Viikko sitten kylämme tavoitti ikävä suru-uutinen. Pekka Kunnas oli nukkunut pois. Pekka oli yksi yhteisömme tukipilareista ja häntä kaipaamaan jäivät omaisten lisäksi laaja joukko ystäviä kautta Suomen.
Pekka asui koko ikänsä synnyinpaikallaan sukutilallaan Värtsilässä. Mutta niin työ kuin harrastukset veivät häntä myös lukuisille matkoille ympäri Suomea sekä rajojemme ulkopuolelle, aina Siperiasta kaukaiseen Afrikkaan saakka. Pekka oli pidetty, arvostettu ja kunnioitettu – hän oli niin monessa mukana.
Alakoulun Pekka suoritti Värtsilän Patsolassa ja yläkoulun Tohmajärvellä. Ilomantsissa hän kävi maatalousoppilaitoksen ennen varusmiespalvelustaan Pohjois-Karjalan Rajavartiostossa. Hyvin pian armeijan jälkeen isä Maunon sairastumisen myötä joutui Pekka ottamaan vastuuta kotitilan töistä. Varsinainen sukupolvenvaihdos toteutettiin hänen ollessa 24-vuotias. Näihin aikoihin Pekka tutustui tulevaan Anneli-vaimoonsa joka oli muuttanut Torniosta töiden perässä Kiihtelysvaaraan. Avioliitto solmittiin vuonna 1980.
Maatilan pidon ohessa alkoi myös yrittäjyys koneurakoinnin saralla kasvamaan. Ensi alkuun pienimuotoisena urakointina metsäpuolen töissä. Mutta hyvin pian toimenkuvaan tuli mukaan myös metsäteiden auraukset. Koneurakoinnissa varsinainen suuri laajennus tapahtui 80-90-lukujen vaihteessa jolloin mukaan tuli turveurakointi Valkeasuolla.
Euroopan unioniin liittymisen jälkeen vuonna 1996 eläintenpito kotitilalla lopetettiin, mutta peltoviljelyä jatkettiin edelleen. Maidontuotannon loppumisen myötä yritystoiminta keskittyi enemmän koneurakointiin. Parhaimmillaan yritys työllisti toistakymmentä henkilöä. Moni sen aikakauden värtsiläläinen nuori vietti kesäkuukaudet Valkeasuolla ja sai kesäansionsa turvehommissa. Näitä peruja on myös Pekan aktiivinen toiminta Karjalan Koneyrittäjien hallituksessa sekä valtakunnallisesti myös Koneyrittäjien liittovaltuustossa ja energiavaliokunnassa.
Talvisin Pekka aurasi metsäautoteitä toimien sillä saralla mm. kymmenen vuotta Venäjän Karjalassa. Toimeksiantajina toimivat eri metsäyhtiöt rajan molemmin puolin. Yritys hoiti myös useiden vuosien ajan Niiralassa Nurmisen rautatielogistiikkalastaukset. Vuosi 2012 oli viimeinen kesä turvesuolla. Ansioistaan Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2015 Pekalle Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin.

Kotitilalla vuonna 2013 tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen Pekalle jäi enemmän aikaa myös harrastuksilleen. Mutta ikänsä kovaan työhön tottuneena ei Pekka malttanut kokonaan jäädä laakereilleen lepäämään, kaikkia töitä hän ei malttanut lopettaa. Hän teki talviaurauksia sekä metsänhoitotöitä aina viime vuoteen saakka. Metsä oli elinkeinon ja harrastusten myötä tärkeä ja rakas osa Pekan elämää.
Valtakunnallisesti Pekka tunnettiin asiantuntijana. Hän oli kysytty suurpetokouluttaja. Häntä pyydettiin usein luennoimaan, suurpetokursseja järjestettiin eri puolilla maata. Myös moniin metsästykseen liittyviin oikeudenkäynteihin häneltä pyydettiin asiantuntijalausunnot. Metsästyskoirat olivat lähellä Pekan sydäntä, omia koiria hänellä on ollut aina. Pekka toimi myös hirvi- ja karhukokeiden tuomarointitehtävissä. Kun valtakunnallista SRVA (suurriista-virka-apu) toimintaa alettiin maassamme käynnistämään, oli Pekka alusta pitäen mukana toiminnan kehittämisessä. Vuoden erämieheksi hänet valittiin vuonna 1992.
Eränkäynti tuli Pekalle “veren perimänä”. Poikien ollessa hyvin nuoria – isä Mauno, setä Vänni, yhdessä naapurissa asuneen Kejosen Erkin kanssa ottivat usein jälkikasvunsa mukaan metsästysreissuille. Lapsuuden kaveri ja Pekan elinikäinen ystävä Markku Kejonen muistelee teinipoikien yhteisiä omia reissuja jotka alkoivat viisitoistavuotiaina kaverusten saatua omat metsästyskortit ja aseet. ”Kejosen navetan kulmalta erästelyretkille lähdettiin ja jalkapatikassa saatettiin taivaltaa aina Jumpuraan saakka. Metsästettiin, istuttiin kynsitulilla ja evästeltiin”, Markku muistelee.
Pekka toimi pariin otteeseen myös Värtsilän Riistamiesten puheenjohtajana. Vuonna 2006 otsikoihin nousi Keski-Euroopan alpeilla kotieläintuhoja tehnyt “Bruno-karhu”. Suomesta apuun kutsuttiin asiantuntijaporukka jossa Pekka oli osa ryhmää. Toinen ikimuistoinen reissu oli geologiretkikunnan matka Kara-kraaterille Siperiaan. Useiden viikkojen kestoisella reissulla Pekka kalasti ja metsästi ruuat tutkimusryhmälle sekä hoiti osin myös ryhmän ruokahuoltoa. 90-luvun alkupuolella hän oli mukana myös Värtsilän Matkailu Oy:n toiminnassa. Yritys oli edelläkävijä metsästys- ja kalastusmatkailussa järjestäen eräreissuja Venäjälle. Useimmiten matkat tehtiin helikoptereilla lentäen Venäjän Värtsilän lentokentältä eri kohteisiin.
Pekalla ei ollut vapaa-ajanvietto ongelmia. Ison osan siitä, ja usein osan työajastakin vei sopimuspalokuntatoiminta Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle jossa hän ehti olla mukana peräti viisikymmentä vuotta. Ensin Värtsilän VPK:ssa ja myöhemmin Värtsilän Palohaka ry:ssä. Tätä perinnettä perheessä ovat jatkaneet molemmat lapset Kaisa sekä Heikki. Ansioistaan sopimuspalokuntatyössä Pekalle myönnettiin Pelastusalan liiton ansiomitali.
Eläkepäivien harrasteena Pekka entisöi Ford Mustangin ja 60-luvulta peräisin olevan paloauton.
Pekka oli vuosikausia mukana Tohmajärven Lions clubin toiminnassa. Hän istui myös kaksi kautta Värtsilän valtuustossa. Värtsilän Kisassa Pekka oli mukana ensin nuorena lentopalloilijana sittemmin myös yhdistyksen hallituksessa.
Pekkaa kaipaamaan jäivät puoliso Anneli, lapset Kaisa ja Heikki, lapsenlapset, sukulaiset, laaja joukko ystäviä sekä Pekalle niin rakkaat kodin lemmikit.
Siunaustilaisuus järjestetään lauantaina 9.12. klo 14 Värtsilän kirkossa
Siunaustilaisuuteen ovat kaikki tervetulleita. Kirkossa ei ole lämmitystä joten kannattaa varata lämmintä vaatetta riittävästi. Muistotilaisuus pidetään kutsutuille siunaustilaisuuden jälkeen.
Halutessanne voitte muistaa Pekkaa kukkalaitteiden ja adressien sijaan yhdellä valkoisella ruusulla tai neilikalla. Muistoa voi kunnioittaa myös lahjoituksella tilille FI63 5153 0420 1934 62. Saajan nimi: Kaisa Kunnas. Maksun viestikenttään pyydetään kirjoittamaan lahjoittajan/lahjoittajien nimet.
Lahjoitustilille kertyneet varat lahjoitetaan lyhentämättöminä puoliksi Pekan itsensä valitsemiin kohteisiin jotka ovat Pohjois-Karjalan palokuntanuorisotyö sekä Metsästäjäliiton nuorisotoiminta.
Hyvin tiivistetty kuvaus Pekan elämästä ja ansioista. Osanottoni Annelille, Kaisalle ja Heikille perheineen.
Lämmin osanotto omaisille.
Rakkaat lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua (Helena Anhava)
Hieno artikkeli Pekasta! Otan osaa!
Lämmin osanottomme omaisille!
Mirja ja Asko Vatanen
Kaihoisissa muistoissa Pekan omaisten kanssa eteenpäin…!
Päivi ja Hannu Kivivuori
Lämmin osanottoni! Pekka oli hieno mies, minullakin oli kunnia tavata hänet muutaman kerran aikoinaan.
Osanottoni Pekan läheisille ❣️
Lämmin osanotto omaisille.
Hieno ja paljon muistoja herättänyt kirjoitus entisestä naapuristamme.
Heino ja Marjatta Turunen
Pekan läheisille lämmin osanottoni..Pekan kaa oli yhteyksiä pitkään..pehmoset vällyjen hänelle.
Todella hieno ja totta oleva muisto tiivistelmä arvostettavasta Pekka Kunnaksesta. Pekka Kunnas oli äärimmäisen luotettava, auttavainen, nuorisosta välittävä,mitä parhain naapuri.Monia lämpimiä muistoja on mielessä. Uutteran ihmisen työ jäi kesken. Anneli, Kaisa ja Heikki perheineen syvimmät osanottoni menetyksen johdosta.Lämpimät ajatukset ovat luonanne. Terveisin Eija Majuri-Kontiainen
Hyvää nuoruudenystävää lämmöllä muistaen. Pekka oli kuin veli minulle.
Lämmin osanottoni läheisille
Pekkaa muistellen lämmin ja kunnioittava osanottoni Annelille ja Pekan lapsille Kaisalle ja Heikille sekä heidän perheilleen.
Lämmin osanotto omaisille. ❤️
Lämmin osanottoni Pekan läheisille.
Monitoimimies Pekkan läheisille siunausta ja menestystä sekä voimia.
Oli ilo saada olla yksi monista ystäväistäsi, kauniit muistot jäävät yhdessä vietetystä eräretkistä ja keskusteluhetkistä. Lämmin osanottoni omaisille.
Kiitos Ekille kauniista kirjoituksesta Pekka-veljeni muistoksi tässä Vartsi.net -lehdessä. Tunsit Pekan hyvin.
Mie olen lähtenyt Värtsilästä jo 50 vuotta sitten, mutta edelleen sinne on vahvat siteet. Sukulaisteni ja tuttavieni kautta olen saanut seurata kylän asioita. Todellakin kiitän nyt siis jo edesmenneitä Pekkaa ja Arjaa perheineen kaikesta siitä yhteisöllisyydestä ja ystävällisyydestä, jota saimme aina siellä kokea.
Meillä oli hyvä lapsuus Sääperin rannoilla, jossa vuodesta 1721 asti samalla paikalla olevalla kotitilalla Pekka sai olla koko ikänsä. Hyviä lapsuusmuistoja on tietysti paljon, mutta nyt muualla asuvana erityisen mieleenpainuvia ovat olleet ne perinteiset Joulupäivät, jolloin kokoonnuimme nauttimaan mahtavasta, pääasiassa riistaruuista koostuvasta juhlapöydästä. Pekka oli metsämies, Anneli on taitava riistaruokien(kin) valmistaja. Kiitos myös Kaisa ja Heikki.
Jäähyväiset Pekalle ja lämmin osanottomme läheisille!
Taivas valkenee, uudestaan
Nyt katseen loistaa suo
Varjot pois on yltä maan
Koulukaverit Elli, Helinä ja Pepe
Silta yli synkän virran – Kirka
https://youtu.be/-OEOXJ18E6o?feature=shared
Lämmin osanottoni Pekan läheisille.
Suuri ihminen on poissa.
T. Kimmo Hurri
Itku tuli. Osanottoni ja lämpimiä ajatuksia kaikille läheisille ja kaikille aina ystävällistä Pekkaa kaipaamaan jääneille. ❤️
Toivottavasti siellä missä Pekka ikinä oletkin on rikkaat riistamaat ja riistakoirien haukut pitkiä.
Syvä osanottoni Pekan läheisille.
Hyvää ystävää ja suurta erämiestä kaivaten
Jukka ja Satu Leinonen