Mikä mies oli Oskari Tokoi?

Joitakin vuosia sitten huomasin sanomalehti Pohjois-Karjalassa pienen uutisen, jossa kerrottiin Fitchburgissa Amerikassa tapahtuneesta muistomerkin paljastustilaisuudesta. Senaattori Oskari Tokoi, merkittävä suomalainen, sosiaalidemokraattinen poliitikko, jolla oli merkittävä asema myös Amerikan suomalaisten historiassa, sai patsaansa.

Joskus myöhemmin selailin vanhaa valokuva-albumia, ja sen eräältä sivulta osui silmiini sos.dem. puolueen 50-vuotis juhlasta otettu valokuva, jossa mm. Oskari Tokoi ja Väinö Tanner olivat mukana.

SDP:n Lappeenrannan puoluekokouksen muistojen ollessa vielä tuoreessa muistissa haluaisin kertoa Suomen ensimmäisestä sosiaalidemokraattisesta puhemiehestä, ammattiyhdistyspolitiikan luojasta ja vakiinnuttajasta Oskar Tokoista. Miehestä, jonka nimi tämän päivän nuorelle ihmiselle lienee lähes tuiki tuntematon. Ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Toisin on luonnollisesti Keski-Pohjanmaalla, Kannuksessa, jossa Oskari Tokoi syntyi vuonna 1873.

Äiti Amalia ja isä Kalle Kallenpoika kuuluivat sukuun, joka suurimmaksi osaksi oli keskipohjalaisia suomenkielisiä talonpoikia. Oskarin isä kuoli 33-vuotiaana ja Oskari joutui setänsä hoiviin, josta sitten 18-vuotiaana tammikuussa 1891 läksi Amerikkaan.

Monen suomalaisen maastamuuttajan tavoin Oskarinkin työpaikka osui hiilikaivoksille. Monenlaisten, jopa aivan uskomattomilta tuntuvien elämänvaiheiden jälkeen kaipaus kotiin voitti ja paluu Suomeen tapahtui vuonna 1900. Mukana tuli vaimo Hanna os. Työkkö ja pieni poikalapsi, isän kaima.

Politiikan tekoon Oskari Tokoi ajautui aivan kuin itsestään. Amerikan vuosilta oli jo kokemusta toiminnasta sikäläisen ammattiyhdistysliikkeen riveissä. Hyvänä lisänä raittiusseuran puheenjohtajana hankittu kokemus. Ansioksi oli luettava myös hänen hyvä kirjoitustaitonsa.

Eduskuntaan ja puhemieheksi

Vuonna 1905 perustettiin Kannuksen työväenyhdistys, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Oskari Tokoi. Valtiolliset vaalit oli määrätty pidettäväksi 15-16.3.1907, joilla uuden yksikamarisen eduskunnan jäsenet piti valittaman. Ruotsalaisuus ja ns. suomettarelaiset olivat näillä tienoin vahvoilla, joten sosiaalidemokraatit pelkäsivät heillä olevan minimaaliset mahdollisuudet edes yhteen paikkaan. Vastoin kaikkia odotuksia sos.dem. ehdokkaista tuntemattomin, Oskari Tokoi tuli valituksi eduskuntaan.

Muuten tällä ensimmäisellä yksikamarisella eduskunnalla näyttää toimintansa alussa nousseen kaikkein merkityksellisimmäksi ja yksimielisimmäksi asiaksi kieltolaki ja oppivelvollisuuslaki, johon viimemainittuun sisältyi kansakoulupakko.

Kun eduskunta sittemmin vuonna 1913 oli hajotettu ja uusilla vaaleilla valittu eduskunta oli aloittamassa toimintaansa, nousi esille kysymys puhemiehestä. Itseoikeutettuna puhemiehenä hajotetussa eduskunnassa oli toiminut P. E. Svinhufud, mutta nyt halusivat sosiaalidemokraatit kuitenkin esittää oman ehdokkaansa. Monien kiemuroiden jälkeen valittiin ehdokkaaksi Oskari Tokoi. Oletettiin, ettei hänellä ole minkäänlaista läpimenon mahdollisuutta, mutta vaalin tulos, kuin salama kirkkaalta taivaalta kertoi, että uusi puhemies oli Oskari Tokoi, maallikko, joka ei osannut puhua edes Ruotsin kieltä!

Oskari Tokoi, eduskunnan puhemies 1912-1914.Albert Gebhardin maalaama muotokuva eduskunnan puheenjohtajamuotokuvakokoelmassa. (Kuvan ja kuvatekstin lähde Vikipedia)

Eduskunnan toimintamahdollisuudet olivat noina aikoina aivan toisenlaiset kuin tänä päivänä. Maammehan oli suuren keisarillisen Venäjän vallan alla ja niin kuin Kerenski asian ilmaisi: ”Se edelleenkin on Suomen korkeimman valtiovallan haltija”. Itsenäisyydestä ja itsenäistymisestä alettiin kuitenkin puhua yhä vapaammin. Lainaan tähän osan Tokoin suuresta ja unohtumattomasta puheesta, jonka hän piti eduskunnassa keväällä 1917: ”Suomen kansan ja Suomen eduskunnan tarkoitus on Suomen itsenäisyyden ja vapauden saavuttaminen, sellaisen itsenäisyyden, joka vastaa Suomen kansan arvoa kansakuntien joukossa, joka vastaa sitä asemaa, mikä meillä kulttuurikansana tulee olla”. Näistä sanoista muistutti SDP:n silloinen puheenjohtaja Rafael Paasio puheessaan Kannuksessa Tokoin syntymän 100-vuotisjuhlassa toukokuussa 1973, jolloin myös paljastettiin Kannuksen virastotalon edustalle sijoitettu Prof. Matti Aaltosen suunnittelema muistomerkki.

SAJ:n puheenjohtajaksi

Suomen Ammattijärjestö perustettiin virallisesti vuonna 1907. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi ylioppilas Eero Haapalainen. Vuonna 1912 heräsi ajatus uuden puheenjohtajan valitsemisesta. Tiedettiin Oskari Tokoin toiminnasta ay-liikkeessä Amerikan vuosinaan ja niinpä edustajakokous pyysi häntä ehdokkaaksi. Vaalin tulos oli jokseenkin yksimielinen. ”Tuskin koskaan on miestä valittu niin mitättömin asiantuntemuksin ja edellytyksin niin vaikeaan ja vastuulliseen toimeen”, sanoi Tokoi vaatimattomasti muistelmissaan. Nyt tunnustetaan hänet linjanvetäjäksi suomalaisessa ay-liikkeessä, vaikka hänen työskentelyaikansa osui tsaarinvallan vaikeisiin loppuvuosiin.

Vuonna 1916 olivat sosiaalidemokraatit saaneet eduskunnassa enemmistön ja näin hallitusjohto oli uskottava heille. Tokoin senaatti nimitettiin ja Tokoista tuli senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, joka nykyisin vastaisi varapääministeriä. Maaliskuussa tapahtui Venäjän vallankumous ja siihenastisen osittain venäläisistä virkamiehistä koostuneen talousosaston oli jätettävä paikkansa. Tammikuun 28. päivänä Suomi ajautui sisällissotaan. Oskari Tokoista tehtiin vallankumoushallituksen, kansanvaltuuskunnan elintarvikepäällikkö, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli viljan hankkiminen Venäjältä. Eikä se näyttänyt olleen niitä helpoimpia tehtäviä, sillä jos löytyi viljavaunuja, niin eipä ollut vetureita niiden kuljettamiseen.

Sisällissota vei Venäjälle ja maanpakoon

Sisällissodan sekasortoisessa loppuvaiheessa joutui kansanvaltuuskunta pakenemaan Viipurin kautta Pietariin. Muistelmissaan Tokoi kertoo ”sen olleen historian surullisimpia näytelmiä”. Venäjälle paenneista suomalaisista perustettiin englantilaisten avustuksella noin 1000 henkeä käsittävä Muurmannin suomalaislegioona, jonka perustajiin myös Oskari Tokoi kuului. Legioonan hajottua palasivat miehet perheineen syyskuussa 1919 Suomeen, lukuun ottamatta Tokoita ja neljää muuta miestä, jotka tuomittiin maanpakoon. Marraskuun lopulla 1919 Tokoi saapui neljän toverinsa kanssa laivalla Englantiin, josta matka jatkui lokakuussa 1920 Kanadaan. Syyskuussa 1921 hän palasi Yhdysvaltoihin Fitchburgiin tuttuihin ympyröihin.

Vuonna 1922 Tokoi liittyi sosiaalidemokraattisen lehden Raivaajan toimitukseen, joka työ jatkuikin elämän ehtooseen saakka. Perhe, vaimo ja kolme nuorinta lasta saapuivat Suomesta 1924 ja elämä palautui normaaliksi. Toimittajan työ ei antanut kummoistakaan toimeentuloa perheelle. Tarkasti eläen jotenkuten toimeen tultiin. Puhujamatkat suomalaisseuduille toivat piristystä arkirutiiniin.

Keväällä 1938 tapahtui perheessä ratkaiseva muutos, kun pitkästi yli 40 vuotta kestänyt avioliitto päättyi Hanna-vaimon kuolemaan.

Talvisodan aikana heräsi Amerikan suomalaisten keskuudessa voimakas halu avustaa kaikin tavoin synnyinmaataan. Voimakkaan sysäyksen näille hankkeille antoi Yhdysvaltain entisen presidentin Herbert Hooverin kansalaisiin vetoava puhe. Oskari Tokoi antautui avustustyöhön sydänjuuriaan myöten tukenaan uusi vaimonsa Eva.

Vuonna 1944 Oskari Tokoi vapautettiin häntä vastaan Suomessa tehdystä syytöksistä ja vuonna 1948 Suomen hallitus myönsi hänelle kansanedustajaeläkkeen.

SDP:n juhlaan kunniavieraaksi

Maanpakolaisuus päättyi vuonna 1949, jolloin SDP vietti 50-vuotisjuhliaan ja kutsui Tokoin vaimoineen kunniavieraikseen. Viimeinen käynti kotimaassa tapahtui vuonna 1958. Läksiäisseremonioissa oli saattamassa suuri joukko ihmisiä mukana mm. SDP:n puheenjohtajat Väinö Tanner ja Olavi Lindblom, puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki ym. Tokoin maallinen vaellus päättyi Fitchburgissa vuonna 1963.

Kannuksessa ovat työläisjärjestöt vaalineet hartaudella suuren poikansa muistoa. Vuoden 1973 keväällä paljastettu muistomerkki pystytettiin ”pysyväksi osoitukseksi kiitollisuudesta hänelle ja hänen työlleen maamme ja kansamme hyväksi”.

Oskari Tokoi oli myös Kannuksen työväentalon perustajajäsen. Vuonna 1982 Kannuksen kunta hankki omistukseensa työväentalon ja antoi sille purkumääräyksen. 75-vuotias talo oli jo pahoin rapistunut. Alkoi mittava prosessi talon säilyttämisen puolesta. Perustettiin Oskari Tokoi –seura. Saatiin aikaan toimenpidekielto, joka muuttui valtioneuvostossa joulukuussa 1984 suojelupäätökseksi.

Näin Kannuksen työväentalosta tuli ensimmäinen valtioneuvoston luvalla ja toimesta suojeltu työväentalo. Talon korjauskustannukset katettiin avustuksilla ja keräyksillä ja 16.4.1989 saatettiin pitää uudeksi korjatun työväentalon komeat vihkiäisjuhlat. Juhlapuheen piti kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurinen omistaen suurimman osan puheestaan alueen merkittävimmälle poliittiselle vaikuttajalle senaattori Oskari Tokoille, miehelle, jolle Suomi käänsi tylysti selkänsä usean kymmenen vuoden ajaksi, mutta joka ”synninpäästön” saatuaan sai palata kaipaamaansa synnyinmaahan kutsuttuna ja juhlittuna merkkimiehenä.

Lopuksi pari otetta Tokoin jäähyväispuheesta Seutulan lentokentällä marraskuun 30. päivän aamuna 1958: ”Työni sovinnon rauhan ja hyväntahdon sanansaattajana keskuudessanne on päättynyt ja palaan perheeni luo siihen maahan, johon kohtalon ankara käsi maatamme ja kansaamme kohdanneina ankeina aikoina on meidät ohjannut. Pyydän sydämestäni kiittää kaikkia siitä suurenmoisesta myötätunnosta ja luottamuksesta, jota olen saanut nauttia”.

”Kaikkivaltias Jumala synnyinmaatamme ja kansaamme sekä työtämme sovinnon ja rauhan aikaansaamiseksi siunatkoon ja varjelkoon!”

 

Hilkka Partanen

23 comments for “Mikä mies oli Oskari Tokoi?

  1. Teksti Oskari Tokoista on ilmeisesti kopioitu useammasta lähteestä. Hyvän tavan mukaan lähteet olisi hyvä mainita, mistä ne ovat lainattu.

    Ainut lähde, minkä kirjoittaja alussa mainitsee, on sanomalehti Pohjois-Karjala.

  2. Hilkka on tehnyt taas hyvää työtä kootessaan Oskari Tokoin elämänkertaa. Juttu kirjoitettu asiallisesti ja kiihkoilematta.

    Mikko mistä se kenkä nyt puristaa?

  3. Ehkäpä kenkä puristaa siitä ettei lähteitä ole mainittu ja kunnioitettu muiden tekemää julkaisutyötä !

    Ei se varmaan mukavalta tuntuisi jos joku omisi valkosiåulikasvatusoppaasi tekstiä ja julkaisisi sitä omanaan ?
    Olisiko esimerkiksi hyvä ja kertoisi ymmärrettävästi mikä syynä lähteiden mainintaan on teksissä kuin tekstissä.

    Voi kyllä suoraan kertoa että vain kokosin teksit muiden tekemistä aineistoista enkä ota kunniaa omakseni tuotoksesta. Eikä kannata muidenkaan siihen kannustaa kehujen muodossa.

    Tässä suhteessa pitää olla tiukkana tai käy kuin eräiden gradujen lainatut tekstit tulevat julki.

  4. Hilkan kirjoituksessa ei ole mitään vikaa. Kuitenkin, kuten edellä mainitsin, kirjoituksen lopussa olisi hyvä kertoa mitä lähteitä on käytetty kirjoituksessa.

    Kalevi, ei kenkä purista mistään, on sopivat kengät!

  5. En näe että lähteiden maininta tässä kirjoituksessa olisi mitenkään tärkeämpää kuin itse teksti!

  6. Jopas ollan pikkutarkkoja ja tiukkkapipoisia vaikka ei ole talvi ja pipo kiristää.
    Tässä suora lainaus netistä, sieltä sitä löytyy lisää ja kirjoittaa saa ihan kuka vaan tekstiä se ei riko alkuperäisen tekstin ”tekijän oikeuksia”

    Tarkoituksella en laita sivua mistä tämän kopioin että satte vapaasti menettää vaikka yöunet .

    Kaikkeen ei tarvita tekijän lupaa

    Tekijänoikeus suojaa vain teoksen muotoa, ei sen asiasisältöä. Toisen teoksesta saa levittää omin sanoin tietoa vaikkapa lehdissä, internetissä, kirjassa tai opetuksessa. Tekijänoikeus ei estä esimerkiksi tiedemiehiä kirjoittamasta ja levittämästä omia artikkeleitaan, joissa kommentoidaan toisten tiedemiesten artikkeleita ja viitataan niihin. Tekijä ja lähde ovat toki mainittava hyvän tavan mukaisesti.

    Tekijänoikeus ei suojaa myöskään itse ideaa, vain idean toteutustapaa. Voit vaikka piirtää nettisivuillesi sarjakuvan, jossa seikkailevat housuttomat ankat, kunhan teet täysin oman teoksesi etkä jäljittele housuttomista ankoista juuri Aku Ankkaa. Taideopetuksessa on lupa opettaa toisten taiteilijoiden tekniikoita ja niistä saa ottaa vaikutteita, kunhan ei syyllisty teosten plagiointiin.

    Tekijän taloudellista yksinoikeutta on rajoitettu monissa tapauksissa yleisen edun vuoksi tai erityisryhmien hyväksi. Tarkkaan määritellyt tekijänoikeuden rajoitukset ja poikkeukset koskevat kirjastoja, arkistoja ja museoita, opetustoimintaa, sitaattien käyttämistä ja teosten valmistamista vammaisille.

    Tekijänoikeuden suoja-ajan päätyttyä teoksia saa käyttää vapaasti.

  7. ”lähde mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii” sanoo:

    Hyvät tavat unohtuvat usein kun lainataan:

    tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii” (3 §). Tällöin tarkoitetaan tekijää merkityksessä ’se joka on teoksen tehnyt’, ei merkityksessä ’tekijänoikeuden omistaja’. Lisäksi jos teosta käytetään tekijänoikeuslain 2. luvun (tekijänoikeuden rajoitukset) nojalla, esimerkiksi siteerausoikeuden (22 §) perusteella, on ”lähde mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii” (11 §).

    Mitään nimenomaista muotoa tekijän tai lähteen ilmoittamiselle ei ole säädetty. Ei ole myöskään säädöstä siitä, miten näyttävästi ilmoittaminen on tehtävä, paitsi viittaus ”hyvään tapaan”. ”Hyvä tapa” ei lakikielessä tarkoita aivan samaa kuin arkikielessä. Arkikielessä ilmaus viittaa yleensä käytöstapoihin, sivistyneeseen käytökseen. Lakikielessä se viittaa pikemminkin vakiintuneisiin tapoihin, yleiseen käytäntöön, ellei sen voida katsoa olevan ristiriidassa lain tai moraalin kanssa.

  8. Kyllä kannattaa Hilkan juttua kehua kiellosta huolimatta😂

    Helsingissä,Hakaniemessä on on kiva merenlahti nimetty Tokoin rannaksi,Oskarin elämäntyötä kunnioittamaan.

  9. Kommentoijat, jotka vaativat lähdeaineistoluetteloa juttuihin niin katsokaapa monessako verkkolehden jutussa niitä lähteitä mainitaan. Kysymys onkin siitä, että Tokoi toimi politiikassa silloin kun Suomi itsenäistyi ja oli puoluekannaltaan demari. Kuka se hävinneen osan politiikkoa hyvällä muistaa.

  10. Tais tulla kärpäsestä härkänen !

    Mielestäni Hilkan juttu Oskari Tokoista on asiallinen ja monelle
    lukijalle uutta tietoutta sen aikaisista tapahtumista ei kiristetä
    enää pipoa tiukemmalle päinvastoin löysätään lisätä.

  11. En puutu toisten kirjoituksiin, jokainen taaplaa
    tyylillään.

    Itse olen yrittänyt noudattaa lähteiden mainitsemista,
    esim ”Iltasonomat uutisoi”, tai ”uutisissa kerrottiin”. Jos
    on suoria lainauksia jostakin, olen laittanut lähteet jutun
    loppuun. Eli kyllä niitä Värtsissäkin on käytetty. Ja jos olen
    ottanut vaikkapa runonpätkän, olen laittanut sen vähintään
    lainausmerkkeihin. Siitäpä sen jokainen arvaa, ettei ole
    minun kirjoittamani.

    Professori Rauno Hämäläinen sanoi aikoinaan painavasti:
    ”Lähteet esiin!” Kun lähteet ovat näkyvissä, alkuperäistekstiin
    voi halutessaan paneutua, ja lukea vaikka lisääkin. Se avartaa
    kokonaisuutta.

    Mutta kuten sanottu: ”Jokainen taaplaa tyllillään!”

    Hilkan kirjoitukset ovat olleet hyviä, enkä minä ainakaan
    huomaa mitään poliittisia sävyjä. Ei ensimmäinen kommentoija
    ainakaan sellaista ole tarkoittanut.

  12. Korostan vielä, kommentissani ei ollut tarkoitus puuttua millään tavalla Tokoin Demari taustaan. Ihmettelen, kuinka moni veti tästä herneen nenään!

    Vastuullinen kirjoittaja, kirjoittipa se Värtsiin tai mihin tahansa, tuo lähteet julki. Näin tekevät myös ammattitoimittajat, kirjoittaessaan tekstejä eri lehtiin sekä uutis julkaisuihin.

    Tulipahan eloa Värtsiin pitkästä aikaa.

  13. Paljon on minun tarinat sisällään. Jos tarinan sisään haluaa tulla pitää tulla hetkeksi mukaan.

  14. Kaikki jotka minut tuntee näkevät silmät umpeen laittaen pienen pojan. Häneltä, jos kysyy vastaus tulee heti ja vastaus tulee aidosti.

  15. Kiitos Hilkka hienosta tietoiskusta ja kaikista tekstien lainauksista. En tiennyt tuosta Tokoista ennen mitään. Sehän on ollut ihan suurmies. Laita vain tulemaan historian havinaa niin kauan kun pystyt tai kun Värtsi on pystyssä. Perempi sekin kuin ei mitään.

  16. Nimimerkit Mikko Immonen ja Tekijänoikeudet kunniaan voisivat lukea tekstin. Pääosa tiedoista on Tokoin muistelmista ja omasta muistitiedosta. Vuosiluvut on tietysti tarkistettu. Tämän kaltaisissa muisteloissa ei lähdeviitteitä tarvita.

    Hilkka ei tosiaankaan tehnyt kiintoissa kirjoitelmassaan laurahuhtasaaria.

    Terveiset puoluesihteeri Mikko Immoselle tuonpuoleisiin.

  17. Antti Järveläinen, kyllä olen tekstin lukenut!

    Minä Mikko Immonen olen kyllä vielä elossa ja se on oikea nimeni. Oliko tarpeen lähettää noita terveisiä puoluesihteerille?

  18. Tänään sain ”auringonpistoksen”, ja lienenkö siitä sekaisin,
    kun en ymmärrä näitä Hilkka Partasen kirjoittaman tarinan Oskari Tokoista
    johtuvia kommentteja. Lieneekö Oskari Tokoi ollut väärässä puolueessa,
    vai mistä tuommoiset kommentit johtuvat?

    Meneekö kommentit polititiikan puolelle?

  19. Hyvin koottu/kirjoitettu tarina, asiana mielenkiintoinen. Kiitos.

    Jos ketä kiinnostaa ”tutustua” Oskari Tokoin Suomen aikaan, siitä osaltaan kertoo viime talvena telkkarissa esitetty draama-sarja ”Seitsemäntoista”. Itse siitä tykkäsin. On kai vielä Yle Areenassa nähtävissä. Mikä on totta ja mikä tarua, sen itse kukin tykönänsä harkitkoon, historia”dokumentti” kuitenkin.

  20. Kiitokset kannanotosta Värtsiin kirjoitukseeni Oskari Tokoista, vastaan ja puolesta. Juttuni oli julkaistu kuvineen Kansanvoimalehdessä 27.7.1990, pikkuista vaille 28 vuotta sitten. Isäni kirjahyllyssä oli aikanaan Oskari Tokoin elämänkerta. Muistelen käyttäneeni sitä silloin hyväkseni, plus lehtikirjoitusta. Mukavaa ja lämmintä kesän jatkoa.

    Hilkka Partanen

  21. Hilkalta helteisen heinäkuun viilein kommentti. Uusia juttuja odotellen.

  22. Missä yksilöt tämänpäivän eläjät haluavat hahmottaa tulevaisuuteen. Kertoa voi miten maa makaa viiden vuoden päästä saati nähdä vähän pitemmälle tulevaan. Tänäpäivänä vanhojen muistelu on kuin lauennut rotanloukku, johon houkuteltu haluuaa takaisin niille jäljille missä loukun olisi voinut ohittaa.

  23. joskus 60-luvun jälkipuoliskolla äitini serkkupoika oli taas kerran kesärunteella,viihdytyskiertueella mukanaan mies nimeltään tokoi,etunimi ei muistu mieleen.kyseli paikallisista sossu lössistä ja pyysi välittämään tervehdykset heille.viestin kuuleminen vastaanottajissa oli vaikuttava elämys ,mikä ihmetytti suuresti,tuntui olevan merkkihenkilö.en osaa arvioida ikää,nimellä taianomainen vaikutus !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *