Uskon vielä maaseudun elinvoimaan

Suomalaisella maaseudulla kannetaan suurta huolta kylien tyhjentymisestä. Huoli ei ole tuulesta temmattu. Viimeisten vuosikymmenen aikana valtava määrä ihmisiä on muuttanut pois maaseudulta tai poistunut keskuudestamme luonnollisen väestökehityksen kautta. Kylät ovat hiljenneet, palvelut kadonneet ja arki muuttunut.

Siitä huolimatta olen ilokseni huomannut, ettei kehitys ole yksisuuntaista. Esimerkiksi täällä omalla kotiseudullani Värtsilässä on ollut havaittavissa myös vastakkaista muuttovirtaa. Ihmisiä on alkanut palata maaseudulle tai he harkitsevat vakavasti muuttoa kaupungista takaisin kyläyhteisöihin.

Olen luonteeltani optimisti ja uskon vahvasti siihen, että tämä suuntaus vahvistuu tulevina vuosina. Työelämä on muuttunut merkittävästi. Etätyö ei katso enää paikkaa, ja yhä useampi voi tehdä työnsä sieltä, missä itse haluaa asua. Myös pienimuotoinen yritystoiminta on täysin mahdollista maaseudulta käsin.

Aloittelevan yrittäjän ei myöskään tarvitse jäädä yksin pohtimaan yritystoiminnan punaisen langan tai rahoitusratkaisujen kanssa. Erilaiset hankkeet sekä kuntien elinkeinopalvelut tarjoavat tukea ja neuvontaa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa Business Joensuu on jo tehnyt arvokasta työtä tukiessaan sekä uusia että jo toimivia yrityksiä kasvun tiellä.

On selvää, ettei julkinen sektori tule enää luomaan uusia työpaikkoja maaseudulle. Tuleva kasvu ja työllisyys syntyvät yritystoiminnasta. Myös vahva, kestävä ja tulevaisuuteen katseensa kurkottava maa- ja metsätalous luovat runsaasti työpaikkoja meille maaseudun asukkaille.

Työn ja toimeentulon ohella maaseudulla on kuitenkin tarjota jotakin, joka on monin paikoin kaupungeissa jo harvinaistunut: aitoa yhteisöllisyyttä.

Suomalaiselta maaseudulta löytyy yhä tätä paljon puhuttua, mutta usein kaivattua yhteisöllisyyttä. Vuosikymmenten ajan erilaiset yhdistykset ja vapaaehtoistoimijat ovat luoneet elävää ja pirteää toimintaa kyläyhteisöön. Talkoisiin on edelleen suhteellisen helppoa löytää tekijöitä, sillä ihmiset ymmärtävät, että yhteinen tekeminen on kaikkien hyväksi. Vapaaehtoistyö ja talkoilu eivät ole vain velvollisuus, vaan monille innostavaa ja merkityksellistä toimintaa, joka lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Maaseudun elinvoimaa tukee myös turvallinen ja rauhallinen asuinympäristö. Monilla paikkakunnilla kouluyksiköt ovat huomattavasti pienempiä kuin kaupunkikeskuksissa, mikä mahdollistaa rauhallisemman, turvallisemman ja yksilöllisemmän oppimisympäristön lapsille ja nuorille.

Harrastusmahdollisuuksia löytyy kyllä riittävästi, vaikka kaikkea kaupunkien tarjontaa ei olisikaan. Tohmajärven kaltaisilla paikkakunnilla etäisyydet suurempiin keskuksiin ovat silti inhimillisiä: Kuntakeskus Kemiestä Kiteelle ajaa vartissa ja Joensuuhun noin 40 minuutissa. Pääkaupungin humua kaipaaville juna vie Kiteeltä Helsingin sykkeeseen alle neljässä tunnissa.

Luonto on suomalaisen maaseudun suurin voimavara. Sitä meidän tulee vaalia ja arvostaa. Eläkepäiviään viettävälle tai luonnonläheistä elämää kaipaavalle parempaa ympäristöä on vaikea kuvitella. Marjastus, sienestys, kalastus, metsästys ja hiihto löytyvät kirjaimellisesti kotiovelta.

Sosiaalinen media on luonut uusia mahdollisuuksia myös asuntokauppaan. Lukuisat ryhmät toimivat kohtaamispaikkoina ostajille ja myyjille, kun kyseessä ovat maaseudun tyhjät talot ja mökit. Yksi haaste on kuitenkin se, että monien tyhjillään olevien rakennusten omistajina ovat perikunnat. Vaikka talolle ei olisi käyttöä, tunnesyistä luopuminen voi olla vaikeaa. Tästä huolimatta maaseudulta löytyy runsaasti vapaita taloja ja mökkejä murto-osalla kaupunkien hintatasosta.

Maaseudun tulevaisuus ei ole menetetty. Se vaatii uskoa, rohkeutta ja ihmisiä, jotka näkevät mahdollisuuksia siellä, missä toiset näkevät vain haasteita.

Tervetuloa tänne maalle asumaan ja luomaan yhdessä lisää maaseudun elinvoimaa!