Laulu se on ollut …

”Laulu se on ollut päivieni ratto ja laulu se on ollut minun työni.”

Otin tämän laulun sanoitusta tähän pienen jutun otsikoksi ja motoksi laulua ylistävän tekstin vuoksi. Se kuvaa oivallisesti sitä henkeä ja tunnelmaa, joka täytti salin, kun värtsiläistenseuralaiset olivat suurella joukolla mukana jo perinteeksi tulleessa laulutapahtumassa, tällä kertaa Värtsilän kirkon seurakuntakodissa. Muutamina edellisinä vuosina on laulettu kyätalossa, jossa on ollut hieman ahdasta näin monilukuiselle laulajajoukolle. Kirkon seurakuntakodissa oli reilummin tilaa.

z

Sali täyttyi miltei viimeistä paikkaa myöten.

z

Väkeä tuvan täydeltä myös täällä.

Tervetulotoivotuksessaan puheenjohtaja kertoi iloitsevansa siitä, että kutsu laulajaisiin oli oli saanut näin hyvän vastaanoton


Ennen kuin laululle ruvettiin, nautittiin Liisa-rouvan valmistama maittava keittolounas ja siinä särpimellä oltaessa tuntui juttua riittävän tuttujen kesken.

z

Lihakeittoa lisukkeineen lounaaksi.

Vesa, joka oli tällä kertaa laulattajan roolissa, maustoi lounasta kitarasoinnuin.

z

Vesa kitaroineen laulattajana.

Ja sitten laulettiin. Vesa laulatti ja säesti kitaralla. Tuttuja lauluja, ainakin useimmille, mutta jos sanat olivat unohduksissa, apu löytyi sydänyhdistykseltä lainaksi saaduista lauluvihkoista. Satumaatakin laulettiin. -Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa – Tulipa siinä mieleen, että taitaakin monen mielessä olla se entinen onnenmaa rajan railon tuolla puolen. Yhteisesti haettiin ja löydettiinkin heili Karjalasta. Ja monta muutakin laulua vihkosta löytyi. Väliin hiljennyttiin kuulemaan Vesan laulamista.

Ennen kuin kahvipöydän antimiin käytiin käsiksi  emerituskirkkoherra Erkki kertoi Värtsilän kirkon nykytilasta ja kotiseutyhdistyksen toiminnasta niin kirkon kuin myllymuseonkin kunnossapidon hyväksi ja kertoi terveiset Ruskealan kirkon vihkiäisistä.

Kahvihetken jälkeen pidettiin arpajaiset, joihin oli saatu pikku palkintojakin todella runsaasti, ja niinpä arpomiseen ja palkintojen jakeluun meni aikaakin. Ehdittiin sentää vielä ennen kotiinlähtöä laulaa yhdessä muutama laulu.

z

Johtokunnan jäseniä valmistelemassa arpajaisia.

z

Joensuulaiset Värtsilään tuonut linja-autonkuljettaja voitti viimeisellä arvonnalla lanttukukon evääksi paluumatkalle.

Tämän kaltaiset laulajaiset tuntuvat olevan ihan seuratoiminnan parasta antia. Aikaisemmin tänä syksynä seuran ulkoilutapahtumassa ei ollut kovinkaan monta aktiivia, kun taas tämä tapahtuma oli varmaankin monelle hyvin mieluinen hetki. On tietenkin ymmärrettävää, että kun kyseessä ei ole mikään nuorisoyhdistys, on helpompi olla mukana laulamassa kuin kirmailla kunnailla. Värtsiläistenseuralaiset ovat kyllä olleet kiitettävän aktiivisia osallistumaan seuran yhteisiin kokoontumisiin.

Nytkin mukaan oli tultu pääkaupungista saakka. Se jos mikä osoittaa ihaitavaa aktiivisuutta ja kiintymystä värtsiläisyyteen.

Värtsiläistenseuralaisten seuraava yhteinen tapahtuma on marraskuun teatterimatka Varkauteen ja toimintavuoden lopuksi vietetään joulujuhlaa Ilomantsin Parppeinpirtissä.

Lopputoivotukseksi lainaan vielä  säkeet tuosta mottona mainitusta laulelmasta.

”Laulain mun elämäni nuorteena notkuu
kuin kesäheinä vainioilla.
Sillä on rinnoilla riemunviitta
ja hauskanhuntu hartioilla.”

z

Pirkolle laskeusi hauskanhuntu hartioille viimeistä arpavoittoa esitellessä.

seppoilmari

1 comment for “Laulu se on ollut …

  1. Vesa Honkanen oli valinnut meille sopivat laulut ja säesti meille sopivalta korkeudelta. Ei tarvinnut kiekua korkealta eikä murista matalalta. Hänen samettisen pehmyttä laulua on aina ilo kuunnella. Kahvipöytäkeskusteluissa Vesa kertoi, että on aivan erityisen miellyttävää olla laulamassa ”omiensa parissa”.

    Keittäjämme kotileipuri Liisa Martiskainen olisi varmaan halunnut sanoa, että kiitos seurauksista… mutta ei hän sanonut. Hänelle jäi noin 60 lautasta, saman verran kahvikuppeja, 120 kahvileipälautasta, ämpärillinen ruokailuvälineitä ym pientä tiskattavaksi kun tiskauskone on remontissa. Tavallisesti emännälle lauletaan kiitoslaulu, mutta nyt laulunhuumassa se unohtui.
    Kiitos Liisa !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *