Terapeuttista

Se on taas aika postittaa joulukortit. Minulla oli pöydällä varattuna joulukortit ja postimerkit omassa kirjekuoressaan. Silloin huomaan, että roskakori on täysi vaikka minun piti tyhjentää se jo aamulla.
Laitan kortit takaisin pöydälle ja lähden viemään roskia. Sitten muistan, että postilaatikko ja roskalaatikko ovat lähekkäin niin päätänkin viedä kortit postiin samalla reissulla kun vien roskiksen.

Avaan postimerkkikuoren ja huomaan, että postimerkkilistassa onkin vain yksi merkki. Muistan, että makuuhuoneen yöpöydän laatikossa on lisää postimerkkejä. Menen käymään ne. Samalla huomaan, että yöpöydällä on kokistölkki, jota olin ollut juomassa.

Kokis on alkanut hieman lämmetä, joten vien sen jääkaappiin. Matkalla keittiöön huomaan ikkunalla kukan jonka lehdet roikkuu, se on siis kasteltava pikaisesti. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan ikkunalaudalla lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelin, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti kun olen kastellut kukat. Lasken silmälasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua ja siinä samassa huomaan telkkarin kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.
Tajuan, että illalla tarvitsen sitä katsellessani telkkaria enkä todennäköisesti muista, että se on keittiön pöydällä, joten parempi viedä se heti omalle paikalleen telkkarin luo kunhan vain ensin kastelen kukat.
Kukkia kastellessa suurin osa vettä loiskuu lattialle. Laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja lähden hakemaan pyyhkeitä joilla kuivaan lattialle läikkyneen veden.
Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olinkaan ollut tekemässä ?

Lopuksi yhteenveto päivän tapahtumista
Kortteja ei ole postitettu
Roskista ei ole tyhjennetty
Lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla
Kukkia ei ole kasteltu
Postimerkkejä on edelleen vain yksi
En löydä kaukosäädintä enkä lasejani
enkä muista minne olen laittanut kännykän.
Mietin, miksi en ole tehnyt tänään oikeastaan mitään, mutta kuitenkin olen kamalan väsynyt. Kai se johtuu siitä, että olen ollut kiireinen koko päivän.

Tunnistatko itsesi?
Oliko tässä jotain tuttua?
Jos et tunnistanut tästä itseäsi, niin voit olla varma, että sekin aika vielä tulee.
Vanheneminen on pakollista, mainosten katsominen on vapaaehtoista, mutta
itselleen nauraminen on terapeuttista