Ennen tansseissa tytöt asettuivat salin yhdelle seinustalle ja pojat vastakkaisella seinustalle niin, että kaikki näkivät toisensa.
kaikki piti olla näkyvillä, mutta etummaisena olemista ei ollut kielletty. Kun soitto alkoi niin kaikki tytöt ryntäsivät eteen. Jokainen halusi olla eturivissä näkyvillä, sillä takaa ei hakenut kukaan.Joskus oli pientä nujakointiakin, mutta sitten tytöt seisoskelivat ihan muuten vaan eikä olleet poikia näkevinäänkään. Pojatkin katselivat samalla tavalla tyttöjä, että pääsisivät pokkaamaan (hakemaan) sitä kaikkein näteintä tyttöä. Ja kun sitten poika tuli pokkaamaan jotain tyttöä niin oli pakko lähteä, vaikka juuri olisi ollut tulossa se kaikkein mieluisin poika. Kieltää ei saanut. Joka kerkisi ensin hakemaan, sille oli lähdettävä. Paitsi jos poika oli humalassa niin sai kieltäytyä. Tässä asiassa oli kyllä vähän soveltamista.
Kun sitten tanssattiin niin tytön piti katsoa sirosti vasemmalle pojan olkapään ylitse ja pojan käden piti pysyä visusti tytön vyötärön yläpuolella..
Kaiken pahin loukkaus oli jos jätettiin tanssipari kesken kappaleen keskelle lattiaa Sellaisesta häpeästä ei päässyt millään yli. Kaikki kuiskutteli ”mitä kamalaa se on tehnyt”
Sitten poika vei tytön samalle paikalle mistä hakikin, tai saattoi poika kysyä tytöltä, että tanssitaankos vielä, tähän tytön ei tarvinnut vastata mitään.
Viimeisenä soitettiin valssi. Silloin poika voi kysyä, että pääsiskös saatille. Mutta silloin piti olla tanssittu jo useampi peli tämän tytön kanssa. Sitten käveltiin yhdessä tytön kotiportille ja sieltä poika sitten käveli kotiinsa. Joskus matka saattoi pitkä, mutta etukäteen poika ei voinut kysyä asuuko tyttö mitenkin kaukana, Sellaista vetelystä ei kukaan olisi huolinut mukaansa. Tytön kotiportilla poika olisi voinut ehdottaa treffejä. Jos ei ehdottanut niin asia jäi sikseen. Tyttö ei voinut sellaista ehdottaa. Paljon muitakin sääntöjä oli, kuten pussaussäännöt, mutta nykyihmisiä ei tarvinne niissä asioissa neuvoa.
Kiitos Alpolle hyvistä ohjeista, sanoo näin puoli vuosisataa jälkikäteen ja tahditon neitojen varpaallepolkija.
Junkkarisellakin kuulostaa olevan nuoruusmuistoja:
https://youtu.be/DjH3RHOXBpw
Olepa hyvä vaan, Sakari. Luultavasti nämä neidotkin ovat jo kypsässä iässä ja antaneet anteeksi, kenties unohtaneetkin pienet tallomiset.
Ainakin minä olen unohtanut kaikki mitä lienen varpaille tallonut.
Yksi tapaus Värtsilän Kisan lavalta on kuitenkin jäänyt mieleen. Lattia oli liukas ja tanssittiin jenkkaa yhden Pykälävaaran tytön kanssa. Lennettiin nurin ja minä jäin alimmaiseksi. Vähän hävetti, mutta kun luita ei katkennut, niin jatkettiin samaan malliin. Olisihan se kiva tavata tätä tyttöä ja muistella mukavia nuoruusmuistoja.
Kyllä tanssitaito on parantunut sitten Kisan lavan ajoista. Silloin opittiin yrityksen ja erehdyksen menetelmin ja joskus onnistuikin.
Eilen illalla oli Värtsilän Urheilutalolla tanssit. En ollut paikalla tällä kertaa, mutta mitä olen katsellut aikaisemmin, niin kyllä siellä on sellaisia tanssitaiteiljoita, että on ilo katsella. Ei ollut Kisan lavalla sellaista.
Tänään eräs pääasiassa suomenkielistä musiikkia kellon ympäri soittava radioasema kertoi Olavi Virran ensimmäisistä levytyksistä. Ne alkoivat 1938-39.ja keskeytyivät sodan ajaksi. Yhtenä raitana soitettiin ”savikiekolta” sopivasti ylläoleviin ”tanssisääntöihin” liittyvä ”Saisinko saatella”
Saisinko saatella
Olavi virta 1939
https://www.youtube.com/watch?v=ExxWpWbYvwQ
Levytyslaitteet olivat kaksi päivää käytettävissä ja sinä aikana Olavi Virta ja Dallapee taltioivat kolmisenkymmentä kappaletta. Kaikki oli saatava ”purkkiin” yhdellä otolla. Käytössä oli vain yksi mikrofoni, jonka edessä piti käydä laulamassa tai sooloa soittamassa. Näissä vanhoissa levytyksissä onkin paljon soittoa ja vähän laulua
OMG-ei oo todellista,sanoi jälkikasvun jälkikasvu luettuaan Alpon mainion jutun wanhojen tanssien etiketistä.
En ehtinyt tanssimaan Kisan lavalla mutta polkupyörällä siellä ympyrää ajettiin.Kivaa oli eikä tarvinnu tyttöjä pelätä.
Tuosta otsikkokuvan tyylistä tuomarina annan pisteitä 8 KAaahdeksan!
Olen vähän sivusta seurannut kun ihmiset tanssaa nykyjään. Näyttää siltä, että varpaille tallomisen välttämiseksi on kehitetty oma tyylinsä.. Juuri kun mies on tallomassa varpaille, nainen astuu ovelasti sivuun ja mies ei osu varpaille vaan kulkee ohi. Voi että ovat viisaita nykyjään. Ennen oli mentävä tuurilla