Värtsiläisten Seuran jäsenistöä kokoontui 18.4.2015 Joensuun Ortodoksiseen Kulttuurikeskukseen juhlimaan 35 vuoden mittaista toimintaansa. Juhlaohjelma aloitettiin yhteisesti lauletulla Eino Käyhkön sanoittamalla ja Akseli Antikaisen säveltämällä Värtsilän laululla. Juhlaväen runsaus oli selvänä osoituksena laulusanoituksen viimeisten säkeiden todenperäisyydestä.
”Mutta usko, tarmo elää
pajan kalke aina helää
tänne meidän Värtsilään”
Tervehdyssanoissaan seuran puheenjohtaja Aulis Kosonen kiitti jäsenistöä aktiivisuudesta ja runsaasta osallistumisesta vietettävään juhlaan ja kertoi lyhyesti seuran syntyhistoriasta ja toiminnasta. Nyt jo 35-vuotias seura toimii edelleen aktiivisesti, kokoontuu kuukausittain, järjestää jäsenilleen kultturellisia matkoja ja tallentaa Värtsilän historiatietoutta mm. julkaisemalla kirjoja. Vaikka jäsenistö osallistuu toimintaan vilkkaasti, niin kuitenkin puheenjohtaja näkee tulevaisuudessa eteen tulevan ongelman, joka vaivaa monia toisiakin seuroja. Seuraväki ikääntyy, mitä ajatellen puheenjohtaja kehoittikin itse kutakin kantamaan huolta siitä, että joukkoon saadaan myös nuorempaa väkeä, jottei seuran toiminta pääse hiipumaan jäsenten vähetessä.
Värtsiläisten Seuran 35-vuotista taivalta juhlimassa oli hieman yli kuusikymmentä osallistujaa seuran noin kadestasadasta jäsenestä.
Juhlapuheen piti seuran jäsen, professori Risto Turunen. Puheessaan hän tarkasteli monipuoliseti ilmaisua kotiseutu, joka ei ole pelkästään konkreettinen paikka tai alue vaan paljon monipuolisemmin paikkaan, alueeseen, maisemaan, ihmisiin ja tapahtumiin rakentuva jokaisen omakohtainen mielen maisema.
Ohjelmassa kuultiin Elsi Komun ja Pirkko Myllerin lausuntaa. Elsi Komu oli koonnut ohjelmistoonsa pohjoiskarjalaisten runoilijoiden tekstejä. Hämeestä Pohjois-Karjalaan kotiutunut taiteilija eläytyi kyselemään minne myö karjalaiset oikein ollaan mänössä.
Pirkko Myllerin esittämissä runoissa oltiin menneen ajan muistoissa.
Arto Tarkkonen soitti, lauloi ja laulatti juhlaväkeä karjalaisin lauluin. Tarkkosen esittäminä kuultiin myös Olavi Virran ja Tapio Rautavaaran lauluja.
Seuran johtokunnassa kauan toimineet jäsenet Pirkko Kejonen ja Leena Koljonen luopuivat johtokuntapaikastaan ja heitä muistettiin seuran viirillä.
Vuosijuhlan yhteydessä julkaistiin Aulis Kososen ja Kirsi Siekkisen toimittama kirja Evakkotarinoita Värtsilästä. Kirjaan on saatu kootuksi kolmenkymmenen värtsiläisen henkilökohtainen evakkotarina. Väliin on sijoitettu eri dokumenteista koottua evakuointiin ja tarinoihin liittyvää asiatietoa.
Juhlaohjelman jälkeen seura tarjosi jäsenilleen nautinnollisen lounasaterian.
Kiitos, Seppo, hienosta raportista! Se korvasi paljon sitä menetystä, etten voinut olla juhlassa mukana. Toivotan Värtsiläisten Seuralle jatkuvaa menestystä! Tapaamme J.V.Snellmanin päivänä 12.5. Ullukassa! Tervetuloa!
Onnea ja menestystä vaan täältä
”Päläkjärven puoleltakin”!
Kirja olisi mukava saada käsiinsä, varmaan
saamme Värtsiinkin tarkemman kirjaesittelyn?
Seuramme toiminta on ollut vuosien aikana menneisyyttä
vaalien ja perinteitä kunnioitten!
Olemme julkaisseet kolme kirjaa joka on näin pieneltä
seuralta on kova saavutus. Kaksi ensimmäistä kertoili
pitkälti Värtsilän vaiheista ennen sotaa sivuten jonkin
verran sodan jälkeistä aikaa.
Tämä viimeinen kirja taas kertoo .
(Evakkotarinoita Värtsilästä) Jossa palataan sodan
syttymisen aikoihin ja evakkoon lähtö ja palaaminen
taas takaisin taas ,välirauhan aikana kotiseudulle.
Kun taas uusi sota syttyi , taas evakkoon ja rauhan
tultua ei vanhoille kotitanhuville ei enää paluuta.
Kirjassa on kirjoittajia mukavasti myös kyliltä näin ollen
tämä kattaa sen hetkisen koko Värtsilän kunnan alueen
tasapuolisesti ja kuvaa miten pienillä kylilläkin on koettu
sodan kirous. Kirjoituksissa on palattu myös mihin kukin
sijoittui asumaan sodan jälkeen kertoillen oman elämänsä
vaiheita tähän päivään saakka.
Sitten tähän seuramme toimintaan jatkuvuutta ajattellen
suurin osa jäsenistä on tällä hetkellä toista sukupolvea onpa
siellä mukana jo kolmattakin. Puheenjohtaja sivusi jo tätä
puheessaan , miten seuramme toimnta jatkuu?
Näillä eväillä voimme jatkaa ainakin vielä muutaman vuoden .
Miten saamme seuraamme työssä olevia , miten toimintamme
jatkuu. Muutama kokous on ainakin pyrittävä pitämään sellaisena
ajankohtana ,että heillä on mahdollisuus tulla mukaan.Esim: iltaisin
tai viikonloppuisin.
Miksi tässä kirjoittelen Itse olen katsellut seuramme toimintaa
takapenkiltä toiseksi viimeiseltä riviltä , onhan tässä vähän
tartutapintaakin tullut mukaan .Olin vuodesta 1968-2003 Helsingin
Värtsilä seuran jäsenenä siis sen koko seuran toiminnan ajan.
Sitten nykyisen seuranjäsenenä 15.04.1980 perustamisesta
lähtien toivon mukaan seuramme toiminta jatkuu ainakin toiset
35 vuotta eteenpäin nykyistä aikaa seuraten.
”Reissu se ol ja muistaa sen ain”
Uuden kirjamme alku sanoin.
Onnittelut juhlivalle seuralle ja juuri julkaistulle kirjalle!
Edellisessä Auvon kommentissa tuli esille seuran kokousten ajankohta.
Naapuriseuran, eli Pälkjärven pitäjäseuran aktiivina, muutama sana. 66-vuotiaan seuramme kotipaikka on Joensuu, jossa suurin osa toiminnasta tapahtuu. Marraskuusta 2007 aloitimme toiminnan myös pääkaupunkiseudulla. Me Pääkaupunkiseudun pälkjärveläiset olemme samaa seuraa joensuulaisten kanssa ja yhteistyö kahden kaupungin välillä on sujunut mallikkaasti.
Pääkaupunkiseutulaiset kokoontuvat neljä kertaa vuodessa Karjalatalolla lauantaisin klo 12. Päivän ja ajan valinta on osoittautunut onnistuneeksi. Meillä käy porukkaa ympäri Etelä-Suomea aina Tamperetta myöden. Mm. tapaamisessamme pari viikkoa sitten oli 54 osallistujaa 16:ta eri paikkakunnalta, joukossa monia työikäisiä.
Evakkotarinoita Värtsilästä kirjaa esitellään kyllä täällä Värtsissä lähipäivinä. Kiireisemmät voivat vilkaista täältä http://www.vartsilaistenseura.fi/myyntituotteet.
Ainakin Värtsilän kylätalolla kirja on jo myytävänä ja Tohmajärven Matkapalvelu myy sitä myös.