Selänteenpolulla seikkailee näälkiintynyt, musta kissa. Luultavasti pentu vielä. Jos tunnistat omaksesi, hakisitko pois raukan!
Lauantaina oli Join kaupungissakin
monia tapahtumia maakuntapäivän merkeissä.
Yksi niistä oli Wanhan ajan iltamat Utran vanhalla
puukoululla. Alussa oli tietenkin ”virallista” ohjelmaa,
ja lopuksi kaksi tuntia tanssia.
Kaunis elokuun ilta oli houkutellut paikalle runsaasti
väkeä, osa varmaan koulun etisiä oppilaita – kuten
minäkin. Kävin siellä neljä ensimmäistä luokkaa, kouluun oli
vain puolisen kilometriä kotoani.
Ohjelma löytyy googlaamalla netistäkin, joten
siitä ei sen enempää. Mainittakoon kuitenkin
”Ehtoolehdon Neidot”, jotka lausuivat – yllätys,
yllätys – Hoilolassa asuneen Martta Mantsinen-Vornasen
runoja!
Moni Värtsin lukija lienee kuullut samoja runoja vaikkapa
Saarivaaran illatsuissa.
Kyllä siellä Utran historiastakin kerrottiin sanoin ja sävelin.
Luokkahuoneen perälle oli koottu entisen Utran sivukirjaston
kirjoja näytille. Minäkin olin ajallaan kyseisen kirjaston ahkera
käyttäjä.
Nyt puukoulu on Utran kyläyhdistyksen nimissä ja siellä pidetään
erilaisia tilaisuuksia ja jopa kurssejakin. Tulvi mieleen monia
muistoja, ajasta jolloin Utrankoskikin vielä kuohui.
Kun aloitin kansakoulun 70 v sitten, oli syksy yhtä lämmin kuin
nytkin. Kävimme koulun kanssa uimassa ikkunan alla virtaavassa
Pielisjoessa.
Tulipas tästä taas pitkä sepustus….Mutta näyttäähän tänne
palstoille mahtuvan.
Selänteenpolulla seikkailee näälkiintynyt, musta kissa. Luultavasti pentu vielä. Jos tunnistat omaksesi, hakisitko pois raukan!
Lauantaina oli Join kaupungissakin
monia tapahtumia maakuntapäivän merkeissä.
Yksi niistä oli Wanhan ajan iltamat Utran vanhalla
puukoululla. Alussa oli tietenkin ”virallista” ohjelmaa,
ja lopuksi kaksi tuntia tanssia.
Kaunis elokuun ilta oli houkutellut paikalle runsaasti
väkeä, osa varmaan koulun etisiä oppilaita – kuten
minäkin. Kävin siellä neljä ensimmäistä luokkaa, kouluun oli
vain puolisen kilometriä kotoani.
Ohjelma löytyy googlaamalla netistäkin, joten
siitä ei sen enempää. Mainittakoon kuitenkin
”Ehtoolehdon Neidot”, jotka lausuivat – yllätys,
yllätys – Hoilolassa asuneen Martta Mantsinen-Vornasen
runoja!
Moni Värtsin lukija lienee kuullut samoja runoja vaikkapa
Saarivaaran illatsuissa.
Kyllä siellä Utran historiastakin kerrottiin sanoin ja sävelin.
Luokkahuoneen perälle oli koottu entisen Utran sivukirjaston
kirjoja näytille. Minäkin olin ajallaan kyseisen kirjaston ahkera
käyttäjä.
Nyt puukoulu on Utran kyläyhdistyksen nimissä ja siellä pidetään
erilaisia tilaisuuksia ja jopa kurssejakin. Tulvi mieleen monia
muistoja, ajasta jolloin Utrankoskikin vielä kuohui.
Kun aloitin kansakoulun 70 v sitten, oli syksy yhtä lämmin kuin
nytkin. Kävimme koulun kanssa uimassa ikkunan alla virtaavassa
Pielisjoessa.
Tulipas tästä taas pitkä sepustus….Mutta näyttäähän tänne
palstoille mahtuvan.