Värtsilässä sekä useissa Tohmajärven kylissä ja myöskin lähialueilla kuin tietysti koko valtakunnassa on etenkin lähimmän vuosikymmenen aikajaksolla rakenneltu (pää)teiden varsille ihmisten iloksi pimeyttä piristämään toinen toistaan näyttävämpiä Jouluseimiä, onpa niistä käyty jopa kauneuskilpailujakin. Nämä on taiteiltu luovuutta käyttäen monista eri materiaaleista yleensä kyläyhdistysten tai vastaavien tahojen toimesta ja kaikissa niissä on esillä vähintäänkin Pyhä perhe eli vastasyntynyt Jeesus-lapsi sekä hänen vanhempansa Maria ja Joosef. Lisärekvisiittana on usein myös enkelihahmoja sekä etenkin silloiseen paimentolaiskulttuuriin kuuluvia kotieläimiä.
Eräs tällainen seimiasetelma on pystytetty jo kauan aikaa aina Adventin alkaessa nykyisen Joensuun kaupungin alueelle Tuupovaaraan Saarivaaran kylässä sijaitsevan ortodoksisen tsasounan pihaan. Aiemmin tämä seimi on ollut näppärästi integroitu auton peräkärryyn jolloin sen siirto sujui mennen tullen helposti, mutta nyt paikallinen toimija Nuorisoseura Sarastus ry oli kysynyt seurakunnalta luvan rakentaa kiinteä laavu ja sijoittaa seimi sen sisälle säältä suojaan. Lupa sitten heltisi kuin heltisikin, joten kirvestaitoiset miehet pääsivät toteuttamaan itseään pyöreän puun kanssa ja vastaavasti myöskin rouvat talkookahvia sekä evästä keittämään. Ihmis- ja enkeli- sekä eläinhahmojen toteutuksesta on kirjaimellisen omakätisesti vastannut itsekin Saarivaarassa asuva venäläissyntyinen kuvanveistäjä-taiteilija Elena Orlova.
Tuloksena syntyi todella upea pytinki, jota hyödynnetään nyt puolentoista kuukauden ajan aikanaan koko maailmaan erittäin ratkaisevasti vaikuttaneiden pienen Betlehemin tapahtumien muistoksi ja muuna aikana vuotta sitten johonkin muuhun tarpeeseen. Korostettakoon vielä, että koko tämä asetelma on siis elävän ja sitkeän rajaseutukylän yhteisen voimainponnistuksen tulos.
Hienon rakennelman käyttöönottoa tahdottiin myös arvokkaasti juhlia yli kunta- ja kylärajojen. Ihmisiä kutsuttiin paikalle nykytrendien mukaisesti mm. erinäisten some-kanavien ja vastaavien väylien kautta. Kutsua noudatti eli osallistumaan pääsi lopulta mukava määrä eli n. 30 henkilöä, heidän joukossaan virkatehtäviensä puolesta Joensuun ortodoksiseurakunnan aluepappi Harri Linna sekä kanttori-esilaulaja Minna Bovellan-Järvinen.
Sarastuksen puheenjohtaja Teuvo Nissinen kertoi ensin varsin seikkaperäisesti rakennusprojektin vaiheet, tämän jälkeen Isä – Harri toimitti rukoushetken ja siunasi laavun + seimen ja kaikki meidät juhlavieraat vihmomalla Pyhitettyä vettä. Hän valotti myös Jouluseimen historiaa; alkutahdit näille mainituille rakennelmille on jäljitetty 1200-luvun Italiaan. Ideana on pääosaltaan ollut se että kaikkien ihmisten ei suinkaan tarvitse matkustaa Pyhälle maalle päästäkseen kokemaan (ensimmäisen) Joulun tunnelmaa, vaan se onnistuu esim. tällä tavoin aivan yhtä hyvin myös kotikulmilla kun vain sydän ja mieli ovat sille avoinna. Pääarkkitehtina kaikelle tälle on toiminut myös suurena luonnon ystävänä tunnettu fransiskaanimunkki ja rukoilija Fransiscus Assisilainen.
Jo seimen äärellä alkanut juhlan vapaan seurustelun vaihe jatkui sitten maittavalla tarjoilulla hämärän tsasounan sisätiloissa, johon loivat oman tunnelmansa lukuisat kynttilät ja tuohukset. Seurakunnan isännöitsijä Sirpa Nissinen oli laittanut esikuntansa kanssa pöydän koreaksi; siinä oli tarjolla kahvia, glögiä, mehua, pasteijoita, pikkupizzoja, pipareita ja suolatikkuja sekä makeisia. Säätila ei ollut aivan normaalin jouluinen, ilmastonmuutostako sitten lienee vai muuta vaihtelua mutta Joulu – meidän Herramme ja Vapahtajamme syntymäjuhla – on joka tapauksessa jotakin paljon suurempaa ja merkittävämpää. Laulun sanoin ” Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä”!
Toimeksisaaneena Jussi Raerinne
