Winston Chuchill kysyi autokuskiltaan, että oliko hänellä lapsia. Tähän kuski vastasi- Sir, minulla on 12 lasta. Siihen päämininisteri tokaisten- Johan on monta lasta. Kuski sanoi rakastavansa lapsia niin paljon, että siksi niin monta lasta. Kyllä minäkin näitä sikareita rakastan polttaa, mutta otan sen välillä pois suustakin- Tuumasi ministeri:-)
Eräs nuori rouva istui lastenvaunujen kanssa puiston penkillä ja tuhersi itkua.
– Paikalle saapui herrasmies ja kysyi surumielisyyden syytä.
– Nuori rouva sopersi, että kaikki haukkuvat hänen lastansa rumaksi ja se itkettää.
– Herrasmies sanoi, että älä ole murheissasi, lähetään tuohon lähibaariin, niin ostan sinulle kahvit ja tuolle
apinalle banaanin:-)
Talvi oli mikä oli, mutta kohta ollaan kesässä ja kesätapahtumissa. Yksi varteenotettava perinneruoka tapahtumat. Silloin välttäkää lomamatkoja Afrikan sydän maille, sillä sieltä löytyy vielä alkukantaisia heimoja. Joiden patojen kautta voi teistä tulla perinneherkkuja.
Ystäväni oli jumissa Venäjän tullissa.Matroona tivasi jotain paperia. Kaverini kaiveli onnettomana taskujaan. Ojensi vapisevin käsin karamellia. Johon paksu tullivirkailijatar:
Hyvä on, mutta ensi kerralla se on suudelma.
Sivukylälle oli joku innokas yrittäjä perustanut kaupan.
Kaupan avajaispäivän iltana tuttava tuli kyselemään avajaispäivän tunnelmia.
– No, mitenkäs se kauppa kävi, oliko kiirettä.
– Kyllä se oli semmoista touhotusta koko päivän, kun uamusilla yksi peräkylän tasemummo kävi
kelloo kysymässä, vuan sitten iltapäivälä oli hiljasempoo.
****************
Nuorelle parille oli tulossa esikoislapsi. Nuorta morsianta pelotti kovasti ensisynnytys.
Hän meni poppaeukon luokse kyselemään neuvoja pelkoonsa. Poppaeukko kysyi, että mitä
toiveita morsian haluaisi synnytyskipupelkoonsa.
Morsian sanoi, että hän toivoisi, että synnytyskivut siirtyisivät tulevan lapsen isälle.
No, tämähän on helppo toteuttaa, sanoi poppaeukko.
Sitten tuli synnytyksen aika. Kivuttomasti synnyttänyt, onnellinen äiti soitti laitokselta kotiin ja tiedusteli
miehensä vointia, että oliko hän miten jännittänyt synnytystä.
Mies vastasi, että ei ollut saanut unta koko yönä.
Silloin nuori äiti uskoi poppaeukon taikaan ja kyseli varovasti, että oliko sinulla sitten mitä kipuja, kun et saanut unta.
Mies vastasi, että eihän hänellä mitään ollut, vaan kun tuo alakerran talonmies huuteli kokoyön niin kovasti,
että en saanut nukutuksi yöllä yhtään.
******************************
Erääseen perheeseen oli syntynyt poikalapsi ja onnelliset vanhemmat pitivät varpajaisjuhlia.
Siinä juhlahumussa pieni perillisen alku kierteli sylistä syliin.
Sitten joku sanoi, että pojastahan tulee isona aivan varmasti poliitikko.
Mistä sinä sen tiedät, kysyi toiset?
No, kun ei ole mennyt kuin varttitunti ja kaikki ollaan ihan kusessa.
Johannes
Jahas.
Tiedoksi vaan, että tämä kaskujen kertoja
ei ole sama Johannes, joka kirjoitti aikoinaan
sellaisella nimimerkillä juttujä Värtsiin.
Onko teko tahallinen vai sattumaa jää
arvoitukseksi.
Terveisin O Pakarinen
Jatkan vielä edellistä kommenttia.
Kun nyt tuntuu olevan niin pulaa nimimerkeistä,
että on pitänyt ottaa käyttöön Värtsissä aikoinaan
hyvinkin tunnettu nimimerkki
Niin
pyydän, että toimitus tarkistaisi, että arvoisa
Uusi-Johannes on antanut teille kuitenkin oikeat
henkilötietonsa.
Jos samaa nimimerkkiä on pakko käyttää, niin
olisitko hyvä. ja laitttaisit siihen jjonkin omankin
merkkisi,,vaikkapa nimikirjaimet!
Ihan vaan epäselvyyksien välttämiseksi.
Joitavin voi tämäkin ”vitsi” naurattaa.
Mutta ei asianosaisia.
OP
Lauvvantaiuamun pläpsyjä:
Tiehallinnon Uudenmaan yksikkö tilasi keskusvarastolta 20 kpl uusia rautalapioita.
Vastaus tuli nopeasti: ”Lapiot ovat tilapäisesti loppu. Nojatkaa toisiinne:-)
Suuri, kaksitoistakerroksinen yritys ulkoisti siivouspalvelunsa. Kun uuden siivousfirman työntekijä oli ollut viikon verran siivoamassa kiinteistöä, yrityksen henkilöstöpäällikkö soitti siivoojan työnantajalle:
– Teidän siivoojanne tekee liian perusteellista työtä. Me emme halua maksaa turhasta.
– Ensimmäistä kertaa meille tällaisesta asiasta valitetaan.
– Hän pesee hissinkin lattian.
– No, eikös hissinkin lattia pidä pestä?
– Periaatteessa kyllä, mutta hän pesee sen joka ikisessä kerroksessa:-)
Suomalainen, Laihialta syntyisin oleva jääkiekkofani oli turistimatkalla Kanadassa MM-kisoissa. Suomi oli jotenkin saanut selvitettyä tiensä loppuotteluun. Loppuottelu oli juuri alkamassa ja katsomo tupaten täynnä väkeä.
Suomalaisfani istui pääkatsomossa, hänen vieressään oli tyhjä paikka ja sen toisella puolen istui sattumoisin myös suomalainen. Toinen suomalaisista näytti sormellaan tyhjää paikkaa ja kysäisi laihialaisfanilta:
– Kuka torvelo on voinut jättää tämän paikan käyttämättä tällaisessa matsissa?
Jääkiekkofanimme vastasi:
– Paikka kuului vaimolleni, mutta hän kuoli kymmenen päivää sitten.
Toinen siihen:
– Otan osaa, olen kovin pahoillani. Mutta eikö joku lähisukulaisistasi olisi voinut tulla?
Laihialainen vastasi:
– Kukaan ei päässyt. Kaikki ovat tänään hautajaisissa:-)
Kuinka välttää lyömästä vasaralla sormeensa?
– Pitää molemmin käsin varresta kiinni:-)
Kaveri meni paikalliseen Baariin päivä kaffeelle vakio kaveripöytään Tuumaten kaikkien kuulle. – minullapa on nyt paikat bosliina.
Johon kaverit äimisyivät: – Miten sinä ilkeät tuollaista kehua kaikkien kuullen?
– No miks ei, kävin nimittäin eilen hammaslääkärillä ja vaihdettiin kaikki muovipaikat kestävämpiin bosliinpaikkoihin.
Opetin lapsia. Oli äitienpäiväkortin teko.
Kehotin kirjoittamaan runon mummille.
Seitsenvuotias imi kynänpäätä. Toi
tunnin lopulla tuotoksensa open käteen:
Voi voi mummo raukkaa
ei se enää laukkaa
mutta leipää kyllä haukkaa
että tekohampaat paukkaa.
Niralassa oli legendaarinen opettaja
Linda Karjalainen. Tytöt tulivat kantelemaan
pojista. – Ne piirtelivät tuhmia kuvia hankeen.
Johon Linda: Tulkaapa tytöt taululle piirtämään
niitä poikien piirroksia, että minäkin näen.
Ja tytöt tulivat. Pojat löivät ylävitosia.
Opettaja Vatasen katolle ilmestyi
kylän ensimmäinen ”konkurssiharava”
( siis tv-antenni). Vatanen tuumi meille
oppilaille: – Sanokaa kotona, että open
televisio on Velax – merkkinen.
Sunnuntaiuamun suakkunat:
-Miten pääsen nopeimmin sairaalaan? Kyseli juoppo linja-auton kuljettajalta.
-Hypätkää vauhdissa ulos tuossa seuraavassa mutkassa.
-Sielläkö sairaala on?
-Ei, mutta kyllä teidät sinne kärrätään:-)
Selvitys vakuutusyhtiölle:
– Ensin autoni suistui oikealle ojaan, nousi kuitenkin takaisin tielle suistuakseen vasemmalle ojaan.
– Matka eteni metsään ja auto osui halkopinoon.
– Tässä vaiheessa menetin autoni hallinnan:-)
Lentokone syöksyi autiomaahan ja kapteeni aloitti kartoituksen tilanteesta:
– Hän kierteli lähimaastot ja palasi kotvasen kuluttua
– Olisi sekä hyviä, että huonoja uutisia sanoi hän matkustajille.
– Kummat kerron ensin?
– No kerro ne huonot ensin, virkkoivat matkustajat.
– Tilanne on niin, että meillä ei ole muonaksi ja syötäväksi muuta kuin kamelin lantaa,
– Hyvä puoli siinä on se, että sitä on sitten riittävästi:-)
Opetin Ismo Alangon veljeä,
Petri Alankoa eka-luokalla.
Sanoin lapsille, että tempaskaapas
runo, niin mie sävellän sen ja
laitan nauhalle kitarasäestyksellä.
Kuunnellaan yhdssä.
Petrillä ei kauan nokka tuhissut
ruumejä sovitellessa:
Orava käpyjä syö
eikä se niitä myö
vaan se säästää ne talveksi
eikä muut sitä halveksi.
No Petristä kehittyi myöhemmin
kansainvälinen huilisti ja Suomen
ykkönen lajissaan.
Opetin Kuhmon syrjäkylän lapsia.
Eräänä aamuna hiihti poika
( kuten aina) viiden kilometrin
metsätaipaleen kouluun. Oli
tohkeissaan.
– Kuule ope, ei Kekkosella
oo kalju. On siinä haiventa.
– Mistäpä sen tiedät?
– Kävi papan luona kahvilla
ja katoin läheltä.
Velipojalla oli selkeä tapa suhtautua
ruuanlaittajaan, joka kerjäsi kiitosta
paistoksistaan:
– Syöhän tuota ennen kun selekääsä
ottaa.
Isäni ehti antaa minulle vain yhden
elämänohjeen. Pitää aina olla suora.
Sodistakaan ei monta sanaa puhunut.
Sentään jotakin:
Porukka oli korsussa. Oli sovittu
että tunnussana oli markka, johon
tulijan piti vasta penni. Taas kahahti
pusikossa. Isä oli vartiossa.
– Markka, isä karjaisi-
Tuli pitkä hiljaisuus, sitten
arasti:
– Kymp.
Johon isä:
– Tulehan kymp tänne
ja heti. Eläkä yritä mitään.
Sieltähän se suikkahattu
tuli kädet ylhäällä ja isä
pisti loma-anomuksen
vetämään.
Isä esitteli uutta ja hienoa taskunauristaan.
Antoi myös pikkuveljeni käteen ihasteltavaksi.
Velipoika alkoi pyörittää kelloa hopeavitasta,
puhetaito oli hakusessa:
– Piukka paukka, piukka paukka…
Linkosi komeuden vitjasta pirtin kattoon.
Siinä kelloseppä Hyttinenkin joutui sanomaan,
että ei taidot riitä. Mutta ei ukko suuttunut.
Taisi kyllä käydä kaapilla kun posket niin
punoittivat ylilupsakalla isukilla.
Ukko kävi terveyskeskuksessa.
Lääkäri tuumi:
– Ne sensuaalihommat on syytä
rajoittaa viikonpäiviin, joissa on
r-kirjain.
Ukkopa tuosta riemastui:
Tännäänhän se onkin jo
tirstai.
Olin Tapsa Rautavaaran konsertissa
Joensuun urheilutalolla. Oli lämmittelijöitä
tietysti. Kansaa parveili sisään jonona.
Itse reissumies-Tapsa tuli lopulta käytävää
pitkin kohti esiintymislavaa. Vähän horjahti.
Tuumi yleisölle:
Yksi on tullut jo lasin läpi sisään, mutta
h-molli pojat.
(joku oli tyrkätty ovilasiin ja lasi rikki,
ambulanssikin siellä piippasi).
Vatanen oli kuivan humoristinen
ope. Luki kerran meidän ainekirjoituksiamme.
– Täällä yksi on kirjoittanut. Minä sanoin
pojille. Vuotakaa pojat tässä. Ja pojat
vuotivat.
– On toinenkin sanataituri. On
käynyt joulukuusella yhdellä uulla.
Pappi Pirttijoki saarnasi Kuhmon
Lentiiran koulujumalanpalveluksessa:
– Minun lapsuudessa lapset puhuivat
asiat suoraan. Jos piti turvautua
kirjelappusiin, voi tulla vähän lukihäiriötä
mukaan. Niinpä eräs tyttö sai kirjelapun
penaaliinsa luokan komistukselta:
Mä rakstan sua. Jos rakstat mua,
pistä rasti ruttuun.
Agronomi Maija Hytönen Kiteeltä
piti äidinkielen tuntia, monitaituri kun
oli. Pisti vitsin.
– Tunsin suomenkielen lehtorin,
joka oli niin tunnollinen ja omistautunut
työlleen, että lastensakin junat
junaradallä ääntelivät:
possessiivisuffiksi possessiivisuffiksi
( siis suomen kielessä omistusliite
tai jotain sinnepäin, olen kyllä lukenut
suomenkielen apron, mutta muistikin
on katoava luonnonvara)
Muanantaiuamun voi hyvä jyssäys kaskutukset:
Aatami valitteli Jumalalle yksinäisyyttään paratiisissa, ja niinpä Jumala tarjoutui luomaan naisen Aatamin kaveriksi.
– Minkälainen hänen pitäisi olla, Jumala tiedusteli.
– No, hänen pitää olla kaunis ja älykäs, mutta ei mustasukkainen. Hänen pitää osata laittaa ruokaa todella hyvin.
Koskaan nainen ei saa valittaa päänsärkyä, vaan olla aina hyvällä tuulella.
– Se maksaa sinulle molemmat jalat ja yhden käden, ynnäilee Jumala.
– Mitäs saa yhdellä kylkiluulla?:-)
– Valtiolta ei voi saada muuta kuin sellaista rahaa, minkä se on sinulta jo kerran vienyt:-)
– Tuomioistuin on todennut, että olette syytön ryöstöön, lausui tuomari.
– Niinkö, kysyi ruotsalainen, saanko nyt siis pitää saaliin?:-)
– Oletko kuullut ruotsalaisesta, jonka kirjasto paloi?
– Molemmat kirjat menivät, eikä toista ollut edes vielä väritetty:-)
Mitä pikku Fiat kysyi Mersulta, kun rinnakkain odottivat valojen vaihtumista valoristeyksessä? Pikku Fiat kysyi: miten hurisee.
Tiistaiuamun pläjjäys:
Winston Chuchill kysyi autokuskiltaan, että oliko hänellä lapsia. Tähän kuski vastasi- Sir, minulla on 12 lasta. Siihen päämininisteri tokaisten- Johan on monta lasta. Kuski sanoi rakastavansa lapsia niin paljon, että siksi niin monta lasta. Kyllä minäkin näitä sikareita rakastan polttaa, mutta otan sen välillä pois suustakin- Tuumasi ministeri:-)
Eräs nuori rouva istui lastenvaunujen kanssa puiston penkillä ja tuhersi itkua.
– Paikalle saapui herrasmies ja kysyi surumielisyyden syytä.
– Nuori rouva sopersi, että kaikki haukkuvat hänen lastansa rumaksi ja se itkettää.
– Herrasmies sanoi, että älä ole murheissasi, lähetään tuohon lähibaariin, niin ostan sinulle kahvit ja tuolle
apinalle banaanin:-)
Talvi oli mikä oli, mutta kohta ollaan kesässä ja kesätapahtumissa. Yksi varteenotettava perinneruoka tapahtumat. Silloin välttäkää lomamatkoja Afrikan sydän maille, sillä sieltä löytyy vielä alkukantaisia heimoja. Joiden patojen kautta voi teistä tulla perinneherkkuja.
Ystäväni oli jumissa Venäjän tullissa.Matroona tivasi jotain paperia. Kaverini kaiveli onnettomana taskujaan. Ojensi vapisevin käsin karamellia. Johon paksu tullivirkailijatar:
Hyvä on, mutta ensi kerralla se on suudelma.
Sivukylälle oli joku innokas yrittäjä perustanut kaupan.
Kaupan avajaispäivän iltana tuttava tuli kyselemään avajaispäivän tunnelmia.
– No, mitenkäs se kauppa kävi, oliko kiirettä.
– Kyllä se oli semmoista touhotusta koko päivän, kun uamusilla yksi peräkylän tasemummo kävi
kelloo kysymässä, vuan sitten iltapäivälä oli hiljasempoo.
****************
Nuorelle parille oli tulossa esikoislapsi. Nuorta morsianta pelotti kovasti ensisynnytys.
Hän meni poppaeukon luokse kyselemään neuvoja pelkoonsa. Poppaeukko kysyi, että mitä
toiveita morsian haluaisi synnytyskipupelkoonsa.
Morsian sanoi, että hän toivoisi, että synnytyskivut siirtyisivät tulevan lapsen isälle.
No, tämähän on helppo toteuttaa, sanoi poppaeukko.
Sitten tuli synnytyksen aika. Kivuttomasti synnyttänyt, onnellinen äiti soitti laitokselta kotiin ja tiedusteli
miehensä vointia, että oliko hän miten jännittänyt synnytystä.
Mies vastasi, että ei ollut saanut unta koko yönä.
Silloin nuori äiti uskoi poppaeukon taikaan ja kyseli varovasti, että oliko sinulla sitten mitä kipuja, kun et saanut unta.
Mies vastasi, että eihän hänellä mitään ollut, vaan kun tuo alakerran talonmies huuteli kokoyön niin kovasti,
että en saanut nukutuksi yöllä yhtään.
******************************
Erääseen perheeseen oli syntynyt poikalapsi ja onnelliset vanhemmat pitivät varpajaisjuhlia.
Siinä juhlahumussa pieni perillisen alku kierteli sylistä syliin.
Sitten joku sanoi, että pojastahan tulee isona aivan varmasti poliitikko.
Mistä sinä sen tiedät, kysyi toiset?
No, kun ei ole mennyt kuin varttitunti ja kaikki ollaan ihan kusessa.
Johannes
Jahas.
Tiedoksi vaan, että tämä kaskujen kertoja
ei ole sama Johannes, joka kirjoitti aikoinaan
sellaisella nimimerkillä juttujä Värtsiin.
Onko teko tahallinen vai sattumaa jää
arvoitukseksi.
Terveisin O Pakarinen
Jatkan vielä edellistä kommenttia.
Kun nyt tuntuu olevan niin pulaa nimimerkeistä,
että on pitänyt ottaa käyttöön Värtsissä aikoinaan
hyvinkin tunnettu nimimerkki
Niin
pyydän, että toimitus tarkistaisi, että arvoisa
Uusi-Johannes on antanut teille kuitenkin oikeat
henkilötietonsa.
Jos samaa nimimerkkiä on pakko käyttää, niin
olisitko hyvä. ja laitttaisit siihen jjonkin omankin
merkkisi,,vaikkapa nimikirjaimet!
Ihan vaan epäselvyyksien välttämiseksi.
Joitavin voi tämäkin ”vitsi” naurattaa.
Mutta ei asianosaisia.
OP
Lauvvantaiuamun pläpsyjä:
Tiehallinnon Uudenmaan yksikkö tilasi keskusvarastolta 20 kpl uusia rautalapioita.
Vastaus tuli nopeasti: ”Lapiot ovat tilapäisesti loppu. Nojatkaa toisiinne:-)
Suuri, kaksitoistakerroksinen yritys ulkoisti siivouspalvelunsa. Kun uuden siivousfirman työntekijä oli ollut viikon verran siivoamassa kiinteistöä, yrityksen henkilöstöpäällikkö soitti siivoojan työnantajalle:
– Teidän siivoojanne tekee liian perusteellista työtä. Me emme halua maksaa turhasta.
– Ensimmäistä kertaa meille tällaisesta asiasta valitetaan.
– Hän pesee hissinkin lattian.
– No, eikös hissinkin lattia pidä pestä?
– Periaatteessa kyllä, mutta hän pesee sen joka ikisessä kerroksessa:-)
Suomalainen, Laihialta syntyisin oleva jääkiekkofani oli turistimatkalla Kanadassa MM-kisoissa. Suomi oli jotenkin saanut selvitettyä tiensä loppuotteluun. Loppuottelu oli juuri alkamassa ja katsomo tupaten täynnä väkeä.
Suomalaisfani istui pääkatsomossa, hänen vieressään oli tyhjä paikka ja sen toisella puolen istui sattumoisin myös suomalainen. Toinen suomalaisista näytti sormellaan tyhjää paikkaa ja kysäisi laihialaisfanilta:
– Kuka torvelo on voinut jättää tämän paikan käyttämättä tällaisessa matsissa?
Jääkiekkofanimme vastasi:
– Paikka kuului vaimolleni, mutta hän kuoli kymmenen päivää sitten.
Toinen siihen:
– Otan osaa, olen kovin pahoillani. Mutta eikö joku lähisukulaisistasi olisi voinut tulla?
Laihialainen vastasi:
– Kukaan ei päässyt. Kaikki ovat tänään hautajaisissa:-)
Kuinka välttää lyömästä vasaralla sormeensa?
– Pitää molemmin käsin varresta kiinni:-)
Kaveri meni paikalliseen Baariin päivä kaffeelle vakio kaveripöytään Tuumaten kaikkien kuulle. – minullapa on nyt paikat bosliina.
Johon kaverit äimisyivät: – Miten sinä ilkeät tuollaista kehua kaikkien kuullen?
– No miks ei, kävin nimittäin eilen hammaslääkärillä ja vaihdettiin kaikki muovipaikat kestävämpiin bosliinpaikkoihin.
Nyt niitä tullijuttuja.
Tulipa trofjanovskan tulliin
reipas possunpallero
jostakin maalta. Ohitti jonon.
Ukot huutelivat virkailijalle:
– Lyö vain leima kinkkuun
ja laske menemään.
Tullivirkailija oli vakavampaa
sorttia. Pian kaksi pitkäpalttoista
virkailijaa oli possujahdissa.
Eivät onnistuneet.
Jonossa ukot naureksivat:
Vot harasoo. Töpseli
töpseli, tsemppiä!
Mie paan vaikka nimimerkillä Vihannes Jorolainen. Haitanneeko tuo. Harmittomia vitsejä. Voimaannuttavia. 🙂
Opetin lapsia. Oli äitienpäiväkortin teko.
Kehotin kirjoittamaan runon mummille.
Seitsenvuotias imi kynänpäätä. Toi
tunnin lopulla tuotoksensa open käteen:
Voi voi mummo raukkaa
ei se enää laukkaa
mutta leipää kyllä haukkaa
että tekohampaat paukkaa.
Niralassa oli legendaarinen opettaja
Linda Karjalainen. Tytöt tulivat kantelemaan
pojista. – Ne piirtelivät tuhmia kuvia hankeen.
Johon Linda: Tulkaapa tytöt taululle piirtämään
niitä poikien piirroksia, että minäkin näen.
Ja tytöt tulivat. Pojat löivät ylävitosia.
Opettaja Vatasen katolle ilmestyi
kylän ensimmäinen ”konkurssiharava”
( siis tv-antenni). Vatanen tuumi meille
oppilaille: – Sanokaa kotona, että open
televisio on Velax – merkkinen.
Sunnuntaiuamun suakkunat:
-Miten pääsen nopeimmin sairaalaan? Kyseli juoppo linja-auton kuljettajalta.
-Hypätkää vauhdissa ulos tuossa seuraavassa mutkassa.
-Sielläkö sairaala on?
-Ei, mutta kyllä teidät sinne kärrätään:-)
Selvitys vakuutusyhtiölle:
– Ensin autoni suistui oikealle ojaan, nousi kuitenkin takaisin tielle suistuakseen vasemmalle ojaan.
– Matka eteni metsään ja auto osui halkopinoon.
– Tässä vaiheessa menetin autoni hallinnan:-)
Lentokone syöksyi autiomaahan ja kapteeni aloitti kartoituksen tilanteesta:
– Hän kierteli lähimaastot ja palasi kotvasen kuluttua
– Olisi sekä hyviä, että huonoja uutisia sanoi hän matkustajille.
– Kummat kerron ensin?
– No kerro ne huonot ensin, virkkoivat matkustajat.
– Tilanne on niin, että meillä ei ole muonaksi ja syötäväksi muuta kuin kamelin lantaa,
– Hyvä puoli siinä on se, että sitä on sitten riittävästi:-)
Opetin Ismo Alangon veljeä,
Petri Alankoa eka-luokalla.
Sanoin lapsille, että tempaskaapas
runo, niin mie sävellän sen ja
laitan nauhalle kitarasäestyksellä.
Kuunnellaan yhdssä.
Petrillä ei kauan nokka tuhissut
ruumejä sovitellessa:
Orava käpyjä syö
eikä se niitä myö
vaan se säästää ne talveksi
eikä muut sitä halveksi.
No Petristä kehittyi myöhemmin
kansainvälinen huilisti ja Suomen
ykkönen lajissaan.
Opetin Kuhmon syrjäkylän lapsia.
Eräänä aamuna hiihti poika
( kuten aina) viiden kilometrin
metsätaipaleen kouluun. Oli
tohkeissaan.
– Kuule ope, ei Kekkosella
oo kalju. On siinä haiventa.
– Mistäpä sen tiedät?
– Kävi papan luona kahvilla
ja katoin läheltä.
Velipojalla oli selkeä tapa suhtautua
ruuanlaittajaan, joka kerjäsi kiitosta
paistoksistaan:
– Syöhän tuota ennen kun selekääsä
ottaa.
Isäni ehti antaa minulle vain yhden
elämänohjeen. Pitää aina olla suora.
Sodistakaan ei monta sanaa puhunut.
Sentään jotakin:
Porukka oli korsussa. Oli sovittu
että tunnussana oli markka, johon
tulijan piti vasta penni. Taas kahahti
pusikossa. Isä oli vartiossa.
– Markka, isä karjaisi-
Tuli pitkä hiljaisuus, sitten
arasti:
– Kymp.
Johon isä:
– Tulehan kymp tänne
ja heti. Eläkä yritä mitään.
Sieltähän se suikkahattu
tuli kädet ylhäällä ja isä
pisti loma-anomuksen
vetämään.
Isä esitteli uutta ja hienoa taskunauristaan.
Antoi myös pikkuveljeni käteen ihasteltavaksi.
Velipoika alkoi pyörittää kelloa hopeavitasta,
puhetaito oli hakusessa:
– Piukka paukka, piukka paukka…
Linkosi komeuden vitjasta pirtin kattoon.
Siinä kelloseppä Hyttinenkin joutui sanomaan,
että ei taidot riitä. Mutta ei ukko suuttunut.
Taisi kyllä käydä kaapilla kun posket niin
punoittivat ylilupsakalla isukilla.
Ukko kävi terveyskeskuksessa.
Lääkäri tuumi:
– Ne sensuaalihommat on syytä
rajoittaa viikonpäiviin, joissa on
r-kirjain.
Ukkopa tuosta riemastui:
Tännäänhän se onkin jo
tirstai.
Olin Tapsa Rautavaaran konsertissa
Joensuun urheilutalolla. Oli lämmittelijöitä
tietysti. Kansaa parveili sisään jonona.
Itse reissumies-Tapsa tuli lopulta käytävää
pitkin kohti esiintymislavaa. Vähän horjahti.
Tuumi yleisölle:
Yksi on tullut jo lasin läpi sisään, mutta
h-molli pojat.
(joku oli tyrkätty ovilasiin ja lasi rikki,
ambulanssikin siellä piippasi).
Vatanen oli kuivan humoristinen
ope. Luki kerran meidän ainekirjoituksiamme.
– Täällä yksi on kirjoittanut. Minä sanoin
pojille. Vuotakaa pojat tässä. Ja pojat
vuotivat.
– On toinenkin sanataituri. On
käynyt joulukuusella yhdellä uulla.
Pappi Pirttijoki saarnasi Kuhmon
Lentiiran koulujumalanpalveluksessa:
– Minun lapsuudessa lapset puhuivat
asiat suoraan. Jos piti turvautua
kirjelappusiin, voi tulla vähän lukihäiriötä
mukaan. Niinpä eräs tyttö sai kirjelapun
penaaliinsa luokan komistukselta:
Mä rakstan sua. Jos rakstat mua,
pistä rasti ruttuun.
Agronomi Maija Hytönen Kiteeltä
piti äidinkielen tuntia, monitaituri kun
oli. Pisti vitsin.
– Tunsin suomenkielen lehtorin,
joka oli niin tunnollinen ja omistautunut
työlleen, että lastensakin junat
junaradallä ääntelivät:
possessiivisuffiksi possessiivisuffiksi
( siis suomen kielessä omistusliite
tai jotain sinnepäin, olen kyllä lukenut
suomenkielen apron, mutta muistikin
on katoava luonnonvara)
Muanantaiuamun voi hyvä jyssäys kaskutukset:
Aatami valitteli Jumalalle yksinäisyyttään paratiisissa, ja niinpä Jumala tarjoutui luomaan naisen Aatamin kaveriksi.
– Minkälainen hänen pitäisi olla, Jumala tiedusteli.
– No, hänen pitää olla kaunis ja älykäs, mutta ei mustasukkainen. Hänen pitää osata laittaa ruokaa todella hyvin.
Koskaan nainen ei saa valittaa päänsärkyä, vaan olla aina hyvällä tuulella.
– Se maksaa sinulle molemmat jalat ja yhden käden, ynnäilee Jumala.
– Mitäs saa yhdellä kylkiluulla?:-)
– Valtiolta ei voi saada muuta kuin sellaista rahaa, minkä se on sinulta jo kerran vienyt:-)
– Tuomioistuin on todennut, että olette syytön ryöstöön, lausui tuomari.
– Niinkö, kysyi ruotsalainen, saanko nyt siis pitää saaliin?:-)
– Oletko kuullut ruotsalaisesta, jonka kirjasto paloi?
– Molemmat kirjat menivät, eikä toista ollut edes vielä väritetty:-)
Mitä pikku Fiat kysyi Mersulta, kun rinnakkain odottivat valojen vaihtumista valoristeyksessä? Pikku Fiat kysyi: miten hurisee.