hunajalaatikko olallaan. Kakku
napsaisi ryhmäselfien itsestään, minusta ja mukana olleesta
kolmannesta miehestä. Kuvaan tulivat vain silmämme
ja otsamme. Kakku lähetti kuvan sitten Lissulle tunnistettavaksi.
Joten näin se Värtsi oli vaan mielessä siellä Värtsiläpäivilläkin.
turisti
Ois kysymys telle värtsiläiset. Tuttavani puhunut tästä värtsistä ja Värtsilästä.Kävimme turistina Värtsilässä. Päädyimme Ilomantsiin ja voi mahtavaa iltatorille. Aito karjalainen tunnelma. Sitä emme lyhyellä vierailulla Värtsilässä tavoittaneet. Eli se kysymys. Minne te viette vieraitanne kun haluatte esitellä kotipitäjänne? Meille jäi raja päällimmäisenä mieleen. Jos palaamme samaa kautta niin missä kohtaisimme elinvoimaisen Värtsilän…tai sen aidon..kesäillan terveisin turistit.
Tuula
Kopsattu Hesarista; liekö tällä tekemistä tämän viikon puheenaiheitten kanssa?
Maa, joka unohti, mitä hätä tarkoittaa
Siirtolaisjoukkoja, hätäapua Unicefilta ja lainaa Maailmanpankilta – arvaa, mistä maasta on kyse. Sunnuntai 26.7.2015 2:00 Päivitetty: 26.7.2015 10:19 Ann-Mari Huhtanen Helsingin Sanomat . Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Syksyllä valtava joukko oli liikkeellä. Kun suurhyökkäys oli kesällä alkanut, valtaisa maa-alue oli täytynyt tyhjentää.
Yli 420 000 joutui jättämään kotinsa. Suuri osa kulki satoja kilometrejä jalkaisin, joten mukaan otettiin vain se, mitä jaksettiin kantaa. He eivät palaisi.
Pari kuukautta myöhemmin toinen vihollinen oli hyökännyt toisesta suunnasta ja pohjoinenkin alkanut tulvia.
Ensimmäiset kiintiöpakolaiset olivat lähteneet maasta länteen jo viisi vuotta aiemmin. Ensin laivoilla meren yli, sitten rautateitse pohjoista reittiä.
Kolme maata oli tarjoutunut ottamaan vastaan noin 80 000 pientä viatonta. Ehkä jotkut pelkäsivät, että heistä tulisi taakka. Ajattelivatkohan, että jäisivät ja veisivät vielä naiset ja työt?
Ja eivät kaikki konfliktin loputtua lähteneetkään. Yli 15 000 jäi.
Lähtemisestä oli maassa kokemusta. Jo aiemmin yli 300 000 oli jättänyt laakean maan ja suunnannut toiselle puolelle maapalloa paremman elämän perässä. Sodan jälkeenkin lähdettiin. Kun konflikti oli ohi, kymmenettuhannet liikkuivat länteen.
Uudessa maassa kaikki eivät pitäneet siirtotyöläisistä. Kun jotkut rettelöivät ja rötöstelivät, se leimasi koko joukkoa.
Vaikka kyllä omia syrjittiin maassa omastakin takaa.
Sodan vielä pauhatessa oli sovittu, että kantaväestö jakaisi pakosalle joutuneille kansalaisille omastaan. Ja annettiinhan heille: pienimmät, ränsistyneimmät ja kylmimmät paikat.
Sodan jälkeen asunnoista oli pula, varsinkin pommitetuissa kaupungeissa. Silti haavoittuvimpia olivat nuo kotinsa jättäneet, jotka joutuivat siirtymään toisten nurkista ja pankolta toiselle. Juuri kun uudet juuret alkoivat kasvaa, ne kitkettiin pois.
Kotinsa menettäneitä halveksittiin ja pilkattiin murteensa vuoksi. Tuhlareita kaikki tyynni, jotkut valittivat. Käyttivät polttopuitakin liikaa, kun valmistivat niitä pirun perinneruokiaan!
Jotkut kantaväestöstä jopa keplottelivat. Osa jakoi suuria tiloja pienempiin, jotta ei joutuisi luovuttamaan pakolaisille maata, kuten maan laki määräsi.
Opettajat korjasivat ”puhevikoja” vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Pakolaisten, rintamalta palanneiden tai sodasta muuten traumatisoituneiden tunteille ja kokemuksille ei kuitenkaan jäänyt aikaa. Oli maksettava korvaukset ja nostettava maa raunioista.
Sitä ei olisi tehty ilman läntistä apua. Maa oli käytännössä kehitysmaa – ja myös kehitysavun kohde vielä vuosia sodan jälkeen. YK:n lastenavun rahasto UNICEF esimerkiksi toimitti lapsille ruokaa, lääkkeitä, säilykkeitä, kenkiä ja maitopulveria vuosien ajan.
Hätäapua saatiin 14,5 miljoonan euron verran. Se oli tuohon aikaan paljon rahaa.
Tukea virtasi myös Yhdysvalloista. Amerikkalaiset järjestöt antoivat Yhdysvaltojen ulkoministeriön kehotuksesta taloudellista apua maan opiskelija- ja muille järjestöille.
Amerikkalaiset ja brittiläiset kveekarit jakoivat satoja tonneja vaatteita ja elintarvikkeita ja auttoivat pohjoisen jälleenrakentamisessa esimerkiksi järjestämällä kansainvälisiä työleirejä.
Lähes joka viikko usean vuoden ajan maan satamiin saapui Yhdysvaltojen armeijan ylijäämätavaraa: tuhansittain lentokoneita, jeeppejä, kuorma-autoja, aluksia, traktoreita, perävaunuja, nostureita sekä tuhansia tonneja kaapelia, maalia, alumiinia, työkaluja, moottoreita, köyttä, vaatteita, hitsaustarvikkeita, telttoja, auton varaosia, terästä, rautaa, vetureita.
Kaikki halvalla ja ulkopoliittisista syistä hissukseen.
Lääkkeitä, ruokaa ja vaatteita tuotiin myös länsinaapurista ja Länsi-Euroopasta.
Länsimaissa jotkut varmasti ajattelivat, että itsepä ojanne kaivoitte – sortukaa nyt sitten. Virallisesti kuitenkin katsottiin, että apu maalle oli paras lääke pahaa ideologiaa vastaan.
Ilman muiden maiden myöntämiä lainoja ei olisi selvitty.
Sodan jälkeen ensimmäisenä maata luototti Ruotsi. Tärkein apu tuli silti Yhdysvaltojen hallituksen viralliselta Export-Import Bank -vientiluottolaitokselta.
Se myönsi maalle lainaa yhteensä 75 miljoonaa dollaria. Se oli siihen aikaan todella suuri summa rahaa.
Lainan turvin maa sai ostettua puuvillaa, polttoainetta, teollisuuskoneita ja muita tarvikkeita. Korot olivat kohtuulliset, jopa halvat, ja lainan merkitys haparoivalle maalle erittäin suuri.
Ilman Maailmanpankkia ei silti olisi tullut mitään. 27 vuoden aikana maa sai siltä kaiken kaikkiaan 18 kehitysluottoa, joiden yhteismäärä nousi nykyrahassa 2,1 miljardiin euroon.
Dollareilla maa raivasi tieverkostonsa ja nosti sille elintärkeän metsäteollisuuden jaloilleen. Lainarahalla pystytettiin vesivoimaloita, tuettiin pienyrityksiä, rakennettiin sellutehtaita ja kehitettiin niiden jätevedenpuhdistusta.
Pitkäaikaisten ja edullisten kehityslainojen merkitys kansantaloudelle oli korvaamaton. Kymmenettuhannet ihmiset saivat töitä.
Toisin kuin myöhemmin aina toisteltiin, aivan kaikkea velkaa ei maksettu takaisin.
Ruotsi antoi 14,6 miljoonan euron edestä sotavelkoja anteeksi. Myös osa Yhdysvaltojen antamasta lainasta jäi maksamatta.
Mutta tärkeintähän toki oli, että kaikki oli vihdoin hyvin.
Lopulta maasta tulikin niin erinomainen, että kansalaisten muisti alkoi valikoida. Oli mukavampaa toistella suurta myyttistä kertomusta siitä, kuinka yhtenäinen kansakunta selvisi pakolaisistaan ja jälleenrakensi maan hartiavoimin, ihan itse, ilman muiden apua.
Ja kun vuosia kului, monelta unohtui, mitä hätä ja köyhyys oikeasti ovat. He eivät vuorostaan halunneet auttaa muita maita.
Mutta mitäpä tuosta. Siihen Suomella oli varmasti varaa.
Ann-Mari Huhtanen
Nimimerkki Senora vastaa
Tarkoitatko tosissasi, ettei Suomi auta köyhiä? Kehitysapu (suuri osa suoraan kankkulan kaivoon)? Kreikalle menneet miljardit (suuri osa suoraan kankkulan kaivoon)?
Jutussasi on paljon oikeaakin asiaa, mutta kyllä se miinukselle jää, sorry.
Auvoinen
Minulla on epätietoisuutta montako kylää oli Värtsilän kunnan
alueella 1965 luvusta eteenpäin. Ymmärtääkseni sama määrä
pitäis olla edelleen kun on yhdistytty Tohmajärven kuntaan.
Usein nykyään vilahtelee monessa yhteydessä niin, että niitä
olis paljon vähemmän. Jos joku joka tietää vois pistää tiedon
tulemaan tänne Värtsin sivuille kiitokset ! etukäteen.
Evakko
Tietojeni mukaan Värtsilän kunnassa olivat kylät: Juvanjoki, Kaustajärvi, Kenraalinkylä, Patsola, Uusikylä ja Värtsilän kylä.
erkki lintunen
Nyky käytännön mukaan Värtsilän PITÄJÄSSÄ (eli entisessä kunnassa) on seuraavat kylät: Kenraalinkylä, Kaustajärvi, Tervavaara, Patsola, Pykälävaara, Selkäkylä ja Uusikylä/Niirala. Uusikylä on jäänyt pois käytöstä. Niiralan merkitys on korostunut. Uusikylän sijasta voimme puhua Arppen pihasta ja kirkonseudusta. Näin voimme tehdä, jos niin sovimme, sillä pitäjä ei ole hallinnollinen käsite, vaan veteen piirretty alue, jonka taustalla on entinen kunta. Värtsilän pitäjä kylineen kuuluu Tohmajärven kuntaan. On sitten makuasia, merkitseekö kirjeensä allekirjoituksen ylle Tohmajärven Patsolassa vai Värtsilässä. Rekisterissä olemme tohmajärveläisiä.
Hemppa Turunen
Värtsilän kylät, se on hieman suhteellinen käsite, riippuen mistä ajanjaksosta puhutaan.
Kaiken kaikkiaan sekä kartoilta, että toimivina käsitteinä tunnetaan kymmenkunta kylää.
Tervavaara, Patsola, Niirala, Kenraalinkylä, Kaustajärvi, Pykälävaara, Selkäkylä, Uusikylä,Värtsilä, Sikkerivaara ja vieläpä Pirtajärvikin. Juvanjoki on Kaustan aluetta sitä on käytössä vielä osakas- eli kalastuskunnalla. Samoin Uusikylä ja Värtsilä nimet löytyvät kartoistakin, ellei päällekkäin niin ainakin alekkain.
Lissu
Viikon 31 puheenaieissa nimimerkki Turisti on esittänyt värtsiläläisille kysymyksiä 29.7.2015 at 20:16.
Ihmettelen, kun kukaan ei ole vastannut hänelle. Vai eikö Värtsilässä tarvita turisteja?
Martti
Värtsilän kylät:
Evakko näytti olevan tietoinen Värtsilän kylien nimistä.
kylän N:o kylän nimi
420 Juvanjoki
421 Kaustajärvi
422 Kenraalinkylä
423 Patsola
424 Uusikylä
425 Värtsilä
Kiinteistöjen omistajat näkevät kylän nimen ja numeron verolipustaan.
Esko Tarvainen
Maailma on nopeassa muutoksessa. Ilmastonmuutos on meidän elävien ihmisten puheissa. Ilmakehän suuruuden tai pienuuden voi jokainen ymmärtää lentämällä maailman ympäri. Hiilijalanjäljen arviointi on paikallaan nykypäivänä. Tätä asiaa aloin miettiä kevättalvella, kun marjapehkojen juureen kaadoin takkauunin tuhkat. Hangessa sisään kulkiessani jäi jälkeeni mustat jäljet ja tuumin, että siinä on minun ”hiilijalanjälkeni”. Maailman ilmasto on muuttunut myös historiansa aikana jatkuvasti myös ilman ihmisen vaikutusta. Avosoilla liikkuessa voi nähdä miten maaperä muuttuu jatkuvasti. Sammal kasvaa ja kuivattaa suon, joka oli jääkauden jälkeen vesistöä. Joensuussa keskustelin tänä kesänä ja kerroin, kun virallinen jäätie oli joen yli. Nykypäivänä joki on sula läpi talven minulle kerrottiin.
Turisti
Näyttää täällä keskustelu olevan aktiivista. Kiitos Lissulle huomaavaisuudesta. Tulin vilkaisemaan palstaa vinkkejä saadaksemme. Mutta ehkä tämä on väärä kanava meille turisteille tiedon saantiin. Monesti olemme vain paikallislehdistä ym saaneet parhaat menovinkit. Hyvää kesää..kysynpä tuttaviltani reittisuosituksia. Vähän jäi harmittamaan. Mutta säilyy Värtsilä rajanylityspaikkana edelleen..
tulevia lomia odotellen…
Värtsilä ei ole varsinaisesti läpikulkupaikka. Täällä pitää pysähtyä ja viipyä. Jänisjoki lipuu hiljaa ja tarjoaa kiireiselle kuluttajaturistille mahdollisuuden pysähtyä ja lipua hiljaa vetten päällä. Totta kylläkin, me emme ole saaneet aikaan laituria Arppen pihan kupeelle, vaikka paikka suorastaan odottaa toimenpiteitä. Uimalaiturikin olisi pienen ponnistuksen päässä. Ja tyhjillään oleva rakennus, johon voisi saada pukukopit. Hopeakalliolla voisi käydä lintuja tiirailemassa ja hörpätä lähteestä vettä.Olisi siinä turistille elämystä. Jos oikein olisi aikaa turistilla – eikä kiire mennä eteenpäin – voisi nauraa mahan pohjasta asti loistavan kesäteatterin esityksestä.
Se mitä minä kaipaan on unohtunut, ikävä kyllä. Värtsilän kirkko ei ole enää Tiekirkko. Ei ole mahdollista avata ovea ja istahtaa penkkiin huokaisemaan. Alttaritaulua katsellessa voisi miettiä, mitä on ristin sanoma ja ylösnousemuksen antama toivo. Kirkko voisi olla toki auki, vaikka saarnaaja ei olisi aikalla.
Suosittelen turistille malttia malttaa kaasupolkimen painamista ja pysähtymistä ennen Ilomantsia Värtsilän laaksossa. Kylätalossa voi piipahtaa kahvilla. Ei tässä mitään repäisevää tarjota, vaan ihan rentoa maalaismaisemaa.
Eero-Matti
Turistille tuli muutama suositus ainakin mieleen…
Melonta Jänisjoella, kalastusta Patsolankoskella, Kukkolammen luppotuvalla grillailua ja chillailua, vaellusta pitkin metsäteitä, Piilovaaralle kipuaminen, lintutornit, kesäteatteri, Myllymuseo. kirkko, polkupyöräretket yölaulajien aikaan sekä tietenkin muulloinkin…
Täydentäkää listaa.
alpoaatos
Kiitos ”Turistille” ajatuksia herättävästä kysymyksestä. Jos minulla olisi vieraita niin luultavasti osaisin viedä heitä jonnekin. Mutta jos miettii mitä elämyksiä ohi matkustava matkailija Värtsilästä saa omin päin niin se onkin toinen juttu. Ihan hyvä kun ”Turisti” päätyi Ilomantsin iltarientoihin, niitä ei normaaleina iltoina Värtsilästä olisi tarjolla.
Soutelemiset tai kanoottiretket joella ei ilman ennakkovarustautumista omin päin onnistu. Siihen tarvittaisiin jonkun paikkakuntalaisen asiantuntijan apua.
Tiedän, että paikkakunnalta löytyy osaamista monenlaiseen elämysmatkailuun. Sitä en tiedä tietävätkö matkailijat niistä. En tiedä onko jossain Värtsilässä tai Tohmajärvellä infotauluja, joissa näistä asioista kerrottaisiin.
Eero-Matti voisitko laittaa ohjetta, kuinka näistä elämysmatkoista ja retkistä saa tietoa. Kiitos
erkki lintunen
Eero-Matin ja alpoaatoksen kirjoitukset voisivat olla aihe keskustelutilaisuudelle, jossa laitetaan ideoita – ensin mietintämyssyyn – ja parin viikon päästä päätäntäpöytään. Ja samalla unohdetaan tuttu fraasi: onhan siitä puhuttu, mutta…
Se mitä Värtsilän Pitäjäyhdistyksen puuhaihmiset ovat tähän mennessä saaneet aikaan, kaipaa jatkoa. Hyvä maaperä on muokattu. Nyt on jatkettava kylvöä.
Värtsiläviirit salkoihin! Turistit näkevät, että Värtsilässä ollaan. Menevätkö ohi vai pysähtyvätkö, riippuu hyvin paljon meistä. Jos pysähtyvät, voivat jättää myös muutaman euron. Tämä taas riippuu siitä, olemmeko tarjoamassa jotain kukkaron avaamiseksi. Olemmeko, siitä kyllä kannattaa käydä yhdessä tarinoimaan. Pieni on kaunista, ja monesta pienestä muodostuu iso tori.
entinen paikallinen
Se Turistin kysymys oli näin: Minne te viette vieraitanne kun haluatte esitellä kotipitäjänne?
Periaatteessa reissaajathan varmasti ymmärtävät, että pikku pitäjissä ei ole paljon
esittelykohteita. Kiinnostusta tämmöisiin pitäjiin tuntevat sellaiset. joilla on jotakin yhteyttä alueeseen. Näin luulen. Minä itse veisin ainakin Saarion Voimalaitosmuseolle, vaikka
en kyllä tiedä kiinnostaako se ketään; jos siinä olis vaikka jäätelökioski, siinä voisi pysähtyä. Tosin en usko sen liiketoiminnan kannattavuuteen..(4H-nuoria onko lähimailla?).
Sen kummempia turistipalveluita ei-yöpyjille vaikea löytää Värtsilästä? Ruokaa ei saa muuta kuin etukäteen tilaamalla muualta kuin Niiralasta. Myllymuseosta minulla ei kokemusta, mutta jos se toimii nyt, niin hyvä juttu. Ja kirkko tiekirkoksi?
Värtsilän Kylätalon kahvio ei mielestäni täytä kahvion tunnusmerkkejä. Ja se kirpputori aikansa elänyt. Kehtaako tässä sanoa, että Värtsilän turistit vietäköön Kaurilan kylätalolle. Minulle käynnit siellä ovat ollet miellyttäviä kokemuksia. Voisihan Värtsilän kylätalollekkin jotakin näyttelyä järjestää, vaikka Vanha Värtsilä kuvina?
Telle
Jäin oikein miettimään tuota nimimerkki Turistin
kysymystä.
Juttelimmekin asiasta tänään kylätalolla oikein porukalla.
Kerroin, että silloin kun olen itse mukana voin kertoa
ja esitellä paljonkin Värtsilää. On itärajaa, lintujärveä,
Salpausselän viimeisiä harjanteita, Laatokan ilmastoa.
Arppen pihastakin voisi kertoa paljon ja kiivetä sen jälkeen
lintutorniin, sieltähän on laajat näkymät. Itähuolinnasta voi
ostaa alkoholitonta kuusenkerkkäjuomaa ja paljon muutakin.
Yöpymis- ja ruokapaikkojakin on, kunhan ne vain löytää.
Kirkon pihassa ja hautausmaalla voi liikkua vapaasti, kirkollakin
on oma, erikoinen historiansa. On mansikkapaikkaa ja kotileipomoa.
Mutta entä silloin kun ketään paikallista ei ole mukana?
Kyläpäällikkö kertoi, että joissain paikkakunnilla on ns
kyläoppaita, pukeutuneina vanhanaikaisiin vaatteisiin.
Mielestäni tämä M Jaatisen ilmaan heittämää ajatusta kannattaisi
kehitellä. Näin saataisiin joku kielitaitoinen nuori ihminen jopa
työllistettyä. Infokeskus voisi sijaita varmaankin kylätalolla.
Eri asia sitten mitä sunnuntaisin, iltaisin…. Tässä edellä mainitussa
mallineessa turistit olisivat liikkeellä päiväsaikaan, mikä ei
tietenkään ole mahdollista. Ehkä kannattaisi kuitenkin kokeilla?
MailaL
Alpoaatokselle
Kyllä mekin lapsena hellan kannella perunalettuja paistettiin. Ihmettelen miten äiti antoi niin tehdä kun hellan kanteen jäi aikamoinen siivo. Muurikkalla minäkin nyt aion kokeilla, varmaan rasva auttaa että ei pala kokonaan kiinni.
MailaL
Eero-Matti
Alpoaatokselle… Elämysmatkoja lähin tarjoava yritys on Niiralassa nykyisin majapaikkaansa pitävä Jani Martikaisen Karelia Active.
Sieltä voi tiedustella monenmoista seikkailua Värtsilän luonnossa.
Mielenkiintoinen tuo Eero-Matin tarjoama tieto! En ole aiemmin moisesta kuullut. Ja että Niiralassa? Markkinat siis ovat! Onko meistä niiden hyväksi käyttäjiä?
Eira
Tässäpä konkretisoituu mainostamisen tarve! Se että Värtsi lehdessäkin oli mainoksia… Yrittäjät ovat nähneet tarpeelliseksi sijoittaa eurojansa mainontaan, myynnin kasvattamiseksi! Näin on aina ollut ja tulee olemaan.
Jos ei kukaan tiedä palveluista, niin miten asiakas löytää ja käyttää palveluja. Ja sitä kautta yrittäjä hankkii toimeentuloa ja saa vastinetta sijoittamilleen mainoseuroille! Värtsi lehdessä olleet mainokset eivät olleet kalliita! Eikä niitä ollut mielestäni liian paljon! Mainostajat kustansivat Värtsi lehden paperiversion! Toivon kaikille hyvää tuottoa sijoitukselle!
Niiralassa tämä ohjelmistopalveluja tarjoava yritys..? En ole kuulut minäkään. Lienee joku uusi yritys, kuten Ekin Erakkorannan majoituspalvelutkin Sääperillä (huomasin mainoskyltin ilomantsiin mennessäni viikko sitten). http://erakkoranta.blogspot.fi/
Eira Varonen
Karelian Active yritys on toiminut jo vuodesta 2013 lähtien.. kurkkasin yrityksen facebookin sivuja! Yhteystiedot johtavat Kiteelle!
Eero-Matti
Karelia Active on ohjelmapalveluyritys joka toimii Keski-karjalan alueella ja rajan takana. Jani on vast´ikään muuttanut Niiralaan joten vanhat yhteystiedot johtunevat varmaan tästä. Olettaisin yrityksen palvelujen suuntautuvan pitkälti yrityksille järjestettäviin Tyky -päiviin…
Sitten ennen kuin täällä aletaan taas virheellistä tietoa jakamaan, korjaisin osaltani Eiran esille tuomaa asiaa… En harjoita täällä Sääperinrannalla mitään kaupallista majoitus- tai yritystoimintaa. Minulla on ihan toisellainen arkityöni tapahtumien parissa (Lieksan Perinnpäivät, Kolin Erämessut…)
Tarjolla on sen sijaan ollut pihaleirintämahdollisuus muutaman viime viikon ajan ja tämä mahdollisuus jatkuu elokuun puoliväliin saakka. Ulkolaisia talkoolaisia täällä on majoittunut pitkin kesää ja he ovat auttaneet erilaisissa arjen askareissa kuten puutarha, puutyöt, nikkarointi, nurmenleikkuu…. Vieraita on ollut Hongkokongista, Uudesta-Seelannista, Etelä-Koreasta, Englannista, Hollannista, Suomesta…
Erakkorannan ”salamyhkäisyyttä” voi kukin osaltaan tulla selvittämään sitten esim. su 9.8 jolloin lähinnä talkoopohjalta järjestän Lasten puutarhakonserttitapahtuman klo 12-15 sekä kansainvälisenä ravintolapäivänä 16.8. jolloin on pop-up puutarharavintola ”Erakkorannan Trapezza” klo 12-16. Ja juhannuksenahan täällä oli kyläläisille avoimet ovet, pääosa kokkovieraista tosin taisi tulla Tohmajärven puolelta.
Eero-Matti
Omakustannushintaisia, pienimuotoisia kursseja sen sijaan on ollut ja tulee jatkossakin olemaan. Liiketoiminnan sijaan haluan tulevaisuudessa pikemminkin tarjota yhdenlaista turvasatamaa kaltaisilleni elämässä tavalla tai toisella ryvettyneille.
Ilman salapoliisityötäkin elämää täällä Sääperinrannalla voi avoimesti seurata vaikka facebook sivujen kautta osoitteessa http://www.facebook.com/erakkoranta
Eira
Eihän tässä mitään salamyhkäisyyttä ole mielestäni. Kukas näin asiaa on esille tuonutkaan?
” En harjoita täällä Sääperinrannalla mitään kaupallista majoitus- tai yritystoimintaa”,
eikös tämä ole juuri sitä.. sivuilta löytyvät monenmoiset palvelut, mm. Hierontaa, luontais- ja energiahoitoja, majoitusta: telttapaikka – tent 10 €, Caravan 20 €
Yrittäjää kannustetaan varmasti, ja aina! Tätä Suomen valtio tarvitsee!
Eero-Matti
Eira, tuot ihan hyvää tarkoittaessasi kuitenkin asiaa esiin hiukan väärästä tai suppeasta näkökulmasta… En yllä linkitetyllä sivulla selvästikään ole tuonut ”toiminnan tarkoitusta” riittävän ymmärrettävästi esiin.
Yhden käden sormilla laskettavissa olevat, 2,5v opiskeluihini liittyvät harjoitushoidot tai rannassa vierailleet kaksi telttailijaa eivät ole olleet kovin kaupallista toimintaa. Eikä tuo ”se juttu” olekaan. Ajatus on jotain muuta kuin noista saattaisi äkikseltään ymmärtää…
Mutta jos ajatukseni vertaistuesta esim. alkoholiongelmissa tai muissa vastoinkäymisissä elämän välillä kovinkin kivikkoisella polulla kiinnostavat, voi aiheesta ihan jutunkin tänne Verkko-Värtsiin kyhätä. Pintapuolinen spekulointi sen sijaan täällä ”Viikon puheenaiheissa” tuo mahdollisine väärinymmärryksineen enemmän harmia kuin apua ”Iisakin kirkkoni” rakennuksessa.
Ohessa lainaus ja ajatusta kokonaisuudesta jota siis yritän kertoa:
”Erakkorannassa toiminnan ajatuksena on luonnon ja maaseutuympäristön, kuten kasvien, eläinten, yhteisöllisyyden ja hiljaisuuden, hyödyntämistä hyvinvoinnin lähteenä.
Ihminen on osa luontoa ja ympäristöä.
Eko-/luontoterapiasta voi olla hyötyä vaikkapa lievästä tai kohtalaisesta masennuksesta kärsiville. Luonnossa liikkuminen, myös käytännön töiden tekeminen siellä kohentavat hyvinvointia ja myös itsetuntoa.
Lisäksi sen on havaittu helpottavan stressiä, sillä se auttaa ihmisiä tuntemaan olonsa tyynemmäksi ja rennommaksi. On luonnollista että liikkuminen ei maistu masentuneena tai stressaantuneena, ja jotkut kokevatkin vaikeuksia saada itsensä ylös ja ulos. Mutta ulkoilu, kevyisiin aktiviteetteihin osallistuminen ja raittiin ilman hengittäminen auttavat asteittain rentoutumaan ja rauhoittumaan.
Luonnossa on mahdollista olla vuorovaikutuksessa myös muiden ihmisten kanssa. Masennus ja siihen liittyvät terveysongelmat (mm. alkoholiongelmat) johtavat usein eristäytymiseen ja yksinäisyyteen, mutta toimiminen vertais- tai muussa ryhmässä, ymmärtäväisten ihmisten kanssa on palkitsevaa ja kohottaa mielialaa. Saatat löytää uuden suunnan elämääsi.
Ekoterapia, luonnon parantavat voimat vaikkapa myös yhdistettyinä muihin terapioihin voivat tuoda apua moniin arjen ja ihmisen ongelmiin.”
turisti 2
Monen papin kirkon penkissä mietin saadaanko kirkkokahvit kun näin liikettä kirkon siivessä.
Ei saatu. Onneksi Kaurilan kylätalolla saatiin suolaista ja makeaa ja kahvia että jaksettiin etsiä ruokapaikkaa.
Tohmajärven kirkkoniemessä on myös kahvila samoin kylän keskustassa siinä vanhassa kaupassa. Mutta oikeaan aikaan pitää liikkua.
Ruokaa saa ainakin Ilomantsista. Pitzaa S-markettia vastapäätä. Oli edulliset hinnat. Ja vähän kalliimmalla sieltä korkean mäen päältä ravintolasta. Siellä saa mm.suoraan uunista piirakoita karjalaiseen pitopöytään.
Möhkössä on myös palveluita, Teatteria ja makkaraa ym.
Värtilässä saa olutpurkin 5 eurolla jos ottaa Joesta huoneen.
Palokunnan vieressä oli katos ja siinä hyvä hiillos mutta makkara olisi pitänyt hakea Puhoksen Siwasta tai Kiteen ABC:tä.
Tai ymmärtää ottaa omat eväät sinne Joen huoneen jääkaappiin. Kahvikone ja vedenkeitin oli huoneessa.
Joen saunasta jäi se kuva että Heinolan miesten löylytarpeisiin se ei ehkä olisi riittänyt. Sellainen litteä seinäkiuas oli minulle uusi tuttavuus. Ehkä sen ominaisuuksiin kuuluukin lempeät löylyt.
Luppomajan rantasauna oli huonosti suunniteltu, kiukaan yläreuna on istujan pään korkeudella ja seinään palanut reikä.
Muuten erittäin hyvällä paikalla kuten majakin. Kunhan sen ensin löysi. Sitä tietä sai ensin etsiä ja siitten ajoin mäelle sen kotkanpesän paikkeille. Komea puukin jäi mieleen hakuuaukeiden lisäksi.
Alas tulesssa eksyin ensin katsomaan väärää laavua tien vasemalla puolella. Kävin venesatamassa ja viimein löysin polun Lupolle.
Itse en siitä majoituksesta rahaa maksaisi. Varsinainen pimeä itikkapesä. Vertaa vaikkapa Kaurilan kylätalon pihassa olevaan majaan. Siinä voisi turistikin yöpyä vaikka maksusta. Liiteri tyhjä. Huussia en huomannut enkä etsinyt.
Niin missä ne huussit on jos turistin rouva ei suostu metsässä käymään?
Kirkon takana on avoin käymälä ja muistaakseni hautausmaalla (en ole varma).
Jänisjoelle järjestettu veneajelu oli hintalaatusuhteeltaan erittäin hyvä eli ilmainen.
Käytiin rajavyöhykkeellä kääntymässä.
Sensijaan jopukkoruokailusta olisi turisti 2:lla hieman sanomista. Muikkujono eteni liian hitaasti. Tietenkin muikku vaatii tietyn ajan kypsyäkseen mutta pitäisi vaikka paistopinta-alaa lisätä ja vapauttaa paistajat keskittymään muikkuihin rahastuksen ja muikkujen jauhottamisen sijasta. Näin tietenkin kiireisen turistin silmin katsottuna.
Jos joskus palaan Värtsilään kiinnostaisi käydä Piilovaaralla mutta mikä on sen tarina? Vai onko sitä.
Myös Kaustajärvi jäi näkemättä, missä on se silta ja hautausmaa? Onko hautasmaalla huussi? Pääseekö rantaan vaikkapa uimaan. Mikä on Mökkivaara? Mökkivaaran tarina, onko sitä?
Kyllä Värtilästä näinkin sai paljon irti vaikka työtä se teetti. Toisaalta hyvin kuolleelta se näytti kun juhlat oli ohi ja arki alkoi.
Erakkoranta toimii liikeyrityksenä vai ei ?
Eira on oikeassa . Ja pieni savun häivähdys on ilmassa.
Erakkorannan sivuilla on annettu y-tunnus 2587550-8
Jonka yritystoiminnan ennakkoperintä ja alv-verovelvollisuus on päätetty alla olevien YTJ-rekiseritietojen mukaisesti.28.02.2015 ja 01.12.2013
Tämä on huomioitava asiakkaan puolelta, jolle veronkantovastuu siirtyy, jos ei ole ko. rekisteröity yritystoiminta kyseessä.
Samoin sivuilla oleva majoitustoiminta on vaikkakin ilmoitetun mukaisesti
airbnb (kotimajoitus) toimintaa niin silti verotettavaa, jos sitä harjoitetaan ammattimaisesti.
Tai yksityisesti toimittaessa:
Verohallinnon ylitarkastajan Petri Mannisen mukaan pienimuotoinen huoneen vuokraaminen lyhytaikaiseen käyttöön katsotaan todennäköisesti arvonlisäverottomaksi vuokraustoiminnaksi. Silloinkin tulot pitää ilmoittaa verottajalle pääomatulona.
YTJ-ote rekisteristä:
Toiminimi
Karelian Kalajaloste Ky
06.02.2014
Patentti- ja rekisterihallitus
Aputoiminimi
Carelmark 17.04.2014 Patentti- ja rekisterihallitus
Yritysmuoto
Kommandiittiyhtiö 17.12.2013 Patentti- ja rekisterihallitus
Kotipaikka
TOHMAJÄRVI 17.12.2013 Patentti- ja rekisterihallitus
Yrityksen kieli
Suomi 14.01.2014 Verohallinto
Päätoimiala
Kalatukkukauppa (46381) 01.12.2013 Verohallinto
Postiosoite
Sääperintie 122
82655 VÄRTSILÄ
11.03.2015 Yhteinen
Sähköposti
02.12.2013 Yhteinen
www http://www.savumestari.fi 02.12.2013 Yhteinen
Matkapuhelin
0453308865 11.03.2015 Yhteinen
Rekisterihistoria
Rekisteri Tila Alkupvm Loppupvm
Kaupparekisteri Rekisteröimätön 02.12.2013 16.12.2013
Kaupparekisteri Rekisterissä 17.12.2013
Verohallinnon perustiedot Rekisterissä 14.01.2014
Ennakkoperintärekisteri Rekisterissä 02.12.2013 28.02.2015
Arvonlisäverovelvollisuus Liiketoiminnasta alv-velvollinen 01.12.2013 31.07.2014
Näytä nykytilanne
Verovelkarekisteri
Näytä tiedot
Y-tunnushistoria
Pvm Tapahtuma Selite
02.12.2013 Tunnus annettu
Tuula Turunen
Nimimerkki ”Erakkoranta toimii liikeyrityksenä vai ei ?”
Nyt meni kyllä överiksi mustamaalaaminen.
Yritäppä ymmärtää, että on semmoisiakin toimialoja, jotka eivät kuulu arvonlisäverollisen toiminnan piiriin. Ja semmoisissakin mitkä ovat arvonlisäverollista, toiminta voi olla sen verran pientä, että ei ole pakko rekisteröityä.
En ottanut kantaa ko.yrityksen arvonlisäverovelvollisuuteen vaan kerroin käytännöistä.
Eihän me eletä kuin Kreikassa ?
Tuula Turunen
Joo, kyllä minäkin osaan noita linkkejä kaivaa.
Tuo kirjoituksesi kyllä vain vaikutti ihan ilkeydeltä? Kaipa Se EM sen kestää.
Hyvät jatkot vaan Suulle!
siltainssi
Tympeen hapanta tuntuu olevan turisti 2 elämä,otan osaa.
Surullinen optimisti
Negatiivisuus on jopa positiivisuuttakin vahvempi voima. Toivottavasti jokainen loanheittäjä ymmärtää, että nettikirjoituskin voi loukata syvästi, ja jopa saada aktiiviset toimijat lopettamaan toimintansa. Yksi jo savustettiin pihalle, onko tarkoitus saada loputkin lopettamaan yrittäminen ja uuden keksiminen, ja antaa kylän kuolla? Olisitko sitten tyytyväinen?
Moni tekee täällä asioita vain tekemisen ja järjestämisen vuoksi – talkootyöllä tai ainakin tunteja laskematta. Tekee, kunnes väsyy tai kyllästyy pahoihin kieliin, ja lopettaa tekemisen. Jos jostain jää kylään rahaa, niin se on vain hyvä juttu. Jokainen tekijä vastaa yksin omista veroistaan ja kirjanpidostaan – ne ovat yksityisasioita, aivan kuten sinunkin oma taloutesi.
Tässä kylässä on paljon hyvää, paljon osaamista ja paljon hyviä tyyppejä. Ilman noita pahan ilman lintuja tää ois hyvä kylä, jolla ois tulevaisuus.
Sakari H
Pessimisti: Tämän huonommin ei voi mennä.
Optimisti: Kyllä voi.
erkki lintunen
Surullisen optimistin kirjoituksessa on surullisen paljon totta. Eivät loan heittäjät ole kuitenkaan surullisinta, vaan sivussa seisojat, jotka eivät (jaksa) mistään innostua. Tätä innostumattomuutta aistii väkisin Värtsilän raitilla ajellessa, katsoipa sitten maahan tai pilviin päin.
Jänisjoen sillalla on työlästä pyyhkiä pois mieleen kaukaa nousevat säkeet: ”Kuin surusaatto vaeltaa joki mykkä ja sanaton…”
Lissu
Tuossa papereitani läpikäydessä tuli eräästä seinäkalenterista vastaan seuraava Oshon ajatelma:
”Kun alat nähdä elämän kauneuden,
rumuus alkaa kadota.
Jos alat katsoa elämää ilolla,
suru alkaa kadota.
Sinulla ei voi olla samaan aikaan
taivasta ja helvettiä, vain toinen niistä.
Tässäpä todella kaunis kirjoitus Värtsilästä
https://naatkomuttassa.wordpress.com/2015/07/27/vartsila-north-karelia/
Ruusut:
Eero-Matti / Susanna, Jore, Matti, Eira, Erkki, Telle, Lissu ym. ym.
Risut:
Kuorma on kyllä tilattu, joutuu vielä odottelemaan.
Sakari, minullakin on vasta pari kuormaa Värtsilän kylistä – mailta ja mannuilta – kerättyjä kiviä kasassa. Mutta jatkan, kun ensin vähän huilaan. Sitten sekoitan sementtiä ja sitten – enpä sano, mitä sitten.
Muutama vuosi sitten eräs lehtitäti kirjoitti, että Lintunen on kiviin hurahtanut. Havainto osui naulan kantaan.
Ja Värtsilässä kaikki on mahdollista.
Sakarille. MIKÄ KUORMA????
Sakarille. MIKÄ KUORMA?????
Läks kaks kertoo tuo viesti…eipä tuo haitanne
Risukuorma on tulossa. En päässyt niitä vielä jakamaan eteenpäin.
Voipihan se olla, että joutuu risut hakettamaan tai kompostoimaan, kun ei Värtsissä juurikaan esitetä niin huonoja juttuja tai kommentteja, jotka kuuluisivat ”risuosastolle”.
Lähetän tässä samassa yhteydessä vielä muutaman ruusun lisää: Mökkiläiselle, Joukolle ja Alpolle sekä muille erikseen mainitsemattomille kirjoittajille kuin myös lykoijoille.
Sakari, kiitos ruususta! Iloa pääivääsi!
Kyllä onkin kaunis kertomus Värtsilästä.. tuo minkä linkin Eero-Matti antoi. Kannattaa lukea.
Sakarihan oli anteliaalla päällä kun ruusuja jakeli. Isot kiitokset !
Muuten, Sakarille tiedoksi; on tekeillä tarina, jossa Seppo H on myös mukana. Olisi kiva saada hänen mail osoitteensa. Kyselisin joitakin tarkennuksia tarinaan.
Alpolle toimitan tietoja privaatisti illemmalla päästyäni läppärini ääreen.
”Milloin vaimonne sai viimeksi kukkia?”
kyseltiin muinoin kukkakaupan mainoksessa.
Milloin Värtsin väki sai viimeksi kukkia? Taitaa
ne risut olla enemmänkin tätä päivää.
Siispä Sakarille kiitokset kohteliaisuudesta!
Eräässä laulussa sanotaan tähän tapaan;
”On meillä halvat huvit, ja ilmaiset ilot…”
Minulla oli taas tänään näitä halpoja huveja kun ulkoaskareiden ohella savustin muutaman kalan ja samoilla tulilla paistoin muurikalla kesäkurpitsan.. Se onkin minun ykkösherkkuja.. Niitä ahmiessani tuli mieleen, että enpäs ole muistanut aikoihin paistaa ”perunalettuja”. Ennen penskana ollessa paistettiin useinkin perunasta vuoltuja viipaleita suoraan hellan päällä. Niitä sanottiin letuiksi. Suolaa ripautettiin päälle ja kyllä olivatkin hyviä. Niinpä kävin nyhtäisemässä yhden perunanjuuren ja tein viipaleita muurikalle. Jovain olivat hyviä.
Kysymys kaikille
Onko tällainen vanha arkiruoka tuttua. Jos on niin mitä nimitystä siitä käytettiin ja mitä lisukkeita käytettiin?
Eipä tuolla nimikkeellä tuttu ole. Perinteistä pannukakkua täällä sen sijaan juuri värkkäilin iltaherkuksi.
Tuosta perunasta vielä… jännityksellä täällä odotellaan minkä väristä kukkaa pukkaa pottupellolla kolmesta rivistä tulemaan 🙂
Alpo,Alpo ne on perunalastuja.Sinä et vain hallunnut laittaa tätä perunaherkkua silloin muutama vuosikymmen sitten pussiin.
Ahvenan saarelaiset varmaan kuulivat tämän sinun reseptisi ja ahneina tyyppeinä rupesivat rikastumaan tälläkin ”pisneksellä” 🙂
Sakarille terveiset.Kun korviasi kuumotti Värtsilä Päivien viikonloppuna niin älä ole huolissasi.
Kunnanlääkärille ei tarvitse mennä.Me vaan puhuttiin Sinusta(pelkästään hyvää) ja järjestettiin leikkimielinen kilpailu:löydä Sakari väen paljoudesta.
Kuten tiedät,ei löytynyt!
Minulla kuumotti jo poskiakin auringon paisteessa
Värtsiläpäivien kentällä kun katsastin monien
tuttujen ja tuntemattomien joukosta myös Värtsin väkeä.
Kun kurkistin Värtsiläisten seuran telttaan, niin siellähän
olikin Kakku-Paavo hunajalaatikko olallaan. Kakku
napsaisi ryhmäselfien itsestään, minusta ja mukana olleesta
kolmannesta miehestä. Kuvaan tulivat vain silmämme
ja otsamme. Kakku lähetti kuvan sitten Lissulle tunnistettavaksi.
Joten näin se Värtsi oli vaan mielessä siellä Värtsiläpäivilläkin.
Ois kysymys telle värtsiläiset. Tuttavani puhunut tästä värtsistä ja Värtsilästä.Kävimme turistina Värtsilässä. Päädyimme Ilomantsiin ja voi mahtavaa iltatorille. Aito karjalainen tunnelma. Sitä emme lyhyellä vierailulla Värtsilässä tavoittaneet. Eli se kysymys. Minne te viette vieraitanne kun haluatte esitellä kotipitäjänne? Meille jäi raja päällimmäisenä mieleen. Jos palaamme samaa kautta niin missä kohtaisimme elinvoimaisen Värtsilän…tai sen aidon..kesäillan terveisin turistit.
Kopsattu Hesarista; liekö tällä tekemistä tämän viikon puheenaiheitten kanssa?
Maa, joka unohti, mitä hätä tarkoittaa
Siirtolaisjoukkoja, hätäapua Unicefilta ja lainaa Maailmanpankilta – arvaa, mistä maasta on kyse. Sunnuntai 26.7.2015 2:00 Päivitetty: 26.7.2015 10:19 Ann-Mari Huhtanen Helsingin Sanomat . Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Syksyllä valtava joukko oli liikkeellä. Kun suurhyökkäys oli kesällä alkanut, valtaisa maa-alue oli täytynyt tyhjentää.
Yli 420 000 joutui jättämään kotinsa. Suuri osa kulki satoja kilometrejä jalkaisin, joten mukaan otettiin vain se, mitä jaksettiin kantaa. He eivät palaisi.
Pari kuukautta myöhemmin toinen vihollinen oli hyökännyt toisesta suunnasta ja pohjoinenkin alkanut tulvia.
Ensimmäiset kiintiöpakolaiset olivat lähteneet maasta länteen jo viisi vuotta aiemmin. Ensin laivoilla meren yli, sitten rautateitse pohjoista reittiä.
Kolme maata oli tarjoutunut ottamaan vastaan noin 80 000 pientä viatonta. Ehkä jotkut pelkäsivät, että heistä tulisi taakka. Ajattelivatkohan, että jäisivät ja veisivät vielä naiset ja työt?
Ja eivät kaikki konfliktin loputtua lähteneetkään. Yli 15 000 jäi.
Lähtemisestä oli maassa kokemusta. Jo aiemmin yli 300 000 oli jättänyt laakean maan ja suunnannut toiselle puolelle maapalloa paremman elämän perässä. Sodan jälkeenkin lähdettiin. Kun konflikti oli ohi, kymmenettuhannet liikkuivat länteen.
Uudessa maassa kaikki eivät pitäneet siirtotyöläisistä. Kun jotkut rettelöivät ja rötöstelivät, se leimasi koko joukkoa.
Vaikka kyllä omia syrjittiin maassa omastakin takaa.
Sodan vielä pauhatessa oli sovittu, että kantaväestö jakaisi pakosalle joutuneille kansalaisille omastaan. Ja annettiinhan heille: pienimmät, ränsistyneimmät ja kylmimmät paikat.
Sodan jälkeen asunnoista oli pula, varsinkin pommitetuissa kaupungeissa. Silti haavoittuvimpia olivat nuo kotinsa jättäneet, jotka joutuivat siirtymään toisten nurkista ja pankolta toiselle. Juuri kun uudet juuret alkoivat kasvaa, ne kitkettiin pois.
Kotinsa menettäneitä halveksittiin ja pilkattiin murteensa vuoksi. Tuhlareita kaikki tyynni, jotkut valittivat. Käyttivät polttopuitakin liikaa, kun valmistivat niitä pirun perinneruokiaan!
Jotkut kantaväestöstä jopa keplottelivat. Osa jakoi suuria tiloja pienempiin, jotta ei joutuisi luovuttamaan pakolaisille maata, kuten maan laki määräsi.
Opettajat korjasivat ”puhevikoja” vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Pakolaisten, rintamalta palanneiden tai sodasta muuten traumatisoituneiden tunteille ja kokemuksille ei kuitenkaan jäänyt aikaa. Oli maksettava korvaukset ja nostettava maa raunioista.
Sitä ei olisi tehty ilman läntistä apua. Maa oli käytännössä kehitysmaa – ja myös kehitysavun kohde vielä vuosia sodan jälkeen. YK:n lastenavun rahasto UNICEF esimerkiksi toimitti lapsille ruokaa, lääkkeitä, säilykkeitä, kenkiä ja maitopulveria vuosien ajan.
Hätäapua saatiin 14,5 miljoonan euron verran. Se oli tuohon aikaan paljon rahaa.
Tukea virtasi myös Yhdysvalloista. Amerikkalaiset järjestöt antoivat Yhdysvaltojen ulkoministeriön kehotuksesta taloudellista apua maan opiskelija- ja muille järjestöille.
Amerikkalaiset ja brittiläiset kveekarit jakoivat satoja tonneja vaatteita ja elintarvikkeita ja auttoivat pohjoisen jälleenrakentamisessa esimerkiksi järjestämällä kansainvälisiä työleirejä.
Lähes joka viikko usean vuoden ajan maan satamiin saapui Yhdysvaltojen armeijan ylijäämätavaraa: tuhansittain lentokoneita, jeeppejä, kuorma-autoja, aluksia, traktoreita, perävaunuja, nostureita sekä tuhansia tonneja kaapelia, maalia, alumiinia, työkaluja, moottoreita, köyttä, vaatteita, hitsaustarvikkeita, telttoja, auton varaosia, terästä, rautaa, vetureita.
Kaikki halvalla ja ulkopoliittisista syistä hissukseen.
Lääkkeitä, ruokaa ja vaatteita tuotiin myös länsinaapurista ja Länsi-Euroopasta.
Länsimaissa jotkut varmasti ajattelivat, että itsepä ojanne kaivoitte – sortukaa nyt sitten. Virallisesti kuitenkin katsottiin, että apu maalle oli paras lääke pahaa ideologiaa vastaan.
Ilman muiden maiden myöntämiä lainoja ei olisi selvitty.
Sodan jälkeen ensimmäisenä maata luototti Ruotsi. Tärkein apu tuli silti Yhdysvaltojen hallituksen viralliselta Export-Import Bank -vientiluottolaitokselta.
Se myönsi maalle lainaa yhteensä 75 miljoonaa dollaria. Se oli siihen aikaan todella suuri summa rahaa.
Lainan turvin maa sai ostettua puuvillaa, polttoainetta, teollisuuskoneita ja muita tarvikkeita. Korot olivat kohtuulliset, jopa halvat, ja lainan merkitys haparoivalle maalle erittäin suuri.
Ilman Maailmanpankkia ei silti olisi tullut mitään. 27 vuoden aikana maa sai siltä kaiken kaikkiaan 18 kehitysluottoa, joiden yhteismäärä nousi nykyrahassa 2,1 miljardiin euroon.
Dollareilla maa raivasi tieverkostonsa ja nosti sille elintärkeän metsäteollisuuden jaloilleen. Lainarahalla pystytettiin vesivoimaloita, tuettiin pienyrityksiä, rakennettiin sellutehtaita ja kehitettiin niiden jätevedenpuhdistusta.
Pitkäaikaisten ja edullisten kehityslainojen merkitys kansantaloudelle oli korvaamaton. Kymmenettuhannet ihmiset saivat töitä.
Toisin kuin myöhemmin aina toisteltiin, aivan kaikkea velkaa ei maksettu takaisin.
Ruotsi antoi 14,6 miljoonan euron edestä sotavelkoja anteeksi. Myös osa Yhdysvaltojen antamasta lainasta jäi maksamatta.
Mutta tärkeintähän toki oli, että kaikki oli vihdoin hyvin.
Lopulta maasta tulikin niin erinomainen, että kansalaisten muisti alkoi valikoida. Oli mukavampaa toistella suurta myyttistä kertomusta siitä, kuinka yhtenäinen kansakunta selvisi pakolaisistaan ja jälleenrakensi maan hartiavoimin, ihan itse, ilman muiden apua.
Ja kun vuosia kului, monelta unohtui, mitä hätä ja köyhyys oikeasti ovat. He eivät vuorostaan halunneet auttaa muita maita.
Mutta mitäpä tuosta. Siihen Suomella oli varmasti varaa.
Ann-Mari Huhtanen
Nimimerkki Senora vastaa
Tarkoitatko tosissasi, ettei Suomi auta köyhiä? Kehitysapu (suuri osa suoraan kankkulan kaivoon)? Kreikalle menneet miljardit (suuri osa suoraan kankkulan kaivoon)?
Jutussasi on paljon oikeaakin asiaa, mutta kyllä se miinukselle jää, sorry.
Minulla on epätietoisuutta montako kylää oli Värtsilän kunnan
alueella 1965 luvusta eteenpäin. Ymmärtääkseni sama määrä
pitäis olla edelleen kun on yhdistytty Tohmajärven kuntaan.
Usein nykyään vilahtelee monessa yhteydessä niin, että niitä
olis paljon vähemmän. Jos joku joka tietää vois pistää tiedon
tulemaan tänne Värtsin sivuille kiitokset ! etukäteen.
Tietojeni mukaan Värtsilän kunnassa olivat kylät: Juvanjoki, Kaustajärvi, Kenraalinkylä, Patsola, Uusikylä ja Värtsilän kylä.
Nyky käytännön mukaan Värtsilän PITÄJÄSSÄ (eli entisessä kunnassa) on seuraavat kylät: Kenraalinkylä, Kaustajärvi, Tervavaara, Patsola, Pykälävaara, Selkäkylä ja Uusikylä/Niirala. Uusikylä on jäänyt pois käytöstä. Niiralan merkitys on korostunut. Uusikylän sijasta voimme puhua Arppen pihasta ja kirkonseudusta. Näin voimme tehdä, jos niin sovimme, sillä pitäjä ei ole hallinnollinen käsite, vaan veteen piirretty alue, jonka taustalla on entinen kunta. Värtsilän pitäjä kylineen kuuluu Tohmajärven kuntaan. On sitten makuasia, merkitseekö kirjeensä allekirjoituksen ylle Tohmajärven Patsolassa vai Värtsilässä. Rekisterissä olemme tohmajärveläisiä.
Värtsilän kylät, se on hieman suhteellinen käsite, riippuen mistä ajanjaksosta puhutaan.
Kaiken kaikkiaan sekä kartoilta, että toimivina käsitteinä tunnetaan kymmenkunta kylää.
Tervavaara, Patsola, Niirala, Kenraalinkylä, Kaustajärvi, Pykälävaara, Selkäkylä, Uusikylä,Värtsilä, Sikkerivaara ja vieläpä Pirtajärvikin. Juvanjoki on Kaustan aluetta sitä on käytössä vielä osakas- eli kalastuskunnalla. Samoin Uusikylä ja Värtsilä nimet löytyvät kartoistakin, ellei päällekkäin niin ainakin alekkain.
Viikon 31 puheenaieissa nimimerkki Turisti on esittänyt värtsiläläisille kysymyksiä 29.7.2015 at 20:16.
Ihmettelen, kun kukaan ei ole vastannut hänelle. Vai eikö Värtsilässä tarvita turisteja?
Värtsilän kylät:
Evakko näytti olevan tietoinen Värtsilän kylien nimistä.
kylän N:o kylän nimi
420 Juvanjoki
421 Kaustajärvi
422 Kenraalinkylä
423 Patsola
424 Uusikylä
425 Värtsilä
Kiinteistöjen omistajat näkevät kylän nimen ja numeron verolipustaan.
Maailma on nopeassa muutoksessa. Ilmastonmuutos on meidän elävien ihmisten puheissa. Ilmakehän suuruuden tai pienuuden voi jokainen ymmärtää lentämällä maailman ympäri. Hiilijalanjäljen arviointi on paikallaan nykypäivänä. Tätä asiaa aloin miettiä kevättalvella, kun marjapehkojen juureen kaadoin takkauunin tuhkat. Hangessa sisään kulkiessani jäi jälkeeni mustat jäljet ja tuumin, että siinä on minun ”hiilijalanjälkeni”. Maailman ilmasto on muuttunut myös historiansa aikana jatkuvasti myös ilman ihmisen vaikutusta. Avosoilla liikkuessa voi nähdä miten maaperä muuttuu jatkuvasti. Sammal kasvaa ja kuivattaa suon, joka oli jääkauden jälkeen vesistöä. Joensuussa keskustelin tänä kesänä ja kerroin, kun virallinen jäätie oli joen yli. Nykypäivänä joki on sula läpi talven minulle kerrottiin.
Näyttää täällä keskustelu olevan aktiivista. Kiitos Lissulle huomaavaisuudesta. Tulin vilkaisemaan palstaa vinkkejä saadaksemme. Mutta ehkä tämä on väärä kanava meille turisteille tiedon saantiin. Monesti olemme vain paikallislehdistä ym saaneet parhaat menovinkit. Hyvää kesää..kysynpä tuttaviltani reittisuosituksia. Vähän jäi harmittamaan. Mutta säilyy Värtsilä rajanylityspaikkana edelleen..
tulevia lomia odotellen…
Lissun höykytyksestä seuraavia mietteitä nimimerkki turistille.
Värtsilä ei ole varsinaisesti läpikulkupaikka. Täällä pitää pysähtyä ja viipyä. Jänisjoki lipuu hiljaa ja tarjoaa kiireiselle kuluttajaturistille mahdollisuuden pysähtyä ja lipua hiljaa vetten päällä. Totta kylläkin, me emme ole saaneet aikaan laituria Arppen pihan kupeelle, vaikka paikka suorastaan odottaa toimenpiteitä. Uimalaiturikin olisi pienen ponnistuksen päässä. Ja tyhjillään oleva rakennus, johon voisi saada pukukopit. Hopeakalliolla voisi käydä lintuja tiirailemassa ja hörpätä lähteestä vettä.Olisi siinä turistille elämystä. Jos oikein olisi aikaa turistilla – eikä kiire mennä eteenpäin – voisi nauraa mahan pohjasta asti loistavan kesäteatterin esityksestä.
Se mitä minä kaipaan on unohtunut, ikävä kyllä. Värtsilän kirkko ei ole enää Tiekirkko. Ei ole mahdollista avata ovea ja istahtaa penkkiin huokaisemaan. Alttaritaulua katsellessa voisi miettiä, mitä on ristin sanoma ja ylösnousemuksen antama toivo. Kirkko voisi olla toki auki, vaikka saarnaaja ei olisi aikalla.
Suosittelen turistille malttia malttaa kaasupolkimen painamista ja pysähtymistä ennen Ilomantsia Värtsilän laaksossa. Kylätalossa voi piipahtaa kahvilla. Ei tässä mitään repäisevää tarjota, vaan ihan rentoa maalaismaisemaa.
Turistille tuli muutama suositus ainakin mieleen…
Melonta Jänisjoella, kalastusta Patsolankoskella, Kukkolammen luppotuvalla grillailua ja chillailua, vaellusta pitkin metsäteitä, Piilovaaralle kipuaminen, lintutornit, kesäteatteri, Myllymuseo. kirkko, polkupyöräretket yölaulajien aikaan sekä tietenkin muulloinkin…
Täydentäkää listaa.
Kiitos ”Turistille” ajatuksia herättävästä kysymyksestä. Jos minulla olisi vieraita niin luultavasti osaisin viedä heitä jonnekin. Mutta jos miettii mitä elämyksiä ohi matkustava matkailija Värtsilästä saa omin päin niin se onkin toinen juttu. Ihan hyvä kun ”Turisti” päätyi Ilomantsin iltarientoihin, niitä ei normaaleina iltoina Värtsilästä olisi tarjolla.
Soutelemiset tai kanoottiretket joella ei ilman ennakkovarustautumista omin päin onnistu. Siihen tarvittaisiin jonkun paikkakuntalaisen asiantuntijan apua.
Tiedän, että paikkakunnalta löytyy osaamista monenlaiseen elämysmatkailuun. Sitä en tiedä tietävätkö matkailijat niistä. En tiedä onko jossain Värtsilässä tai Tohmajärvellä infotauluja, joissa näistä asioista kerrottaisiin.
Eero-Matti voisitko laittaa ohjetta, kuinka näistä elämysmatkoista ja retkistä saa tietoa. Kiitos
Eero-Matin ja alpoaatoksen kirjoitukset voisivat olla aihe keskustelutilaisuudelle, jossa laitetaan ideoita – ensin mietintämyssyyn – ja parin viikon päästä päätäntäpöytään. Ja samalla unohdetaan tuttu fraasi: onhan siitä puhuttu, mutta…
Se mitä Värtsilän Pitäjäyhdistyksen puuhaihmiset ovat tähän mennessä saaneet aikaan, kaipaa jatkoa. Hyvä maaperä on muokattu. Nyt on jatkettava kylvöä.
Värtsiläviirit salkoihin! Turistit näkevät, että Värtsilässä ollaan. Menevätkö ohi vai pysähtyvätkö, riippuu hyvin paljon meistä. Jos pysähtyvät, voivat jättää myös muutaman euron. Tämä taas riippuu siitä, olemmeko tarjoamassa jotain kukkaron avaamiseksi. Olemmeko, siitä kyllä kannattaa käydä yhdessä tarinoimaan. Pieni on kaunista, ja monesta pienestä muodostuu iso tori.
Se Turistin kysymys oli näin: Minne te viette vieraitanne kun haluatte esitellä kotipitäjänne?
Periaatteessa reissaajathan varmasti ymmärtävät, että pikku pitäjissä ei ole paljon
esittelykohteita. Kiinnostusta tämmöisiin pitäjiin tuntevat sellaiset. joilla on jotakin yhteyttä alueeseen. Näin luulen. Minä itse veisin ainakin Saarion Voimalaitosmuseolle, vaikka
en kyllä tiedä kiinnostaako se ketään; jos siinä olis vaikka jäätelökioski, siinä voisi pysähtyä. Tosin en usko sen liiketoiminnan kannattavuuteen..(4H-nuoria onko lähimailla?).
Sen kummempia turistipalveluita ei-yöpyjille vaikea löytää Värtsilästä? Ruokaa ei saa muuta kuin etukäteen tilaamalla muualta kuin Niiralasta. Myllymuseosta minulla ei kokemusta, mutta jos se toimii nyt, niin hyvä juttu. Ja kirkko tiekirkoksi?
Värtsilän Kylätalon kahvio ei mielestäni täytä kahvion tunnusmerkkejä. Ja se kirpputori aikansa elänyt. Kehtaako tässä sanoa, että Värtsilän turistit vietäköön Kaurilan kylätalolle. Minulle käynnit siellä ovat ollet miellyttäviä kokemuksia. Voisihan Värtsilän kylätalollekkin jotakin näyttelyä järjestää, vaikka Vanha Värtsilä kuvina?
Jäin oikein miettimään tuota nimimerkki Turistin
kysymystä.
Juttelimmekin asiasta tänään kylätalolla oikein porukalla.
Kerroin, että silloin kun olen itse mukana voin kertoa
ja esitellä paljonkin Värtsilää. On itärajaa, lintujärveä,
Salpausselän viimeisiä harjanteita, Laatokan ilmastoa.
Arppen pihastakin voisi kertoa paljon ja kiivetä sen jälkeen
lintutorniin, sieltähän on laajat näkymät. Itähuolinnasta voi
ostaa alkoholitonta kuusenkerkkäjuomaa ja paljon muutakin.
Yöpymis- ja ruokapaikkojakin on, kunhan ne vain löytää.
Kirkon pihassa ja hautausmaalla voi liikkua vapaasti, kirkollakin
on oma, erikoinen historiansa. On mansikkapaikkaa ja kotileipomoa.
Mutta entä silloin kun ketään paikallista ei ole mukana?
Kyläpäällikkö kertoi, että joissain paikkakunnilla on ns
kyläoppaita, pukeutuneina vanhanaikaisiin vaatteisiin.
Mielestäni tämä M Jaatisen ilmaan heittämää ajatusta kannattaisi
kehitellä. Näin saataisiin joku kielitaitoinen nuori ihminen jopa
työllistettyä. Infokeskus voisi sijaita varmaankin kylätalolla.
Eri asia sitten mitä sunnuntaisin, iltaisin…. Tässä edellä mainitussa
mallineessa turistit olisivat liikkeellä päiväsaikaan, mikä ei
tietenkään ole mahdollista. Ehkä kannattaisi kuitenkin kokeilla?
Alpoaatokselle
Kyllä mekin lapsena hellan kannella perunalettuja paistettiin. Ihmettelen miten äiti antoi niin tehdä kun hellan kanteen jäi aikamoinen siivo. Muurikkalla minäkin nyt aion kokeilla, varmaan rasva auttaa että ei pala kokonaan kiinni.
MailaL
Alpoaatokselle… Elämysmatkoja lähin tarjoava yritys on Niiralassa nykyisin majapaikkaansa pitävä Jani Martikaisen Karelia Active.
Sieltä voi tiedustella monenmoista seikkailua Värtsilän luonnossa.
http://www.karelia-active.fi/
Mielenkiintoinen tuo Eero-Matin tarjoama tieto! En ole aiemmin moisesta kuullut. Ja että Niiralassa? Markkinat siis ovat! Onko meistä niiden hyväksi käyttäjiä?
Tässäpä konkretisoituu mainostamisen tarve! Se että Värtsi lehdessäkin oli mainoksia… Yrittäjät ovat nähneet tarpeelliseksi sijoittaa eurojansa mainontaan, myynnin kasvattamiseksi! Näin on aina ollut ja tulee olemaan.
Jos ei kukaan tiedä palveluista, niin miten asiakas löytää ja käyttää palveluja. Ja sitä kautta yrittäjä hankkii toimeentuloa ja saa vastinetta sijoittamilleen mainoseuroille! Värtsi lehdessä olleet mainokset eivät olleet kalliita! Eikä niitä ollut mielestäni liian paljon! Mainostajat kustansivat Värtsi lehden paperiversion! Toivon kaikille hyvää tuottoa sijoitukselle!
Niiralassa tämä ohjelmistopalveluja tarjoava yritys..? En ole kuulut minäkään. Lienee joku uusi yritys, kuten Ekin Erakkorannan majoituspalvelutkin Sääperillä (huomasin mainoskyltin ilomantsiin mennessäni viikko sitten). http://erakkoranta.blogspot.fi/
Karelian Active yritys on toiminut jo vuodesta 2013 lähtien.. kurkkasin yrityksen facebookin sivuja! Yhteystiedot johtavat Kiteelle!
Karelia Active on ohjelmapalveluyritys joka toimii Keski-karjalan alueella ja rajan takana. Jani on vast´ikään muuttanut Niiralaan joten vanhat yhteystiedot johtunevat varmaan tästä. Olettaisin yrityksen palvelujen suuntautuvan pitkälti yrityksille järjestettäviin Tyky -päiviin…
Sitten ennen kuin täällä aletaan taas virheellistä tietoa jakamaan, korjaisin osaltani Eiran esille tuomaa asiaa… En harjoita täällä Sääperinrannalla mitään kaupallista majoitus- tai yritystoimintaa. Minulla on ihan toisellainen arkityöni tapahtumien parissa (Lieksan Perinnpäivät, Kolin Erämessut…)
Tarjolla on sen sijaan ollut pihaleirintämahdollisuus muutaman viime viikon ajan ja tämä mahdollisuus jatkuu elokuun puoliväliin saakka. Ulkolaisia talkoolaisia täällä on majoittunut pitkin kesää ja he ovat auttaneet erilaisissa arjen askareissa kuten puutarha, puutyöt, nikkarointi, nurmenleikkuu…. Vieraita on ollut Hongkokongista, Uudesta-Seelannista, Etelä-Koreasta, Englannista, Hollannista, Suomesta…
Erakkorannan ”salamyhkäisyyttä” voi kukin osaltaan tulla selvittämään sitten esim. su 9.8 jolloin lähinnä talkoopohjalta järjestän Lasten puutarhakonserttitapahtuman klo 12-15 sekä kansainvälisenä ravintolapäivänä 16.8. jolloin on pop-up puutarharavintola ”Erakkorannan Trapezza” klo 12-16. Ja juhannuksenahan täällä oli kyläläisille avoimet ovet, pääosa kokkovieraista tosin taisi tulla Tohmajärven puolelta.
Omakustannushintaisia, pienimuotoisia kursseja sen sijaan on ollut ja tulee jatkossakin olemaan. Liiketoiminnan sijaan haluan tulevaisuudessa pikemminkin tarjota yhdenlaista turvasatamaa kaltaisilleni elämässä tavalla tai toisella ryvettyneille.
Ilman salapoliisityötäkin elämää täällä Sääperinrannalla voi avoimesti seurata vaikka facebook sivujen kautta osoitteessa http://www.facebook.com/erakkoranta
Eihän tässä mitään salamyhkäisyyttä ole mielestäni. Kukas näin asiaa on esille tuonutkaan?
” En harjoita täällä Sääperinrannalla mitään kaupallista majoitus- tai yritystoimintaa”,
eikös tämä ole juuri sitä.. sivuilta löytyvät monenmoiset palvelut, mm. Hierontaa, luontais- ja energiahoitoja, majoitusta: telttapaikka – tent 10 €, Caravan 20 €
Yrittäjää kannustetaan varmasti, ja aina! Tätä Suomen valtio tarvitsee!
Eira, tuot ihan hyvää tarkoittaessasi kuitenkin asiaa esiin hiukan väärästä tai suppeasta näkökulmasta… En yllä linkitetyllä sivulla selvästikään ole tuonut ”toiminnan tarkoitusta” riittävän ymmärrettävästi esiin.
Yhden käden sormilla laskettavissa olevat, 2,5v opiskeluihini liittyvät harjoitushoidot tai rannassa vierailleet kaksi telttailijaa eivät ole olleet kovin kaupallista toimintaa. Eikä tuo ”se juttu” olekaan. Ajatus on jotain muuta kuin noista saattaisi äkikseltään ymmärtää…
Mutta jos ajatukseni vertaistuesta esim. alkoholiongelmissa tai muissa vastoinkäymisissä elämän välillä kovinkin kivikkoisella polulla kiinnostavat, voi aiheesta ihan jutunkin tänne Verkko-Värtsiin kyhätä. Pintapuolinen spekulointi sen sijaan täällä ”Viikon puheenaiheissa” tuo mahdollisine väärinymmärryksineen enemmän harmia kuin apua ”Iisakin kirkkoni” rakennuksessa.
Ohessa lainaus ja ajatusta kokonaisuudesta jota siis yritän kertoa:
”Erakkorannassa toiminnan ajatuksena on luonnon ja maaseutuympäristön, kuten kasvien, eläinten, yhteisöllisyyden ja hiljaisuuden, hyödyntämistä hyvinvoinnin lähteenä.
Ihminen on osa luontoa ja ympäristöä.
Eko-/luontoterapiasta voi olla hyötyä vaikkapa lievästä tai kohtalaisesta masennuksesta kärsiville. Luonnossa liikkuminen, myös käytännön töiden tekeminen siellä kohentavat hyvinvointia ja myös itsetuntoa.
Lisäksi sen on havaittu helpottavan stressiä, sillä se auttaa ihmisiä tuntemaan olonsa tyynemmäksi ja rennommaksi. On luonnollista että liikkuminen ei maistu masentuneena tai stressaantuneena, ja jotkut kokevatkin vaikeuksia saada itsensä ylös ja ulos. Mutta ulkoilu, kevyisiin aktiviteetteihin osallistuminen ja raittiin ilman hengittäminen auttavat asteittain rentoutumaan ja rauhoittumaan.
Luonnossa on mahdollista olla vuorovaikutuksessa myös muiden ihmisten kanssa. Masennus ja siihen liittyvät terveysongelmat (mm. alkoholiongelmat) johtavat usein eristäytymiseen ja yksinäisyyteen, mutta toimiminen vertais- tai muussa ryhmässä, ymmärtäväisten ihmisten kanssa on palkitsevaa ja kohottaa mielialaa. Saatat löytää uuden suunnan elämääsi.
Ekoterapia, luonnon parantavat voimat vaikkapa myös yhdistettyinä muihin terapioihin voivat tuoda apua moniin arjen ja ihmisen ongelmiin.”
Monen papin kirkon penkissä mietin saadaanko kirkkokahvit kun näin liikettä kirkon siivessä.
Ei saatu. Onneksi Kaurilan kylätalolla saatiin suolaista ja makeaa ja kahvia että jaksettiin etsiä ruokapaikkaa.
Tohmajärven kirkkoniemessä on myös kahvila samoin kylän keskustassa siinä vanhassa kaupassa. Mutta oikeaan aikaan pitää liikkua.
Ruokaa saa ainakin Ilomantsista. Pitzaa S-markettia vastapäätä. Oli edulliset hinnat. Ja vähän kalliimmalla sieltä korkean mäen päältä ravintolasta. Siellä saa mm.suoraan uunista piirakoita karjalaiseen pitopöytään.
Möhkössä on myös palveluita, Teatteria ja makkaraa ym.
Värtilässä saa olutpurkin 5 eurolla jos ottaa Joesta huoneen.
Palokunnan vieressä oli katos ja siinä hyvä hiillos mutta makkara olisi pitänyt hakea Puhoksen Siwasta tai Kiteen ABC:tä.
Tai ymmärtää ottaa omat eväät sinne Joen huoneen jääkaappiin. Kahvikone ja vedenkeitin oli huoneessa.
Joen saunasta jäi se kuva että Heinolan miesten löylytarpeisiin se ei ehkä olisi riittänyt. Sellainen litteä seinäkiuas oli minulle uusi tuttavuus. Ehkä sen ominaisuuksiin kuuluukin lempeät löylyt.
Luppomajan rantasauna oli huonosti suunniteltu, kiukaan yläreuna on istujan pään korkeudella ja seinään palanut reikä.
Muuten erittäin hyvällä paikalla kuten majakin. Kunhan sen ensin löysi. Sitä tietä sai ensin etsiä ja siitten ajoin mäelle sen kotkanpesän paikkeille. Komea puukin jäi mieleen hakuuaukeiden lisäksi.
Alas tulesssa eksyin ensin katsomaan väärää laavua tien vasemalla puolella. Kävin venesatamassa ja viimein löysin polun Lupolle.
Itse en siitä majoituksesta rahaa maksaisi. Varsinainen pimeä itikkapesä. Vertaa vaikkapa Kaurilan kylätalon pihassa olevaan majaan. Siinä voisi turistikin yöpyä vaikka maksusta. Liiteri tyhjä. Huussia en huomannut enkä etsinyt.
Niin missä ne huussit on jos turistin rouva ei suostu metsässä käymään?
Kirkon takana on avoin käymälä ja muistaakseni hautausmaalla (en ole varma).
Jänisjoelle järjestettu veneajelu oli hintalaatusuhteeltaan erittäin hyvä eli ilmainen.
Käytiin rajavyöhykkeellä kääntymässä.
Sensijaan jopukkoruokailusta olisi turisti 2:lla hieman sanomista. Muikkujono eteni liian hitaasti. Tietenkin muikku vaatii tietyn ajan kypsyäkseen mutta pitäisi vaikka paistopinta-alaa lisätä ja vapauttaa paistajat keskittymään muikkuihin rahastuksen ja muikkujen jauhottamisen sijasta. Näin tietenkin kiireisen turistin silmin katsottuna.
Jos joskus palaan Värtsilään kiinnostaisi käydä Piilovaaralla mutta mikä on sen tarina? Vai onko sitä.
Myös Kaustajärvi jäi näkemättä, missä on se silta ja hautausmaa? Onko hautasmaalla huussi? Pääseekö rantaan vaikkapa uimaan. Mikä on Mökkivaara? Mökkivaaran tarina, onko sitä?
Kyllä Värtilästä näinkin sai paljon irti vaikka työtä se teetti. Toisaalta hyvin kuolleelta se näytti kun juhlat oli ohi ja arki alkoi.
Eira on oikeassa . Ja pieni savun häivähdys on ilmassa.
Erakkorannan sivuilla on annettu y-tunnus 2587550-8
Jonka yritystoiminnan ennakkoperintä ja alv-verovelvollisuus on päätetty alla olevien YTJ-rekiseritietojen mukaisesti.28.02.2015 ja 01.12.2013
Tämä on huomioitava asiakkaan puolelta, jolle veronkantovastuu siirtyy, jos ei ole ko. rekisteröity yritystoiminta kyseessä.
Samoin sivuilla oleva majoitustoiminta on vaikkakin ilmoitetun mukaisesti
airbnb (kotimajoitus) toimintaa niin silti verotettavaa, jos sitä harjoitetaan ammattimaisesti.
Tai yksityisesti toimittaessa:
Verohallinnon ylitarkastajan Petri Mannisen mukaan pienimuotoinen huoneen vuokraaminen lyhytaikaiseen käyttöön katsotaan todennäköisesti arvonlisäverottomaksi vuokraustoiminnaksi. Silloinkin tulot pitää ilmoittaa verottajalle pääomatulona.
YTJ-ote rekisteristä:
Toiminimi
Karelian Kalajaloste Ky
06.02.2014
Patentti- ja rekisterihallitus
Aputoiminimi
Carelmark 17.04.2014 Patentti- ja rekisterihallitus
Yritysmuoto
Kommandiittiyhtiö 17.12.2013 Patentti- ja rekisterihallitus
Kotipaikka
TOHMAJÄRVI 17.12.2013 Patentti- ja rekisterihallitus
Yrityksen kieli
Suomi 14.01.2014 Verohallinto
Päätoimiala
Kalatukkukauppa (46381) 01.12.2013 Verohallinto
Postiosoite
Sääperintie 122
82655 VÄRTSILÄ
11.03.2015 Yhteinen
Sähköposti
02.12.2013 Yhteinen
www
http://www.savumestari.fi 02.12.2013 Yhteinen
Matkapuhelin
0453308865 11.03.2015 Yhteinen
Rekisterihistoria
Rekisteri Tila Alkupvm Loppupvm
Kaupparekisteri Rekisteröimätön 02.12.2013 16.12.2013
Kaupparekisteri Rekisterissä 17.12.2013
Verohallinnon perustiedot Rekisterissä 14.01.2014
Ennakkoperintärekisteri Rekisterissä 02.12.2013 28.02.2015
Arvonlisäverovelvollisuus Liiketoiminnasta alv-velvollinen 01.12.2013 31.07.2014
Näytä nykytilanne
Verovelkarekisteri
Näytä tiedot
Y-tunnushistoria
Pvm Tapahtuma Selite
02.12.2013 Tunnus annettu
Nimimerkki ”Erakkoranta toimii liikeyrityksenä vai ei ?”
Nyt meni kyllä överiksi mustamaalaaminen.
Yritäppä ymmärtää, että on semmoisiakin toimialoja, jotka eivät kuulu arvonlisäverollisen toiminnan piiriin. Ja semmoisissakin mitkä ovat arvonlisäverollista, toiminta voi olla sen verran pientä, että ei ole pakko rekisteröityä.
Tuulalle tiedoksi arvonlisäverolaista linkki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931501
En ottanut kantaa ko.yrityksen arvonlisäverovelvollisuuteen vaan kerroin käytännöistä.
Eihän me eletä kuin Kreikassa ?
Joo, kyllä minäkin osaan noita linkkejä kaivaa.
Tuo kirjoituksesi kyllä vain vaikutti ihan ilkeydeltä? Kaipa Se EM sen kestää.
Hyvät jatkot vaan Suulle!
Tympeen hapanta tuntuu olevan turisti 2 elämä,otan osaa.
Negatiivisuus on jopa positiivisuuttakin vahvempi voima. Toivottavasti jokainen loanheittäjä ymmärtää, että nettikirjoituskin voi loukata syvästi, ja jopa saada aktiiviset toimijat lopettamaan toimintansa. Yksi jo savustettiin pihalle, onko tarkoitus saada loputkin lopettamaan yrittäminen ja uuden keksiminen, ja antaa kylän kuolla? Olisitko sitten tyytyväinen?
Moni tekee täällä asioita vain tekemisen ja järjestämisen vuoksi – talkootyöllä tai ainakin tunteja laskematta. Tekee, kunnes väsyy tai kyllästyy pahoihin kieliin, ja lopettaa tekemisen. Jos jostain jää kylään rahaa, niin se on vain hyvä juttu. Jokainen tekijä vastaa yksin omista veroistaan ja kirjanpidostaan – ne ovat yksityisasioita, aivan kuten sinunkin oma taloutesi.
Tässä kylässä on paljon hyvää, paljon osaamista ja paljon hyviä tyyppejä. Ilman noita pahan ilman lintuja tää ois hyvä kylä, jolla ois tulevaisuus.
Pessimisti: Tämän huonommin ei voi mennä.
Optimisti: Kyllä voi.
Surullisen optimistin kirjoituksessa on surullisen paljon totta. Eivät loan heittäjät ole kuitenkaan surullisinta, vaan sivussa seisojat, jotka eivät (jaksa) mistään innostua. Tätä innostumattomuutta aistii väkisin Värtsilän raitilla ajellessa, katsoipa sitten maahan tai pilviin päin.
Jänisjoen sillalla on työlästä pyyhkiä pois mieleen kaukaa nousevat säkeet: ”Kuin surusaatto vaeltaa joki mykkä ja sanaton…”
Tuossa papereitani läpikäydessä tuli eräästä seinäkalenterista vastaan seuraava Oshon ajatelma:
”Kun alat nähdä elämän kauneuden,
rumuus alkaa kadota.
Jos alat katsoa elämää ilolla,
suru alkaa kadota.
Sinulla ei voi olla samaan aikaan
taivasta ja helvettiä, vain toinen niistä.
Valinta on Sinun.”