En uskalla ajatella teitä
Koska pääni ei kestä
Kuitenkin olette mielessä koko ajan
Itseäni soimaan ja itseni suruun ajan
Tämä koko homma on täysin umpikuja
Kaikki on yhtä toivotonta ja tuo suruja
En teihin luultavasti yhteyttä koskaan
Te tajuatte sen, kun minut hautaan laskette
Kai kohtalo tämän kaiken määräsi
Syytän itseäni kun silloin joinkin kääräsin
Loppu tulee mulle aikanaan, en elä ikuisesti
Toivoisin että kohtelisesti mua inhimillisesti.
Kun tämän joskus luette, olette mulle rakkaita
Kaiken väärinkäsitys aloitti, pelotti teitä molempia
Kahdeksan vuotta syytin itseäni turhaan
Te monesti erehdyitte kunnostani varmaan
Meidän välit hajosivat kokonaan
Annan jo periksi kokonaan
Kaikki oli väärinymmärryksen syytä
Mutta en teitä siitä syytä
Vaan sitä joka jakoi elämäni valttikortit
Koska te olitte ne ja nekin multa ripustettiin!
VAVA