Rikkaan rakkaus

Eläkeliiton Värtsilän yhdistys järjesti torstaina 3.7. sokkomatkan. Yli 30 matkalaista ei tiennyt, minne matkalla poiketaan ja mihin lopulta päädytään. Mielenkiintoinen yllätys seurasi toistaan Tiittasen Maijan komennossa ja Esa Karhun pyrittäessä autionrattia.

Kasvitieteellinen puutarha Botania valloitti trooppisten kasvien runsaudella. Papukaijat juttelivat ja perhoset lentelivät. Pitää mennä joskus pitemmäksi aikaa eikä vain pistäytyä.

Naamioritari (Papilio dardanus) mesiaterialla. Kuva Markku A. Huttunen

Bunkkerimuseossa alkoi harmaahapsen mielessä myllertää, kun sai havaintonäyttöä siitä, millaista isillä ja äideillä oli puolustaessaan tätä maata. Pelkästään kirjoja lukemalla ei tavoita kaikkia tuntemuksia. Pitää katsoa tykin tähtäimen yli pienestä muurin aukosta ja nähdä bunkkerin kalusto.

Lopulta matkan päämääräksi paljastui Utran Uusi Teatteri, Yrjö Laakkosen luomus. Ravintola Uittotuvassa nautitun maukkaan aterian jälkeen siirryttiin teatterin katsomoon. Alkoi aivan valloittava komedia ”Rikkaan rakkaus”. ”Tämä sydämellinen komedia rakastamisen vaikeudesta on ilmiasultaan farssimainen iloittelu, mutta tuon tuostakin pilkahtavat esille koskettavat kysymykset hyvän elämän arvoista”, niin kuin näytelmän kirjoittaja Markku Pölönen teostaan kuvaa. Kai ”Kuju” Hyttinen on laulujen sävellyksissä ja esityksissään löytänyt Pölösen kanssa erinomaisen syvällinen yhteisymmärryksen, suorastaan loistavan.

Utran Uusi Teatteri. © Markku Pölönen.

Rikkaan rakkaus liikkui vaakasuorassa, mutta loppuaan kohti pureutui syvälle ihmisen kokemusmaailmaan nousten sieltä korkealle tunteiden pilviin. Komedian ja farssin ainekset ja samalla vakavaa todellisuutta. Siinä hyvän taideteoksen tunnukset.

Väliajalla ostin ”Kujulta” cd-levyn ”Kaihon maa”. 16 laulun sanat kumpuavat Markku Pölösen sydämestä. Yhden sanat ovat Kai ”Kuju” Hyttisen. Kaikkien säveltäjä on ”Kuju”. Kotiin palattuani kuuntelin äänitteen kaksi kertaa. Siinä Pölönen tarkastelee ihmisen elämää kotonaan Selkien mäellä. Horisontissa on kaunista pohjois-karjalaista maisemaa silmien kantamiin. Eräopas Hyttinen kaulaa tunturin laella. Heitä yhdistävät samanlaiset elämänarvot, haaveet, kaipuu, unelmat, perimmäinen vakaumus.

Minulle avautui näky kolmen miehen kimpasta. Yrjö Laakkonen on luonut ulkonaiset puitteet. Markku Pölönen sanoittanut. Kai Hyttinen säveltänyt. Sattumaa vai jostain meille annettua!? Hyvä kysymys. Lisäksi tässä on eräs mielenkiintoinen yksityiskohta. Näytelmässä Hannu, tyhjiä pulloja keräilevä ja almuja kerjäävä Vaittinen ja Karjalan kunnailla touhuava ortodoksipappi ovat sama mies, Hannu Virolainen. Tämä on varmaankin pelkkä sattuma. Mutta minussa tämä herätti kysymyksen ortodoksisen uskon läsnäolosta pohjois-karjalaisessa sielunelämässä. Pölönen on istuttanut ortodoksipapin TV-näytelmäänsä ja Hyttinen opiskelee ortodoksista kirkkolaulua.

”Rikkaan rakkautta” kannattaa mennä Utraan katsomaan ja kuulemaan. Kannattaa myös ostaa cd-levy ”Kaihon maa”. Annoimme näytelmän loputtua aplodien saattelema ”Kujulle” Mantsisen Veijon hunajaa kiittäen samalla 8.6. kirkossamme kuulluista lahjalauluista.

Kyllä täytyy lopuksi tältä paikalta todeta, että vireää on Eläkeliiton toiminta Värtsilässä. Ennen syys- ja talvikauden kokoontumisia haemme voimia Kiteeltä piirin kirkkopäivästä 24.7.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *