Sotien 1939-45 Tohmajärven perinnetoimikunta ja Tohmajärven lukio järjestivät yhdessä Veteraanipäivän seppeleenlaskun Tohmajärven Kirkkoniemessä kolmen päivän etuotolla eli jo perjantaina 24. huhtikuuta; oikeana Kansallisena Veteraanipäivänä tätä yhteistä kuviota ei oltaisi voitu toteuttaa koska oppilailla oli silloin lähiopetuspäivä Kiteellä. Koululta saapui paikalle vs. rehtori Jussi Ohvanaisen johdolla 25 opiskelijaa sekä kaksi muuta opettajaa Nina Kabedeva ja Kaija Siltovuori. Perinnetoimikuntaa edustivat pj Jussi Raerinne sekä Anna-Maija Luukas. Juhlahetkeä kunnioitti läsnäolollaan myös Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen uunituore toiminnanjohtaja everstiluutnantti evp. Janne Myller.
Tervehdyspuheenvuoron jälkeen Kasper Mikkonen ja Kerttu Kosonen laskivat aidon tammenlehväseppeleen koko veteraanisukupolven työlle ja muistolle, kunniavartiossa seisoivat Leo Reijonen ja Mimmi Jumppanen.
Kirkkoniemestä siirryttiin sitten koulukeskukselle, jossa ohjelma jatkui vielä n. tunnin pituisella tietoiskulla veteraani- ja perinnetyöstä. Myller käsitteli omassa esitelmässään mm. sen valta- sekä maakunnallisia linjauksia ja Raerinne puolestaan valotti asiaa paikallistason näkökulmasta. Luukas kertoi v. 2013 julkaistun Sota-aika muistoissamme – kirjan uudesta lisäpainoksesta eli mainittua erinomaisen suosittua teosta on siis jälleen saatavissa. Oppitunnin jälkeen tarinaa jatkettiin pienemmällä porukalla vielä lounasruokailun yhteydessä sekä hetken aikaa myös opettajien kahvihuoneen pöydässä.
”Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus.”
Laadin toissapäivänä oheisen pienen jutun julkaistavaksi paikallislehti Koti-Karjalassa. Aihe sivuaa hyvin konkreettisella tavalla myös tänään vietettävää Äitienpäivää. Vuosien 1939-45 sotien seurauksena täällä Suomessakin lähes 30 000 naiselle lankesi erittäin raskas sotalesken osa. Heistä useimmat olivat jo äitejä joiden lapsia jäi sotaorvoiksi näin yli 50 000. Helpolla eivät päässeet myöskään muut kotirintaman naiset eivätkä etenkään ne evakkoäidit jotka vaikka eivät ehkä joutuneetkaan menettämään läheisiään kuolemalle, mutta tuntematon määränpää kaikkine ylivoimaiselta tuntuvine haasteineen musersi varmasti tavalla taikka toisella jokaisen mielen.
Meidän osanamme – kiitos Jumalan – on ollut jo historiallisesti harvinaisen pitkä yli kahdeksan vuosikymmenen mittainen rauhan aika. Kuitenkin eri puolilla maailmaa sota – suurin mahdollinen rikos ihmisyyttä vastaan – riehuu kaikkine kauhuineen yhä kiihtyvällä vimmalla tuottaen joka hetki kaikkien uhrien joukossa myös näitä sotaleskiä ja -orpoja. Päivittäinen uutistarjonta masentaa, miksi valtiomiehiltä ei löydy edelleenkään nöyryyttä viheltää tämä mieletön tuhoamisen ja tappamisen kierre kertakaikkisesti poikki?
Mainittakoon vielä että tuon muistomerkille lasketun seppeleen on taiteillut Minna Kutvonen, itse askartelin siihen vain valokuvapaperista siniristikortin.
Näillä mietteillä: Hyvää Äitienpäivää!
Jussi Raerinne