Viime sunnuntaina Urheilutalolla järjestetyssä kaikille avoimessa kansalaisjuhlassa päästiin jälleen perinteiseen tapaan nauttimaan hirvenlihasta tehtyä soppaa sekä hörppäämään täytekakkukahvit. Värtsin varsinainen toimittaja ei valitettavasti osallistunut tälle Värtsilän Riistamiesten hirviseurueen tarjoamalle ilmaiselle lounaalle, joten allekirjoittanutta pyydettiin laatimaan mainituista kekkereistä muutaman rivin juttu.
Hirvihän on siinä mielessä muutaman muunkin otuksen lailla merkillinen metsän eläin, että vaikka sen fyysisen olemuksen omistaakin yksityinen henkilö tai hänen valtuuttamansa taho niin henki kuuluu kuitenkin valtiolle. Metsästämiseen tarvitaan siis virkamieskoneiston rattaiden pyörimisen tuloksena syntyvä pyyntilupa ja näitä lupia on sitten saatu tällekin metsästysvuokrasopimusten myötä muodostuneelle n. 9 700 hehtaarin alueelle seitsemän (7) kpl, yksi lupa käsittää joko yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Jahti alkoi Värtsilässä 14.10 ja saalista on kertynyt tähän mennessä kaksi lehmää sekä kaksi sonnia että kolme vasaa. Mahdollista on siis lahdata tästä valtion karjasta vielä yksi aikuinen ja yksi vasa, tätä naputellessa kymmenkunta miestä on nytkin parhaillaan maastossa niiden perässä. Aikaa tähän suoritukseen on sinänsä käytettävissä vielä varsin reilusti eli uuden vuoden puolelle tammikuun puoliväliin saakka, mutta Riistamiesten puheenjohtajan ominaisuudessa näin piikkipaikalta jahtia seuraavana olen ollut havaitsevinani jo hienoista turnausväsymystä. Hommalle olisi siis mukava saada jo piste ennen kuin tulevat ne vuodenajalle täysin mahdolliset ”hanget korkeat, nietokset”.
Hirviseurue ja etenkin sen ydinjoukko teki taas näitä ruokapitoja valmistellessaan kaikkineen valtaisan työn, josta heille kuuluu suuri kiitos. Valmiiseen pöytään on helppo tulla aterioimaan ja tapaamaan tuttuja sekä vähemmän tuttuja ihmisiä, tapahtuman sosiaalista merkitystä ei voi missään tapauksessa liikaa korostaa. Tarkkaa väkimäärää ei kukaan pystynyt laskemaan, mutta hirvivouti Aki Kinnusen arvion mukaan tämän ruokailumahdollisuuden käytti hyväkseen jopa n. 150 kyläläistä/maanomistajaa. Ylijäämäkeittoa sai halutessaan kotijoukoillekin vietäväksi.
Hirviä oli siis saatu riittävästi orteen paitsi peijaisevästä varten niin myöskin huutokaupattavaksi juhlaväelle. Tarjolla olleet 15 paistipalaa vaihtoivatkin Mika Piiroisen meklaroimana joutuisasti omistajaa yhteensä hieman vajaa 500 euron hintaan. Kerrassaan nätti potti, mutta niin kuin kaikki tiedämme raha ei vain tahdo tehdä pesää.
Tälle todella pitkien perinteiden tapahtumalle halutaan ehdottomasti jatkoa ja kyllähän se tietysti jatkuukin. Vaikka näiden aiempana mainittujen pyyntiluvitettujen riistaeläinten metsästys onkin nyt muilta osin melkoisessa murrosvaiheessa, niin siltikin hirven kuin myöskin valkohäntäpeuran rooli vahinkoeläimenä on erittäin merkittävä joten jahdeille ei ole näköpiirissäkään millään mittareilla hyväksyttävää jarrua.
(Juuri nyt tuli WA-ryhmän kautta valokuva tuoreelta kaadolta, jossa vasa pötköttää lumella ja sekä ampuja että koira tutkivat saalista)
Jussi Raerinne
Kiitos Jussi tarinasta. Itse en ole hirvimetsällä oikeastaan käynyt. Kerran olen ajomiehenä ollut 80-90 luvun taitteessa Kalvolassa Hämeessä jolloin ajosta saatin nuori paripiikkinen pukki. Sen verran on kuitenkin tuntumaa, että ei se liha ilmaiseksi ja vaivatta sieltä metsästä tule. Aikuisen hirven lupakin maksaa jo 120€ ja saaliin nylkeminen sekä lihat pitää hoitaa hygieenisesti. Puhumattakaan ruhon roudaamisesta pois metsästä.
Onneksi tuo hirvikanta on nyt sillä lailla kuosissa, että hirvikolareita on tullut harvakseltaan viime aikoina. Täällä Etelä-Suomessa tosin peuroja riittää ja uskoisin susien viihtyvän niiden takia myös täällä kun jo Lounais-Hämeen Tammelassa sudet tappoivat kymmeniä lampaita äskettäin.
Nostan hattua hirvimiehille vai pitäisikö sanoa hirvestäjille 👍
Tässä vielä vuosituhansien vanhoista opeista eräs tärkeä kysymys metsästäjän ominaisuuksista:
– Miksi metsästäjä sulkee aina toisen silmänsä tähdätessään riistaa
– He ovat vuosituhansien kulussa oppineet ettei metsästyksestä tulisi yhtikäs mitään, jos he sulkisivat molemmat silmänsä.
Viime vuosina on tuo silmien sulkeminen metsastäessä kuitenkin selvästi lisääntynyt, ovathan metsämiehet ampuneet toisiaan, perheenjäseniään, ulkoilijoita, ja esimerkiksi omia jalkojaan. Syytä olisikin jatkossa pitää ampuessa molemmat silmät auki.
Ja eritoten meidän muiden metsässä liikkuvien kannattaa pitää silmät ja korvat auki – ja varustautua eritoten hämärään aikaan pattereilla toimivilla vilkkuvaloilla. Tosin siitä huolimatta joku tähtäilijä voi olettaa kyseessä olevan joulupukin poron, tms.
https://yle.fi/aihe/t/18-160427