Viikko sitten kylämme tavoitti ikävä suru-uutinen. Pekka Kunnas oli nukkunut pois. Pekka oli yksi yhteisömme tukipilareista ja häntä kaipaamaan jäivät omaisten lisäksi laaja joukko ystäviä kautta Suomen.
Pekka asui koko ikänsä synnyinpaikallaan sukutilallaan Värtsilässä. Mutta niin työ kuin harrastukset veivät häntä myös lukuisille matkoille ympäri Suomea sekä rajojemme ulkopuolelle, aina Siperiasta kaukaiseen Afrikkaan saakka. Pekka oli pidetty, arvostettu ja kunnioitettu – hän oli niin monessa mukana.
Alakoulun Pekka suoritti Värtsilän Patsolassa ja yläkoulun Tohmajärvellä. Ilomantsissa hän kävi maatalousoppilaitoksen ennen varusmiespalvelustaan Pohjois-Karjalan Rajavartiostossa. Hyvin pian armeijan jälkeen isä Maunon sairastumisen myötä joutui Pekka ottamaan vastuuta kotitilan töistä. Varsinainen sukupolvenvaihdos toteutettiin hänen ollessa 24-vuotias. Näihin aikoihin Pekka tutustui tulevaan Anneli-vaimoonsa joka oli muuttanut Torniosta töiden perässä Kiihtelysvaaraan. Avioliitto solmittiin vuonna 1980.
Maatilan pidon ohessa alkoi myös yrittäjyys koneurakoinnin saralla kasvamaan. Ensi alkuun pienimuotoisena urakointina metsäpuolen töissä. Mutta hyvin pian toimenkuvaan tuli mukaan myös metsäteiden auraukset. Koneurakoinnissa varsinainen suuri laajennus tapahtui 80-90-lukujen vaihteessa jolloin mukaan tuli turveurakointi Valkeasuolla.
Euroopan unioniin liittymisen jälkeen vuonna 1996 eläintenpito kotitilalla lopetettiin, mutta peltoviljelyä jatkettiin edelleen. Maidontuotannon loppumisen myötä yritystoiminta keskittyi enemmän koneurakointiin. Parhaimmillaan yritys työllisti toistakymmentä henkilöä. Moni sen aikakauden värtsiläläinen nuori vietti kesäkuukaudet Valkeasuolla ja sai kesäansionsa turvehommissa. Näitä peruja on myös Pekan aktiivinen toiminta Karjalan Koneyrittäjien hallituksessa sekä valtakunnallisesti myös Koneyrittäjien liittovaltuustossa ja energiavaliokunnassa.
Talvisin Pekka aurasi metsäautoteitä toimien sillä saralla mm. kymmenen vuotta Venäjän Karjalassa. Toimeksiantajina toimivat eri metsäyhtiöt rajan molemmin puolin. Yritys hoiti myös useiden vuosien ajan Niiralassa Nurmisen rautatielogistiikkalastaukset. Vuosi 2012 oli viimeinen kesä turvesuolla. Ansioistaan Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2015 Pekalle Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin.
Kotitilalla vuonna 2013 tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen Pekalle jäi enemmän aikaa myös harrastuksilleen. Mutta ikänsä kovaan työhön tottuneena ei Pekka malttanut kokonaan jäädä laakereilleen lepäämään, kaikkia töitä hän ei malttanut lopettaa. Hän teki talviaurauksia sekä metsänhoitotöitä aina viime vuoteen saakka. Metsä oli elinkeinon ja harrastusten myötä tärkeä ja rakas osa Pekan elämää.
Valtakunnallisesti Pekka tunnettiin asiantuntijana. Hän oli kysytty suurpetokouluttaja. Häntä pyydettiin usein luennoimaan, suurpetokursseja järjestettiin eri puolilla maata. Myös moniin metsästykseen liittyviin oikeudenkäynteihin häneltä pyydettiin asiantuntijalausunnot. Metsästyskoirat olivat lähellä Pekan sydäntä, omia koiria hänellä on ollut aina. Pekka toimi myös hirvi- ja karhukokeiden tuomarointitehtävissä. Kun valtakunnallista SRVA (suurriista-virka-apu) toimintaa alettiin maassamme käynnistämään, oli Pekka alusta pitäen mukana toiminnan kehittämisessä. Vuoden erämieheksi hänet valittiin vuonna 1992.
Eränkäynti tuli Pekalle “veren perimänä”. Poikien ollessa hyvin nuoria – isä Mauno, setä Vänni, yhdessä naapurissa asuneen Kejosen Erkin kanssa ottivat usein jälkikasvunsa mukaan metsästysreissuille. Lapsuuden kaveri ja Pekan elinikäinen ystävä Markku Kejonen muistelee teinipoikien yhteisiä omia reissuja jotka alkoivat viisitoistavuotiaina kaverusten saatua omat metsästyskortit ja aseet. ”Kejosen navetan kulmalta erästelyretkille lähdettiin ja jalkapatikassa saatettiin taivaltaa aina Jumpuraan saakka. Metsästettiin, istuttiin kynsitulilla ja evästeltiin”, Markku muistelee.
Pekka toimi pariin otteeseen myös Värtsilän Riistamiesten puheenjohtajana. Vuonna 2006 otsikoihin nousi Keski-Euroopan alpeilla kotieläintuhoja tehnyt “Bruno-karhu”. Suomesta apuun kutsuttiin asiantuntijaporukka jossa Pekka oli osa ryhmää. Toinen ikimuistoinen reissu oli geologiretkikunnan matka Kara-kraaterille Siperiaan. Useiden viikkojen kestoisella reissulla Pekka kalasti ja metsästi ruuat tutkimusryhmälle sekä hoiti osin myös ryhmän ruokahuoltoa. 90-luvun alkupuolella hän oli mukana myös Värtsilän Matkailu Oy:n toiminnassa. Yritys oli edelläkävijä metsästys- ja kalastusmatkailussa järjestäen eräreissuja Venäjälle. Useimmiten matkat tehtiin helikoptereilla lentäen Venäjän Värtsilän lentokentältä eri kohteisiin.
Pekalla ei ollut vapaa-ajanvietto ongelmia. Ison osan siitä, ja usein osan työajastakin vei sopimuspalokuntatoiminta Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle jossa hän ehti olla mukana peräti viisikymmentä vuotta. Ensin Värtsilän VPK:ssa ja myöhemmin Värtsilän Palohaka ry:ssä. Tätä perinnettä perheessä ovat jatkaneet molemmat lapset Kaisa sekä Heikki. Ansioistaan sopimuspalokuntatyössä Pekalle myönnettiin Pelastusalan liiton ansiomitali.
Eläkepäivien harrasteena Pekka entisöi Ford Mustangin ja 60-luvulta peräisin olevan paloauton.
Pekka oli vuosikausia mukana Tohmajärven Lions clubin toiminnassa. Hän istui myös kaksi kautta Värtsilän valtuustossa. Värtsilän Kisassa Pekka oli mukana ensin nuorena lentopalloilijana sittemmin myös yhdistyksen hallituksessa.
Pekkaa kaipaamaan jäivät puoliso Anneli, lapset Kaisa ja Heikki, lapsenlapset, sukulaiset, laaja joukko ystäviä sekä Pekalle niin rakkaat kodin lemmikit.
Siunaustilaisuus järjestetään lauantaina 9.12. klo 14 Värtsilän kirkossa
Siunaustilaisuuteen ovat kaikki tervetulleita. Kirkossa ei ole lämmitystä joten kannattaa varata lämmintä vaatetta riittävästi. Muistotilaisuus pidetään kutsutuille siunaustilaisuuden jälkeen.
Halutessanne voitte muistaa Pekkaa kukkalaitteiden ja adressien sijaan yhdellä valkoisella ruusulla tai neilikalla. Muistoa voi kunnioittaa myös lahjoituksella tilille FI63 5153 0420 1934 62. Saajan nimi: Kaisa Kunnas. Maksun viestikenttään pyydetään kirjoittamaan lahjoittajan/lahjoittajien nimet.
Lahjoitustilille kertyneet varat lahjoitetaan lyhentämättöminä puoliksi Pekan itsensä valitsemiin kohteisiin jotka ovat Pohjois-Karjalan palokuntanuorisotyö sekä Metsästäjäliiton nuorisotoiminta.
Hyvin tiivistetty kuvaus Pekan elämästä ja ansioista. Osanottoni Annelille, Kaisalle ja Heikille perheineen.
Lämmin osanotto omaisille.
Rakkaat lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua (Helena Anhava)
Hieno artikkeli Pekasta! Otan osaa!
Lämmin osanottomme omaisille!
Mirja ja Asko Vatanen
Kaihoisissa muistoissa Pekan omaisten kanssa eteenpäin…!
Päivi ja Hannu Kivivuori
Lämmin osanottoni! Pekka oli hieno mies, minullakin oli kunnia tavata hänet muutaman kerran aikoinaan.
Osanottoni Pekan läheisille ❣️
Lämmin osanotto omaisille.
Hieno ja paljon muistoja herättänyt kirjoitus entisestä naapuristamme.
Heino ja Marjatta Turunen
Pekan läheisille lämmin osanottoni..Pekan kaa oli yhteyksiä pitkään..pehmoset vällyjen hänelle.
Todella hieno ja totta oleva muisto tiivistelmä arvostettavasta Pekka Kunnaksesta. Pekka Kunnas oli äärimmäisen luotettava, auttavainen, nuorisosta välittävä,mitä parhain naapuri.Monia lämpimiä muistoja on mielessä. Uutteran ihmisen työ jäi kesken. Anneli, Kaisa ja Heikki perheineen syvimmät osanottoni menetyksen johdosta.Lämpimät ajatukset ovat luonanne. Terveisin Eija Majuri-Kontiainen
Hyvää nuoruudenystävää lämmöllä muistaen. Pekka oli kuin veli minulle.
Lämmin osanottoni läheisille
Pekkaa muistellen lämmin ja kunnioittava osanottoni Annelille ja Pekan lapsille Kaisalle ja Heikille sekä heidän perheilleen.
Lämmin osanotto omaisille. ❤️
Lämmin osanottoni Pekan läheisille.
Monitoimimies Pekkan läheisille siunausta ja menestystä sekä voimia.
Oli ilo saada olla yksi monista ystäväistäsi, kauniit muistot jäävät yhdessä vietetystä eräretkistä ja keskusteluhetkistä. Lämmin osanottoni omaisille.
Kiitos Ekille kauniista kirjoituksesta Pekka-veljeni muistoksi tässä Vartsi.net -lehdessä. Tunsit Pekan hyvin.
Mie olen lähtenyt Värtsilästä jo 50 vuotta sitten, mutta edelleen sinne on vahvat siteet. Sukulaisteni ja tuttavieni kautta olen saanut seurata kylän asioita. Todellakin kiitän nyt siis jo edesmenneitä Pekkaa ja Arjaa perheineen kaikesta siitä yhteisöllisyydestä ja ystävällisyydestä, jota saimme aina siellä kokea.
Meillä oli hyvä lapsuus Sääperin rannoilla, jossa vuodesta 1721 asti samalla paikalla olevalla kotitilalla Pekka sai olla koko ikänsä. Hyviä lapsuusmuistoja on tietysti paljon, mutta nyt muualla asuvana erityisen mieleenpainuvia ovat olleet ne perinteiset Joulupäivät, jolloin kokoonnuimme nauttimaan mahtavasta, pääasiassa riistaruuista koostuvasta juhlapöydästä. Pekka oli metsämies, Anneli on taitava riistaruokien(kin) valmistaja. Kiitos myös Kaisa ja Heikki.
Jäähyväiset Pekalle ja lämmin osanottomme läheisille!
Taivas valkenee, uudestaan
Nyt katseen loistaa suo
Varjot pois on yltä maan
Koulukaverit Elli, Helinä ja Pepe
Silta yli synkän virran – Kirka
https://youtu.be/-OEOXJ18E6o?feature=shared
Lämmin osanottoni Pekan läheisille.
Suuri ihminen on poissa.
T. Kimmo Hurri
Itku tuli. Osanottoni ja lämpimiä ajatuksia kaikille läheisille ja kaikille aina ystävällistä Pekkaa kaipaamaan jääneille. ❤️
Toivottavasti siellä missä Pekka ikinä oletkin on rikkaat riistamaat ja riistakoirien haukut pitkiä.
Syvä osanottoni Pekan läheisille.
Hyvää ystävää ja suurta erämiestä kaivaten
Jukka ja Satu Leinonen
Pekan kuolinilmoitus on lisätty omaisten suostumuksella jutun loppuun. Muistotili on avoinna 11.12.2023 saakka.
Osanotot Hovin poppoolta. Pekka oli hieno mies oli ilo tuntea hänet.
Pekka Kunnaksen muistoa kunnioittaen ja kiittäen kaikesta avusta Raskas Patteristo 1:n 80 v. muistomerkkihankkeeseen liittyen. Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistys ry.
Tämä murheellinen tieto Pekka Kunnaksen siirtymisestä viimeiselle passipaikalle saavutti Turun saariston ja sai muistelemaan niitä monia, monia hetkiä erällä niin Pohjois-Karjalassa, Huittisissa, kuin Nauvossa eri saarilla.
Monet kerran saimme tulilla kuunnella Pekan tarinoita monipuolisesta elämästään niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin. Monesti saatoin havaita miten vieraat imivät itseensä Pekan tarinoita lukuisista tapahtumista mitä oli saanut kokea elämänsä aikana.
Pekka oli kysytty henkilö myös monille metsästykseen liittyviin koulutustilaisuuksiin. Kaikki tuntuivat haluavan saada todellisen asiantuntijan luennoimaan, kun tiesivät Pekan hallitsevan kaiken mikä liittyy metsästykseen ja riistanhoitoon.
Näin Länsi-Suomalaiselle oli kokemus ”joutua” joskus yöpymään Pekan luona ja tietää, että Venäjän raja on noin 100 m etäisyydellä sängystä jolla makasit. Muistan elävästi Pekan todenneet ensimmäisen tällaisen yön jälkeen, kun olin kertonut nukkuneeni siten, että molemmat silmät eivät olleet kiinni samanaikaisesti, että te läntisen rajan henkilöt ette ehkä ole tottuneet asumaan näin lähellä näitä meidän naapureita.
Saadessani kulkea Pekan mukana siellä rajan läheisyydessä saattoi todeta miten hyvin paikalliset ihmiset ja rajaa turvaavat viranomaiset täydensivät toisiaan. Tarvittaessa tieto välittyi nopeastikin viranomaisille, jos oli havaintoja jostakin mikä ei tuntunut tavalliselta. Olenkin monesti lausunut kokemuksistani erityisesti Pohjois-Karjalasta, kun on mietitty miten kehittää yhteistyötä viranomaisia kohti ja heidän kanssaan.
Jos joku oli metsästäjä niin Pekka oli sellainen ja hänen monipuolista tietoa ja taitoa saattoi vain ihailla ja kunnioittaa. Muistuu mieleen yksi kerta, kun Pekka ja Mika S. olivat vieraanani täällä Nauvossa ja oli erälle lähdössä tietoa, että pitäisi saada useampikin peura ja kauris kaadettua ja saatiinhan niitä vieraideni ansiosta. Tehdessämme lähtöä nahottamolta kuulin isäntien keskustelevan, että tällaisia vieraita saisi olla aina paikalla, kun olimme käsitelleet omat kaatomme ja ainakin puolet toisten ampumista niin nopeasti, että paikalliset olivat vielä olleet keskittyneenä kertomaan päivän havainnoistaan.
Kertoessani ystävilleni, että yksi maamme eturivin erämiehistä on saapunut viimeiselle erälle ja passipaikalle pyysivät välittämään itseni lisäksi kunnioitettavat terveiset ja osanottonsa Pekan omaisille.
Pertti Huhtala, Mauri Krusberg, Matti Lehtimäki. Antti Halila, Matti Kopra, Ilkka Ilmola, Olavi Jäppilä,
Kari Rimpi, Sten Andersson, Eeva-Maria Tuhkanen, Mikko Pajula, Timo Rimpi, Arto Räty, Eero Pyötsiä, Pertti Salminen ja Antti Airila sekä Majatalo Martta Nauvo Aili ja Viktor Uja.
Osanottoni perheelle. Oli kunnia tuntea Pekka joka ohjasi meitä vpk nuoria. Olin myös erällä hänen kanssaan, niistä kauniit muistot. Siunausta ja jaksamista.
Pekka Kunnas oli monesti Kaustajärven siltajuhlissakin kertomassa
”mörkötilanteesta”. Liekö mesikämmen ollut kuulolla pusikossa,
kun oli seuraavana yönä rutistellut muovisen sadekatoksen alkutekijöihinsä.
Itse muistan Pekan valoisana ja hyvin kaikkien kanssa toimeentulevana
persoonana.
…”kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan”…..
Luulenpa, että Pekan muisto säilyy hänet tavanneiden ihmisten mielissä pitkään.
Riitta Pakarinen
Ystävän muisto ei kuole, vaan säilyy ja jää elämään sydämissämme ja muistoissamme.
Kiitollisena yhteistä aikaa muistellen
Anneli ja Markku
Suuret kiitokset Pekan omaisille eilisestä siunaus- ja muistojuhlasta!
Useat kutsutut itseni mukaan lukien käyttivät siellä puheenvuoroja, joihin ei toki sinänsä ole mitään lisättävää mutta Pekan henkilökohtaisesti varsin hyvin tunteneena tahdon kuitenkin nostaa tässä vielä esille erään mielestäni merkittävän seikan:
Me ihmispolot syyllistymme valitettavan herkästi kaikenlaiseen juoruamiseen ja panetteluun eli lähimmäisten solvaamiseen.
Arvostin ja kieltämättä samalla myös ihmettelin Pekassa sitä(kin) ominaisuutta, että hän ei ainakaan minun kuulteni halunnut mielellään yhtyä tämäntyyppisiin keskusteluihin vaan sanoutui niistä selkeästi irti.
Maailma olisi paljon nykyistä parempi paikka meille jokaiselle, jos pyrkisimme Pekan tapaan puhumaan toisistamme vain hyvää ja mikäli se sitten tuntuu mahdottomalta niin pysyisimme mieluummin visusti vaiti.
Otetaan opiksi!
Lämmin kiitos Pekan läheisllle kauniista ,Pekan näköisestä siunaus- ja muistotilaisuudesta.Useat ystävät muistelivat eilen Pekkaa hyvin lämpimästi.Kun Pekka tuli meillä käymään tuntui kuin hän olisi tuonut tullessaan valon ja lämmön tupaan.Niin valoisa,lämmin ja auttavainen ihminen hän oli..Hän oli myös hyvä organisaattori.Joskus 90-luvulla hänen meillä käydessään oli tullut puheeksi Kizin matka,kun olivat nähneet Kizistä Hesarissa ilmoituksen.Pekka oli luvannut järjestää omien suhteidensa avulla helikopterikyydin Värtsilästä, jos Veikko-veli hommaisi lähtijät.Niinpä kopterissa oli ollut 24 matkustajaa,pääasiassa Värtsilästä, lentäjien ja oppaan lisäksi.Vieläkin mukana olleet muistelevat tuota ikimuistoista matkaa Pekan ansiosta.
Pekka oli jo edesmenneen Erkki-veljeni hyvä metsästyskaveri.He tekivät useita erästysreissuja myös Venäjälle,Pekka muisteli näitä retkiä kauniisti Erkin muistotilaisuudessa pari vuotta sitten.Nyt he sitten jatkanevat jutustelua siellä jossakin uusilla tervastulilla,
Sirkan muistelon myötä tuli mieleeni eräs kevättalvinen kirkas päiväsydän monien ja taas monien vuosien takaa:
Hiihtelin harvinaisen hyvällä hankikelillä omia reittejäni myöten toimittelemaan pilkkihommia kauas Kenraalinkylän takamaille ja itse asiassa tarkasti ottaen jopa Tuupovaaran puolelle Riihilammelle.
Mainittu vesistö oli vielä silloin – jos ei nyt aivan maankuulu mutta kuitenkin laajalti tunnettu nihkeäsyöntisistä suurista ahvenistaan, joten hankalahkosta kulkuyhteydestä huolimatta siellä kävi silloin tällöin joku miekkonen happireikiä poraamassa ja onneaan koettamassa.
Tänä mainittuna päivänä jäälle muodostuikin sitten jopa pieni ruuhka, kun minun lisäkseni sinne huristeli moottorikelkalla kaksi muutakin kalamiestä. He olivat kovetut erämiehet Kunnaksen Pekka ja Niirasen Erkki.
Vietimmekin yhdessä mukavan rupeaman, juttu luisti ja silloin tällöin harvakseltaan meistä kukin vuorollaan onnistui veivaamaan paremmalle puolelle jääkantta nätin ahvenenmurikan. Välillä laadittiin rantasuon pieneen pälvilaikkuun nuotio, jonka loimussa käristeltiin makkarat.
Tämä(kin) oli mukava kohtaaminen; sinänsä ihmiselämän koko aikajanaa ajatellen vain hyvin ohikiitävä hetki mutta näillä muistoilla on valtava merkitys!
Lämmin osanottoni Pekan omaisille!
Tulee mieleen ikimuistoinen helikopterikyyti Venäjän Värtsilän lentokentältä Petroskoihin ja takaisin, jonka Pekka järjesti meille siskonsa Arjan kanssa. Osallistuimme venäjänkielen kursseille siellä ja oli todella mielenkiintoinen lento. Tulomatkalle saimme vielä kaksi kurssilaista lisää. He uhrasivat junalippunsa Helsinkiin, päästäkseen lennolle. Vein heidät sitten Kiteelle junaan.