Sota-ajan lauluja sanoitti naisetkin

Sota-ajan lauluja sanoitti naisetkin

Kirjoitus on julkaistu Pohjois-Karjala -sanomalehdessä 9.5.1997.

Naispuolisia sanoittajia oli muun muassa Eine Laine, nimimerkki ”Ela”, tunnettu näyttelijättäremme. ”Eron kyyneleet” –valssi oli yksi hänen monista hienoista sanoituksistaan.

Kerttu Mustonen, nurmeslainen sanaseppo, lahjakas viulistikin, teki kolmatta sataa sanoitusta eri säveltäjille. Hän sanoitti suomeksi muun muassa saksalaisen laulun ”Lili Marlen”, säveltänyt Nobert Schultze ja josta nimellä ”Liisa pien” tuli meille klassikkojen klassikko.

Saksalaisista marsseista syntyi muutenkin oikein marssityttöbuumi. Ensiksi ”Kaarina”, jatkossa ”Anna-Maija”, ”Tellervo”, ”Irmeli”, ”Orvokki”, ”Sirkka-Liisa”, ”Anneli”, ”Pelko pois Rose Marie” ja niin edelleen. Reippaita ja iloisia kappaleita, joita kuunneltiin radiosta ja opeteltiin innolla laulamaan.

Miespuolisista laulusolisteista tulee ensimmäiseksi mieleen molemmat Malmstenin veljekset. Kerrotaan Jorin saaneen levytettäväkseen parhaimmat sota-ajan laulut ja iskelmät. No, miksikä ei, kun itse ne suurimmalta osalta sävelsikin. A. Aimo (Aimo Andersson) oli Jorin jälkeen toiseksi suosituin solisti 80:11:ä laulullaan. Olihan meilläkin ikioma marssityttösemme ”Iso Iita” (113kg), oikea marssityttö sieltä tukevammasta päästä, jonka juuri A. Aimo teki huippusuosituksi. Ison Iitan repäisevä teksti oli kirjailija Kalle Väänäsen käsialaa. ”Viänäsen savolaista sananrieskoo” oli taattua huumoria asemiesilloissa ja muissakin tilaisuuksissa. Väänänen sai kunnian olla myös ensimmäinen korsukolpörtööri talvisodan aikana. Nimitys tarkoitti kai armeijassa lähinnä mielialan nostattajaa, ikäväntorjujaa, ylipäätään viihdyttäjää.

Harva tiennee, että jatkosodan aikana oli korsukolpörtööreinä toiminut muun muassa Varma Kosto Turunen, meidän silloinen joensuulainen kansanedustajamme. Laulusolisteista mainitsen vielä Matti Jurvan, Veli Lehdon, Kauko Käyhkön ja Teemu Grönbergin, Värtsilästä lähtöisin olleen laulujaan, joka levytti 21 levyä, joukossa muun muassa ”Kielon jäähyväiset” ja ”Säkkijärven polkka”. Hänet tunnettiin myöhemmin vahvana mieskuorolaulajana.

Oli vielä Reino Hirviseppä, ”Palle”, kapteeni, kirjailija, laulaja ja suosittujen asemiesiltojen luoja. Näyttelijä Einari Ketola, joka loi tuon iloisen ja sydämellisen korpraali Möttösen hahmon. Tekstit ja laulut omaa käsialaa. Viihdettä parhaimmillaan!

Malmsteinin musiikki soi taas

Georg Malmstenin musiikki näyttää olevan jälleen ajankohtaista. Huomasin lehdestä, että kohtapuoliin on Helsingissä suuri Malmsten-konsertti, jossa esiintyvät muun muassa oopperamme solistit. Niin, ja olihan meillä täällä Joensuussakin jo keväällä vuosi sitten sekakuoro Soihdun 60-vuotisjuhlakonsertissa laaja Malmsten osasto. Oltiinkos pikkuisen edelläkävijöitä! Kaihoisia melodioita, keinuvaa liikuntaa, iskevää rytmiä niin kuin Jorin ”Meripojan breivistä”, tuosta sota-ajan kestosuosikista löytyi! Tämän koosteen soihtulaiset vievät kesällä Helsinkiin Kauneimmat Karjalasta –tapahtumaan. Toivottavasti itse stadin kundi on siellä pilven reunalla hengessä mukana. Onnea matkaa, Soihtukuoro!

Sota-ajan ensimmäiseksi naispuoliseksi iskelmäsäveltäjäksi nousi Ester Seetri tangollaan ”Ilta Kannaksella”. Hieno kappale, jota esitetään paljon vieläkin. Sävellys jäi valitettavasti hänen ainoakseen.

Iskelmälaulajattaria oli melkoisen vähän miehiin verrattuna. Näyttelijätär Birgit Kronström levytti Tauno Palon kanssa yhden tanssikappaleen. Myöhemmin yksin suosituksi tulleen ”Katupoikien laulun”. Nimimerkki Anneli, laulajatar Aune Antti levytti 14 laulua, yksi niistä ”Sydämeni kaipaa rakkautta” tuli silloin kovin suosituksi. Tyylikäs suoritus ammattilaulajalta. Sitten tulivat Valtosen sisarukset Kotkasta, Raija, Maire ja Vera, lauluyhtye Harmony Sisters. Ainakin Raija ja Maire levyttivät yksinkin monta kappaletta. Näillä tytöillä riitti vientiä ulkomaita myöten. Kauniita ja näyttäviä kun olivat ja laulutaito huippuluokkaa. Amerikkalaisen Joe Lyonsin sävellys ”Kodin kynttilät”, suomennetut sanat Usko Kempin, tuli tyttöjen levyttämänä vuonna 1942 suosikiksi kertaheitolla. Se kuului rintamasotilaiden eniten toivomiin levyihin.

Olihan noita lauluja, toinen toistaan komeampia. Säveltäjiäkin sodasta huolimatta useita, ainakin George de Godzinsky, Usko Hurmerinta, Arvo Koskimaa, Toivo Kärki, Eino Partanen, molemmat Malmstenit ja Matti Jäppilä, jonka ”Rantakoivun alla” soi silloin radiossa jatkuvasti. Levytettiin paljon myös ulkomaalaisia käännösiskelmiä, joista monista tuli hyvin suosittuja, kuten ”Kukkia Andeilta”, ”Bell Ami”, ”Rion tähti”, ”Lumihiutaleita”, ”Sataman valot” ja niin edelleen.

Musiikkia myös venäläisiltä

Kaunista musiikkia saatiin levytettäväksi myös sodan toiselta osapuolelta, venäläisiltä, ikään kuin sotasaaliina. ”Mustat silmät”, ”Tumma yö”, ”Hiljaa soivat balalaikat” ja ennen kaikkea ”Elämää juoksuhaudoissa” –valssi säveltäjänä G Dubriansky on ikivihreä suosikkikappale edelleen.

Tanssikielto sodan aikana

Sodan aikana oli voimassa kielto järjestää tansseja. Tuskin missään muussa sotaa käyvässä maassa oli näin jyrkkää asennetta ilonpitoon. Kuitenkaan ei sääntöä ilman poikkeusta Suomessakaan. Kun pojat tulivat rintamalta lomalle, löytyi aina jostakin grammari ja mökki, ja nurkkatanssit saatiin pystyyn. Tanssikielto kumottiin vasta vuonna 1948 lähes neljä vuotta sodan päättymisen jälkeen. Rauhan tultua minäkin ehdin jo ikänikin puolesta siihen lystiin mukaan. Tansseja pidettiin milloin missäkin talossa, jos isäntäväki siihen suostui. Evakkotalossani oli suuri tupa sitä hommaa varten. Ikkunat peittoon, ettei vaan näkynyt ulos moinen synnin harjoittaminen. Poliisit kiertelivät vihjeiden perusteella katsastelemassa paikkoja, joten jännitystä riitti. Jos käry kävi, tanssit hajotettiin ja sakkojakin saattoi ropsahtaa roppakaupalla. Noista ajoista on päivä jos toinenkin pyörähtänyt. Voin vain yhtyä muistelemaan Jori Malmstenin huippufoksien ”Illan muistan ihanaisen armaan” ja ”Suurin onni lyhyin onni” – jotka olivat nurkkatanssien hittejä – tunnelmia. Oli niissä sykettä kerrakseen!

Marssilaulu voitti iskelmätkin

Kirjailijamme Frans Emil Sillanpää, joka vuonna 1939 sai kirjallisuuden Nobel palkinnon, oli kirjottanut ”Marssilaulu”-nimisen voimakastunnelmaisen runon. Yleisradio järjesti pikakilpailun runon säveltämiseksi. Kilpailun voitti Aimo Mustonen, lähes tuntematon säveltäjä. Asemieskuoro levytti nopeasti laulun ja niin syntyi ”Sillanpään marssilaulu”. Se nousi heti ainutlaatuiseen suosioon päihittäen tanssi-iskelmätkin. Sitä laulettiin silloin ”aina ja joka paikassa, arvoasteisiin, puoluekantoihin, ikävuosiin, aikaan tai paikkaan katsomatta” niin kuin kirjailija Reino Hirviseppä on asian ilmaissut. Komealta se on kuulostanut täällä Joensuussakin joka syksyisessä veteraanikonsertissa. Tulossa on jo yhdestoista kerta ja vuosi. Yhä heitä veteraaneja on Carelia-salissa vielä tuvan täydeltä, vaikka rivit jo harvenevatkin. Ymmärrän hyvin, kuinka tärkeä se konsertti monelle ”jermulle” on. Siellä tavataan kavereita ja kuullaan tuttua musiikkia, jota korsuradiostakin sota-aikana kuunneltiin. Toihan se silloin hiukan lohtua ja kevennystä ankeaan todellisuuteen, niin kuin muutamat haastattelemani veteraanit ovat kertoneet. Tuskin ainakaan kaikki niitä aikoja kokemattomat aina muistavat, että juuri nämä pojat taistelivat meille silloin vapauden juhlia tänä vuonna 80-vuotiasta, itsenäistä Suomea!

Hilkka Partanen

Lähteet:

George de Godzinsky: Hymyillen.

Einari Kukkonen: Elämää juoksuhaudoissa.

Maarit Niiniluoto: On elon retki näin.

Kansa taisteli -lehdet

Share

3 comments for “Sota-ajan lauluja sanoitti naisetkin

  1. Hilikka on kaivaltanu tuassiisa hyvän ja mielenkiintosen tietopläjäyksen meijjän ihasteltaviks. Nuissa jutuissa monelle
    suattaa nousta mieleen vanahoja juttuja justiisa noihen kappaleihen tiimoilta. Ja siitähän se ajatus ehken voipi lähtee laukkoomaan vähän väljemmillekki vesile. määppä tiijjä, mutta mukava ol lukasta tottuuven mukasta tietoo, kii:-)

  2. Tämä teksti oli musiikkia korvilleni. Vaikka ei minun sävelkorva aina soi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *