Karelia Cup Jänisjärvi-Uistelut

Pienellä Jänisjärvellä.

Jänisjärvi-uistelu kisa oli osa Karelia Cupin osa kilpailuna Venäjän Värtsilän puolella vuosina 1991, 1992 ja 1993.

Itse olin siellä toimitsijana parina vuotena, talkooväkeä oli suurin piirtein melkein kaikista P-K:n kalaseuroista, lisäksi mukana myös eri urheiluseuroista. Väkeä tarvittiin moninaisiin tehtäviin mittava joukko että saatiin kisat kunnialla läpi. Olihan tapahtumat kooltaan sitä luokkaa kun kaikkiaan Suomesta yksistään kisaan osallistui parhaimmillaan yli 500 venettä ja Venäläisiä ja muita mittava joukko; kokonaismäärä oli yli 600 venekuntaa.

Venekunnat  vietiin yli rajan kahdessa päivässä. Aloitettiin perjantai aamulla ja jatkettiin sitten lauantaina.  Suurinosa oli saatu Venäjän puolelle iltapäivään mennessä. Itse kilpailut alkoivat lauantaina klo 17.00 ja jatkuivat yhtäjaksoistesti sunnuntaiaamuun klo 10.00. Olihan siinä rajan ylityksessä monenlaista muttaa. Alkuun se homma takerteli ja kun saatiin oma kaista sen jälkeen homma alkoi sujua. Suomen puolellahan se meni alusta lähtien melko sutjakkaasti. Kun isoja kihoja tuli sitten katsomaan kummaltakin puolelta niin loppuaikana jos paperit oli kunnossa yhtä venettä kohden meni aikaa noin 3 min. Useinhan veneessä oli mukana kipparin lisäksi 1-2 henkeä.

Kysehän oli rajan takana merkittävästä tapahtumista, jopa YLE TV2 oli kuvaamassa tapahtumaa 1993.

Vetouistelun harrastaminen oli kasvamassa läpi Suomen- niemen. Kilpailun järjestäminen naapurin puolella Venäjän Jänisjärvellä tunnetuilla kalavesillä, kera idän eksotiikan lisäsi kilpailun kiinnostusta ja vetovoimaa.

Kaikkihan ei tämänlaatuisissa tapahtumissa ei mene ihan niin kuin suunniteltiin mutta niistäkin ongelmista selvittiin kunnialla. Majoitukset oli teltoissa ja Eräkeskuksessa. Surin osa uisteli läpi yön mitä nyt vähän keskiyöllä torkahtivat. Ajankohta oli viikkoa ennen Juhannusta.

Tapahtuman lähtö ja tulopiste oli pioneerileiripaikalla jossa tapahtuivat muutkin toiminnot. Kyläläisiä oli kerääntynyt paikalle isot joukot, olihan se heillekin varmasti ainutlaatuinen tapahtuma. Venäjän puolella pääjärjestäjä  toimi Värtsilän Metallitehdas. Tapahtuman järjestäminen vaati lukemattoman määrän erilaisia papereita ja kaikkea muuta siihen kuuluvaa.

Mutta siihen tärkeimpään, eli kalasaaliisiin. Kun kilpailu sunnuntaiaamuna päättyi alkoi punnituspaikalle tulla kilpailuun osallistujia. Saaliit olivat aivan mahtavia. Musta 200 l jätesäkki oli täynnä kalaa. Suurin osa oli kuhaa ja haukea. Uskoakseni jokainen joka laski veneensä vesille ei jäänyt ilman kaloja. Ei luonnollisesti kaikille ahti suonut isoja määriä antejaan, mutta suurimmalle osalle kuitenkin.

Järjestäjät toivoivat, että ylimääräiset kalat annetaan paikallisille asukkaille. jopa kun esim. kuhat fileroitiin niin keskiruodotkin olivat haluttuja koska niihin vielä paljon syötävää. Varmasti kylällä seuraavalla viikolla monessa perheessä nautittiin kalaruokia. Venäjällä ei ollut silloin ns. jokamiehen kalastusoikeuksia, näin ollen kaikilla ei ollut mahdollisuutta muuhun kuin mato-ongintaan, jos ei pyytänyt salakalaa.

Itse kävin siellä myöhemmin useana kesänä sitten kavereiden kanssa mutta saaliit ei olleet niin mittavia kuin silloin kisojen aikaan. Pahin kuhina kalasaalisten kanssa oli ohi mutta kyllä sieltä mukavan kokoisia kuhia tuli.

Kisat järjestettiin vain kolme kertaa osapuoli Venäjällä tuli ehkä liian rahan ahneeksi ettei ollut mahdollista taloudellisesti niitä enää järjestää SÄÄLI. Nykyisin kilpailuja järjestää siellä paikallinen osapuoli varmasti kipinä jäi meidän jälkeen elämään.

Teksti Ilmari Majoinen
Kuva Eero-Matti Lintunen