Värtsilä-Seuran ”hautajaiset” Helsingissä 15.03.2003

Hyvät ystävät ja Värtsilän ystävät!

Noin 35 vuotta sitten päättivät Helsingissä asuvat värtsiläiset perustaa Helsinkiin Värtsilä-seuran. Jäseniä seurassa lienee alkuun ollut liki 400, näin kuulin aikoinaan kerrottavan. Kokoontumiset taisivat olla yleensä kerran vuodessa. Lisäksi tietysti pikkujoulut, risteilymatkat ja muutamat vierailut rajantakaiseen vanhaan Värtsilään. Kerran olimme me Joensuun seudun Värtsiläseuralaisetkin yhtä aikaa heidän kanssaan kesäretkellä rajan takana. Helsinkiläiset olivat liikkeellä peräti kahden bussin voimin ja ankeista näkymistä huolimatta hauskaakin oli.

Nyt 35 vuotta seuran perustamisesta, 15.03.2003 vietettiin sen lopettajaisia ravintola Maestrossa, Helsingissä. Koolla oli noin 40 henkilöä, ne ahkerimmat ja innokkaimmat mukana olijat. Karjalaisten laulu kaikui komeasti niin kuin odottaa sopiikin.

Martina Nyman, entinen Wallenius, seuran puheenjohtaja oli koonnut runomuotoisen, hyvän kronikan seuran toiminnasta ja toimihenkilöistä, toiminnan alusta sen loppuun saakka. Kuunneltiin hiiskumatta. Yksi Pesosen sisaruksista luki Värtsilään liittyvän herkän runomuistelon. Se on julkaistu Karjala-lehdessä joitakin aikoja sitten. Kiitos Hiltusen Evan, tallessa on. Viehättävä nuori nainen soitteli pianolla rauhallista taustamusiikkia kaiken aikaa. Syötiin hyvää ruokaa ja juomiakin riitti niin, että kielenkannat sopivasti irtosivat. Itse olen erikoisen iloinen, että Kerttu Koljonen yli 90 –vuotiaana jaksoi olla edelleen mukana. Mitäs siitä, vaikka kysyi aurinkoisesti useammankin kerran, kuka olin? Niinhän se teki Haarasen Hellikin.

Jos nyt luettelisin muutamia nimiä, ketä oli paikalla, tytöt tyttönimillään. Toljanderin sisaruksia kolme kappaletta. Heidän isänsä johti aikanaan pitkän aikaa Helsingin Värtsilä-Seuraa. Pesosen sisaruksia muutama ja yksi veli. Piiroisen Kirsti veljensä kanssa. Pykäläisen sisarukset Karin takaa, Aarnion Kaija Notkolta, Miettisen Raili kylältä Työväen ja Pienviljelijäin Osuusliikkeeltä, Tirkkosen Metti aina yhtä iloisena kuin ennenkin ja monia muita. Seuran johtoportaasta tietenkin Martiina (Tiina) Wallenius, Maij-Britt Åman, Seija nyk. Österberg, Anja Grönberg. Voitte uskoa, että puheen porinaa riitti niin kuin ennen vanhaan kansakoulussa.

Ake kertoi hieman meidän seuran toiminnasta. Värtsilän seurakunnan tapahtunutta ja kunnan käsittelyssä olevaa liittymisasiaakin sivuttiin. Kasasen Värtsilä-kirjan oikeuksien siirtämisestä meidän seuralle esitettiin toivomus.

Ei niin murheellista, etteikö jotakin mukavaakin. Tiina laittoi listan kiertämään, josko olisi halukkaita jatkamaan tapaamisia nyt epävirallisemmin. Kas kummaa, taisipa lähes jokainen paikalla ollut laittaa nimensä paperiin. Jopa meillekin uhkasivat kutsun lähettää. Hyvillä mielin erottiin ja toivoteltiin hyvää kevättä ja kesää toisillemme. Värtsiläiset juuret ovat syvällä! Terveisiä heiltä teille kaikille!

Hilkka Partanen

4 comments for “Värtsilä-Seuran ”hautajaiset” Helsingissä 15.03.2003

  1. Olipa mielenkiintoista luettavaa, vaikken nimiltä mainittuja tuntenutkaan.

  2. Nyt meidän on oltava yhtenäinen kansa. Ollaan monen tuulen testaamia. Tuuli ei meidän kotejamme kaada. Meidän kodit saavat tuen peruskalliosta.

  3. Pistän minäkin muutaman sanan jatkoksi tähän Hilkan kirjoitukseen.
    Kun meidän perhe asusteli siihen aikaan siellä etelän valoissa niin
    mekin tietysti liityttiin jäseneksi seuraan .
    Jäsen määrä oli melkomittava mitään jäsenmaksua ei aluksi kerätty
    kerran vuodessa kokoonnuttiin. Mielestäni se oli luonteeltaan
    perinneseura joka toimi luonnolisesti luovutetun Värtsilän ympärillä.
    Alkuaika meni ihan hyvin lahjoitusten kautta saaduila varoilla
    kunnes edessä oli rahakirstun tyhjeneminen. Ja alettiin kerätä
    jäsenmaksua joka muistaiseksi oli 10mk hengeltä . Mutta toiminta
    alkoi muutengin hiljetä porukka vanheni uusia nuorempia jäseniä
    ei saatu mukaan niinpä edessä oli seuran lakkautus vaikka kuinka
    pahalta se tuntui. Sain minäkin sieltä läksiäislahjaksi seuranlipun
    jossa muistona on näkyvissä rautatehtaan savupiiput.
    Mutta onhan meillä toiminnassa 38 vuotias Värtsiläisten Seura ry
    ainakin toistaiseksi.

  4. Näinhän niille seuroille käy kuin meille ihmisillekin. Joku muistaa meitä vähän aikaa, sitten ei kukaan. Yhtään nimeä en tunnistanut ( paitsi Wanhan Maestron) , mutta luen aina kun Hilkka kirjoittaa jotain. Niitä on mukava lukea. Itsekin kirjoittaisin mielelläni muistelmia, mutta kun ei tule mitään mieleen. Ei ole tullut vuosiin..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *