Luontoelämyksiä

By jore

Kun on saanut viettää varhaislapsuutensa Värtsilässä on havunneulalla rokotettu.

Sitä kaipaa usein luontoon, mieluummin metsään. Asuinpaikaksi kun on valikoitunut Helsinki joku voi ajatella että se on risukossa kasvaneelle kauhea paikka.

Niin ei kuitenkaan ole. Helsingin luonto on yllättävän monimuotoinen. Metsää löytyy riittämiin ihan kaupungin rajojen sisältä.

Merelle ja kaupungin edustan rakentamattomiin saariin pääsee kymmenessä minuutissa Presidentinlinnan edestä mutta se vaatii tietenkin veneen.

Veneetön luontoon kaipaava pääsee metsään helposti vaikka rautatieaseman pohjoispuolelta, Finlandia-talon takaa.

Töölönlahdelta alkaa Helsingin keuhkot, Keskuspuisto joka on muutaman satametriä leveä luonnontilainen kaistale läpi kaupungin.

Jos kulkee n 11 km metsäisiä polkuja tullaan puiston ja samalla kaupungin pohjoisrajalle, Pitkäkoskelle.

Kosken ranta-alueilla on luonnonsuojelualueita mutta myös evästelyalueita.

Koski on kalamiehen paratiisi. Vieheeseen voi tarttua jopa Itämeren lohi tai harjus.

Täällä ei kuulu autojen jyry vaikka kuinka yrittäisi kuunnella. Olen ihmetellyt asiaa usein, mikä nielee metelin. Lähellä kulkee kuitenkin kehä kolmonen, ja valtatie 3 Tampereelle.

Puiston pohjoisosan itäreunalla on Haltialan tila. Sen omistaa kaupunki. Tilalla viljellään ja kasvatetaan mm lampaita. Tällä viikolla tilan pelloilta on puimurilla korjattu viljaa. Tästä maisemasta on euroopan metropolit kaukana. Ollaan koti Suomessa ja tehdään asioita kuten meillä tavataan tehdä. Mielen täyttää vahva olo. Juuret on tässä maassa.

Kulunut viikko on tarjonnut syysretkeilijälle parastaan säiden suhteen. Kalastamaan ei nyt koskelle pääse rauhoitusajan vuoksi mutta eväskahvit virranpartaalla maistuu kuin lapsena Jänisjoen rantatörmäällä Niiralan Nostolan rannassa.