Mökin akka heräsi kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Hän suorastaan säikähti: oliko nukkunut liian kauan? Ei sentään. Kesällä aurinko nousi jo aikaisin. Siinä maatessaan hän järjesteli mielessään päivän töitä. Poutapäivä! Olisiko marjankeruuta vai pyykinpesua? Taitaa tulla pitkä poutapäivä, saa pyykitkin kuivaksi. Marjat ennättää kerätä lyhyemmälläkin ajalla, onhan ne tuossa ihan pihamaasta alkaen.
Akka pani puuron hautumaan hellalle lapsukaisia varten ja meni sytyttämään saunapadan alle tulen pyykkivesiä varten. Palattuaan sisälle hän huomasi jonkun tulevan rattailla. Kas, kylän kauppiaathan ne siellä! Minnekähän matka?
Panevat hevosen liekaan saunan nurkalle. Mitä ne meille tulevat? Ei kai! Ottavat marjakorit ja alkavat kerätä mustikoita siitä pihamaasta Siinä nyt menevät mökin akan mustikat. Siitä olisi ollut niin helppo kerätä, kun ei pieniltä lapsiltaan pääse kauemmaksi. Pitäisi mennä sanomaan. Mutta menepäs! Hetken mietittyään päättää mökin akka” pitää mölyt mahassaan”. Harmittaa kylläkin. Voisihan se olla niinkin, että seuraavalla kerralla kaupalla asioidessa heille myytäisiin pelkkää ”ei oota”.
Eivätkö kauppiaat ajatelleet nenäänsä pidemmälle vai olivatko vain niin röyhkeitä?
Saman kysymyksen voisi esittää nykyrikkaille. Maapallon luonnonvarat ovat rajalliset. Kuinka paljon yksi ihminen tarvitsee? Kuinka paljon hän voi laittaa ”jemmaan”?
Osaavat nykyrikkaatkin pitää puolensa. Valtakunnan tärkeät päättäjät ovat myös rikkaita: Trump, ELlon Musk…
Veera