Majuri evp Raimo Armas Tiittanen syntyi 30.8.1942 kotonaan Kontiolahden Lehmossa ja kuoli yllättäen Pohjois-Karjalan keskussairaalassa 3.12.2017.
Raimo muutti 8-vuotiaana perheen mukana Ouluun, mutta palasi keskikouluvuosina takaisin Kontiolahdelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun yhteiskoulusta vuonna 1962 ja hakeutui varusmiespalveluksen jälkeen sotilasuralle. Hän kävi kadettikoulun vuosina 1964-1967, kapteenikurssin vuonna 1972 sekä esiupseerikurssin vuonna 1981.
Upseeriuransa Raimo Tiittanen työskenteli Kontiorannan varuskunnassa. Hän oli pidetty ja arvostettu sekä esimiesten että alaisten keskuudessa. Raimo Tiittasen yksikkö kantoi monesti nimeä Kärkikomppania. Hänet valittiin myös muutaman kerran vuoden päälliköksi. Monelle nuorelle kouluttajalle Raimo oli hyvä ja positiivinen esikuva. Hänen esimerkkinsä kautta monet valitsivat sotilasuran.
Itse tutustuin Raimoon, kun hän avioitui vuonna 1981 siskoni Maijan kanssa. Tällöin asuinpaikkana olleet kauniit Höytiäisen rannat vaihtuivat Rantakylän tasaisiin maisemiin. Poikamiehen elämä muuttui muutoinkin kerta heitolla, kun hän sai vaimon lisäksi kolme lasta, jotka olivat murrosikäisiä. Vaikka aluksi lapset kapinoivat ja yrittivät sulkea hänet pois elämästään, valloitti Raimo heidät sitkeydellään, reiluudellaan ja huumorintajullaan sekä opetti ja auttoi heitä eri tilanteissa. Raimosta tuli myös myöhemmin suurenmoinen ukki kahdeksalle lapsenlapselle. Hän ehti myös nähdä ensimmäisen lapsenlapsenlapsen.
Raimolle oli luonto tärkeä ja rakkaita harrastuksia aikanaan olivat metsästys, sienestys ja marjastus. Joka kesäiseksi perinteeksi muodostui se, että Raimo haki suolta kesän ensimmäiset lakat heinäkuun lopulla syntymäpäiviään viettäneen Alma anopin täytekakkuun.
Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat Raimoa jo Kontiorannan aikana. Hän toimi kunnallispolitiikassa Kontiolahdella kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Tämä vaikuttamistyö jatkui Värtsilässä, jonne hän muutti vuoden 1994 lopussa aloittaen Majatalo Sinilinnun yrittäjänä.
Sotahistoria kuului myös Raimon rakkaisiin harrastuksiin. Hän järjesti sukulaisille ja ystäville lukuisia matkoja rajan takaiseen Karjalaan. Niillä matkoilla saimme kuulla eläviä kertomuksia sota-ajan tapahtumista. Erityisesti on jäänyt mieleeni käynti Kollaalla, jossa saimme kunnioittaa niiden muistoa, jotka kovilla taisteluilla turvasivat meille itsenäisen isänmaan. Syvä arvostus ja kunnioitus sotaveteraaneja kohtaan välittyi siinä tilaisuudessa Raimon puheesta, kuten muutoinkin hänen käytöksestään.
Minua ilahdutti erityisesti se, kuinka syvästi Raimo sisäisti värtsiläläisen identiteetin ja halusi toimia Värtsilän kunnan ja sittemmin kylän ja pitäjän parhaaksi. Hän panosti koko sydämellään Värtsilään ja oli monessa mukana: Valtuutettuna ja hallituksen jäsenenä, aluelautakunnan puheenjohtajana, Värtsilän pitäjäyhdistyksen puheenjohtajana, kotiseutuyhdistyksen rahastonhoitajana, kyläpäällikkönä, ideanikkarina suunniteltaessa Värtsilä-päivien ohjelmaa sekä pantaessa pystyyn kylätalon toimintaa. Luonteeltaan Raimo oli ystävällinen, sovitteleva ja huumorintajuinen. Kesäteatterissa Raimon taidot taipuivat monenlaisiin rooleihin yli kymmenen vuoden ajan.
Raimo Tiittasen kuolema on menetys läheisten ja laajan ystäväjoukon lisäksi koko Värtsilän kylälle.
Kaija Majoinen
Kirjoittaja on vainajan puolison sisko
Otan osaa Raimon poismenon johdosta. Tarvitaan jatkossakin paikallisen toiminnan moottoreita. Ihmisen elämä on rajallinen ja sen me täällä elävät ymmärrämme ainakin vanhetessa. Nuorilla on tietotekniikan myötä uusia ulottuvuuksia käytössä. Uskon että nuoret ottavat ja näyttävät tietä tulevaisuuteen
Raimon muistoa kunnioittaen
Kiitos Kaija-täti kauniista sanoista. Onneksi ehdin kertoa Ramille silloin 150-vuotisjuhlilla pitämässä puheessani kuinka tärkeä hän olikaan minulle. Hän elää kanssamme muistoissamme.
Tämäpä oli surullinen uutinen. Lämmin osanottoni Raimon läheisille.
Raimo oli todellinen Värtsilän ystävä. Silloin kun Värtsilä oli vielä itsenäinen ja kävin Sinilinnussa tai tavattiin muuten Värtsilässä, niin hän muisti joka kerran kysyä joko muutan Värtsilään? Aina hän muisti painottaa, että yksi veronmaksaja lisää Värtsilään tarkoittaisi yhtä penniä veroäyrissä.
Veikko Lavi laulaa ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”, mielestäni Rami olisi useammankin laulun arvoinen. Kiitos Kaijalle kauniista muistokirjoituksesta.
Osanottomme Raimon muistoa kunnioittaen,Pirkko ja Matti Varis
Tack för en fin beskrivning av Raimo, för mig var en hjärtlig man med glimten i ögat. Mycket saknar jag med dig Raimo.