Entisajan maahanmuuttajia

Rakkaassa kotomaassamme eletään jännittäviä aikoja. Eduskuntavaalit ovat loppusuoralla. Ehdokkaita on pilvin pimein ja uusia päättäjiä tarvitaan. Vaaliteemoja on runsaasti tarjolla, on vara mistä valita. Maahanmuuttajiakin on päätynyt listoille, osaavia ihmisiä heistäkin löytyy – hyvä niin. Ei tämä maahanmuuttajien tulo Suomeen mikään uusi ilmiö ole.
Mentäisiinkö taas takaisin vanhaan Värtsilään; aikaan ehkä 1920 – 30 -luvulla. Pohjoismaiden suurin rautatehdas Värtsilässä lienee ollut houkuttimena monen työntekijän ja virkamiehen kohdalla. Ammatillista osaamista piti olla ennen kuin virka taikka työmaa rajojen ulkopuolelta tulevalle löytyi. Tiedämme, että tehdas työllisti yli tuhat työntekijää, miehiä ja naisia, joukossa avioparejakin.
Ruotsinkielisiä virkamiehiä oli useita alkaen tehtaan johtaja Wilhelm Wahlforssista, saksalaisia olivat esim. Scheelet ja venäläisiäkin löytyi kuten Kononov (Ailomaaksi suomennettu). Satulaseppä Ustinof piti kuitenkin venäläisen sukunimensä alusta loppuun. Parturi Kaukoluodon alkuperäistä sukunimeä en enää muista. Paljon heitä oli, ovat päässet jo unohtumaan.
Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että millaista olisi ollut, jos Värtsilä olisikin säilynyt Suomella ilman tuota rajakoukkausta. Varmasti komea ja kilpailukykyinen kaupunki minkä tahansa muun suomalaisen kaupungin kanssa.

Tehtaan 75-vuotisjuhla Värtsilässä (kuva: Lempi Lievonen).

Tehtaan 75-vuotisjuhla Värtsilässä (kuva: Lempi Lievonen).

Uskon, että kunnan talous oli silloinen ennen sotia kunnossa. Koululaitos toimi monen opinahjon voimin, unohtamatta keskikoulua. Urheilua harrastettiin monipuolisesti: jalkapalloa, pesäpalloa, painittiin, nyrkkeiltiin ja hiihdettiin. Ehdittiin saada mäkihyppytornikin Kilovaaralle. Jänisjärvi, tuo hieno uimapaikkamme toi tuulahduksen leppoisasta rantaelämästä. Laivamatkoja tehtiin lähimaisemiin ja kauemmaksikin. Kulttuuripuolella toimi mm. näytelmäkerhoja, monia kuoroja ja maan kuulu Värtsilän työväen näyttämö.

Huviretkellä Hämekoskella vuonna 1922, kippari Anton Suomalainen.

Huviretkellä Hämekoskella vuonna 1922, kippari Anton Suomalainen.

Värtsilän työväen näyttämö: Maiju Lassila, Tukkijoella. "Rättäri saa kyytiä!"

Värtsilän työväen näyttämö: Maiju Lassila, Tukkijoella. ”Rättäri saa kyytiä!”

Vielä terveydenhoidosta. Kylällä toimi komea sairaala usean lääkärin ja sairaanhoitajan voimin. Terveyssisaret tekivät käyntejä ahkeraan, niin kouluissa kuin kotonakin. Itse kun asuin lapsena vankiputkalla, näin sitä elämän nurjaa puoltakin.
Ettei se elämä aina niin auvoisaa ollutkaan. Näissä ajatuksissa.
Hilkka
Kuvat Hilkka Partasen arkistosta.

6 comments for “Entisajan maahanmuuttajia

  1. Hilkka ja Aarre, te olette aarteita molemmat! Värtsilästä kannattaa kertoa kaikki mahdollinen muistitieto, kaikki mitä aivoista itse kultakin tihkuu. Värtsiläisten Seura on ollut hyvä yhdistys tässä taltioinnissa, ja työ jatkuu vielä Aulis Kososen johdolla.

    Yksi yksityiskohta on jäänyt mieltäni kaihertamaan. Voisiko siihen saada selvitystä. Lapsuudessani ja nuoruudessani Lintulan pihaan tuli evakkoon Irtolan kauppa. Kauppiaan nimi oli Aleksi. Vaimon etunimi on unohtunut. Mutta hänen isänsä oli pappa Ustinof, oikein mukava ja lapsiystävällinen mies. Onkikaverini Sääperillä. Etuni on unohtunut. Ja perheeseen kuului myös pitkä pappa, joka

  2. Vilahti sormi väärään aikaan väärään nappulaan ja viesti karkasi ulos väärään aikaan. Yiritän nyt jatkaa hyvään aikaan. Eli: Mikähän sen pitkän papan nimi oli ja muutenkin olisi mukavaa saada jotain tietoa tästä Irtolan porukasta. Se on merkittävä osa Värtsilän historiaa. Kuka tutkisi ja kertoisi, tietysti sitä pyhää tietosuojalakia kunnioittaen, Irtolan suvusta Värtsilässä?

  3. Eikös se kauppiaan nimi ollut Ustinoff tai jotain sinnepäin..

    Että sie Hilkka jaksat aina yllättää.. Olen ihan sanaton. Mutta Nöyrä kiitos taas kirjoituksestasi. Tuo ei ole hetkessä syntynyt, vaan sitä on työstetty hoikotvanen ellei kaksikin.

    Tämä maahanmuuttajien kirjoitus sattui päivämääriltään samaan aikaan kun eräiden maahanmuuttajien matka päättyi meren pohjaan Titanic laivan mukana. Sehän oli huhtikuun 14-15 välisenä yönä reilu sata vuotta sitten.

  4. Hei! Eikös Irtolan rouva ollut Valentina. Sellainen nimi on minulla muistissa. Tehtaalla lienee joskus ollut vähän kieliongelmiakin. Muistan kuulleeni jostain, että ukkonen oli vienyt sähköt tehtaalta ja sähkömies selitti jostajalle, että ukkonen on katkaissut sähköt. Jostaja oli sanonut että ”sille pitä anta heti potkut”.

  5. Hienoa, että Hilkalla riittää aarteita meillekin jaettavaksi.

  6. Jatkan Irtoloista. Löytyisikö jonkun valokuvien joukosta kuvaa Irtolan kaupasta ajalta, jolloin se oli Lintulan ulkorakennuksen tiloissa? Kaupan vasemmalla puolella pitkässä rakennusrivissä oli v. 1777 rakennettu vilja-aitta ja oikealla puolella entisen meijerin tiloihin kunnostettu Juvosen perheen evakkokoti ja sen jatkona muita käyttötiloja. Kaipaa kuvaa, ja olen hirveän pahoillani, ettei sitä aikanaan oltu taltioitu. Luuklen kuitenkin, että joku on ollut kaukaa viisas ja kuvannut. Korvaan vaivat ja kulut. Puh.050-3224727

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *