Olipa mielenkiintoinen juttu sepän pajasta. Isäni Kusti Heiskanen oli tilanhoitaja/työnjohtajana Värtsilän kunnan maatilalla vuodesta 1936 lähtien parikymmentä vuotta. Hän kertoi, että ennen heinätöiden alkua viikatteet piti viedä pajalle teroitettavaksi. Hän oli kuljettanut niitä tavallisesti polkupyörällä. Viikatteen terän takominen vaati sepältä erityistä taitoa.
Heinänteon välillä juotiin kahvit ja mehua vehnäsen kanssa ja se teki raskaasta urakasta vähän mukavamman.
Kerran pajalta tullessa viikatteita iskeytyi polkupyörän pinnojen väliin ja kaatoi pyörän ojaan. Ne leikkasivat oikean jalan akillesjänteen poikki ja melkein koko kantapään myös. Isä vietiin Joensuun keskussairaalaan tajuttomana. Verenhukka oli suuri. Toipuminen kesti kauan; isäni oli tuolloin 47 -vuotias. Jalan tuntohermot katkesivat, joten pakkasta ja kuumaa vettä piti varoa. Isä ei heti pystynyt palaamaan töihin ja paikka pantiin auki.
Muutimme sitten pois muutaman vuoden päästä Värtsilästä. Olin pikkutyttö tuohon aikaan.
Teksti ja kuvat: nimimerkki Ani