Värtsilä-päivien avauspuhe 18.7.2026

Hyvät nykyiset, entiset ja kenties tulevat Värtsilän
pitäjäläiset, Värtsilän ystävät läheltä ja kaukaa sekä ihan
sattumaltakin paikalle osuneet!

On jälleen tullut se viikonloppu, jolloin on aika kokoontua
yhteen viettämään Värtsilä-päiviä – perinnettä, joka alkoi jo yli 50 vuotta sitten. Viisikymppinenhän on nykyään vasta parhaassa keski-iässä. Elämässä on jo kokemusta, pahimmat mutkat on ehkä oikaistu, eikä ihan joka villityksen perässä tarvitse enää juosta. Vähän sama pätee Värtsilä-päiviinkin. Ajankohta on vakiintunut heinäkuun toiseksi viimeiseen viikonloppuun, eikä edes Ilosaarirock ole onnistunut tätä perinnettä horjuttamaan.
Ohjelmassa on tuttuja ja turvallisia asioita, mutta joka vuosi
myös jotain uutta.

Mutta Värtsilässä on ollut tapana tehdä muutakin kuin järjestää kesäjuhlia. Tämän pitäjän historia kertoo siitä, mitä yhdessä tekeminen voi parhaimmillaan saada aikaan. Täältä alkoi aikanaan tarina, josta kasvoi yksi Suomen tunnetuimmista yrityksistä. Pienestä ruukista kasvoi vähitellen maailman merillä ja voimalaitoksissa tunnettu Wärtsilä Yhtymä. Sen tuotteita ja osaamista löytyy nykyään ympäri maailmaa, mutta tarinan juuret ovat täällä Värtsilässä. Se on aika hieno saavutus kylältä, jota moni joutuisi kartalta ensin hetken etsimään.
Ehkä siinä onkin hyvä muistutus meille kaikille: suuretkin asiat alkavat pienestä – ihmisistä, jotka tekevät yhdessä.

Silti tärkeintä eivät ole ohjelmanumerot eivätkä suuretkaan
saavutukset. Tärkeintä ovat ihmiset.
Monelle tämä viikonloppu on vuoden varmin tapa tavata
sukulaisia, ystäviä, entisiä naapureita ja tuttuja. Torilla
vaihdetaan kuulumiset, päivitetään maailman ja kylän asiat – ja joskus vähän päivitellään myös sitä, kuinka paljon maisema tai me itse olemme vuosien mittaan muuttuneet. Toisinaan muistellaan niitäkin, jotka ennen olivat täällä mukana, mutta eivät enää pääse joukkoomme. He ovat silti osa tätä yhteistä tarinaa.

Nykyään puhutaan paljon yhteisöllisyydestä. Se kuulostaa
hienolta sanalta, mutta pohjimmiltaan se tarkoittaa hyvin
yksinkertaista asiaa: sitä, että tunnet kuuluvasi joukkoon. Että joku iloitsee, kun tulet paikalle. Että omalla panoksellasi on merkitystä, oli se sitten kahvinkeittoa, liikenteenohjausta,
esiintymistä, makkaranpaistoa tai pelkkä iloinen tervehdys
torilla. Juuri sellaista yhteisöllisyyttä Värtsilä-päivät parhaimmillaan ovat.

Ja oikeastaan yhteisöllisyys ei ole Värtsilässä koskaan ollut
mikään uusi muotisana. Se on ollut tapa elää.
Rajat vedettiin uudelleen sotien jälkeen. Värtsilästä tuli
rajapitäjä. Kun raja siirtyi ja olosuhteet muuttuivat, ei jääty
odottamaan, että joku muu ratkaisisi asiat. Ryhdyttiin toimeen ja rakennettiin kirjaimellisesti uutta elämää.

Kehitettiin maatiloja ja yritystoimintaa, yhdistyksiä, urheiluseuroja ja kylän yhteisiä tapahtumia.Ja elämä jatkuu.

Hyvät ystävät!
Näitäkään Värtsiläpäiviä ei tehdä virastoissa eikä tekoälyllä – vaikka siitä nykyään paljon puhutaankin – vaan ihmisvoimin. Vapaaehtoiset ovat suunnitelleet, järjestäneet, rakentaneet, sopineet, kantaneet, leiponeet ja välillä varmasti vähän huokailleetkin. Lopputulos syntyy siitä, että moni tekee vähän. Kun jokainen antaa oman pienen osansa, syntyy jotain paljon suurempaa kuin kukaan yksin voisi saada aikaan.

Tuttuus luo turvallisuutta. Värtsiläläisyys yhdistää. Ei ole väliä, asutko täällä ympäri vuoden, vietätkö täällä kesät vai ovatko juuresi täällä jossain sukupolvien takana. Täällä saa kuulua joukkoon monella tavalla. Ja juuri tällaisia arvoja tarvitaan ehkä enemmän kuin pitkään aikaan. Elämme aikaa, jolloin uutiset ovat harvoin kevyttä luettavaa ja maailma tuntuu välillä varsin tuuliselta. Täällä
rajaseudulla tiedetään ehkä tavallista paremmin, kuinka suuri arvo on rauhalla – sillä että saa elää turvallisesti, tehdä työtä, kasvattaa lapsia ja kokoontua torille viettämään kesäpäivää.

Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon siitä, mitä kaikkea puuttuu. On säästetty, keskitetty, saneerattu ja lopetettu – ja silti tuntuu, ettei mikään riitä. Joskus olisi kuitenkin hyvä pysähtyä katsomaan myös sitä, mitä meillä on.

Meillä on nämä Värtsilä-päivät. Meillä on aktiiviset
yhdistykset ja ihmiset, jotka tarttuvat toimeen. Meillä on
kuntosali, uuteen kukoistukseen noussut urheilutalo, kirkko,
Harkon upea uimaranta, talvinen avanto ja sauna – ja vielä se luistelurata, joka viime talvena nousi suorastaan valtakunnan puheenaiheeksi. Ja varmasti jäi monta hyvää asiaa vielä mainitsemattakin.

Niillä kaikilla on kuitenkin jotain yhteistä: ne eivät ole
ilmestyneet tänne itsestään. Niiden taustalla ovat ihmiset.
Ihmisiä, jotka ovat päättäneet tehdä jotain yhteiseksi hyväksi.

Vanha maaseudun viisaus sanoi, että apuvoimaa heinätöihin tai perunan nostoon sai varmimmin auttamalla ensin naapuria. Se oli aikanaan käytännön viisautta, mutta toimii edelleen. Hyvä tahto on ehkä ainoa luonnonvara, joka kasvaa käytettäessä. Ehkä siinä onkin yhteisöllisyyden paras määritelmä. Se on sitä, että pidetään toisistamme huolta, tehdään yhdessä ja iloitaan siitä, mitä saadaan aikaan.

Värtsilässä kasvoi aikanaan yritys, jonka nimi tunnetaan
kaikkialla maailmassa. Se kertoo, ettei merkitystä ratkaise
paikan koko vaan ihmisten kyky tehdä yhdessä. Samaa ajatusta jatkavat myös Värtsilä-päivät. Emme ehkä rakenna laivojen moottoreita tai voimalaitoksia, mutta rakennamme jotakin yhtä tärkeää – yhteyttä ihmisten välille. Ja juuri sitä maailma tuntuu tällä hetkellä tarvitsevan ehkä enemmän kuin pitkään aikaan. Voisiko sanoa erästä slogania lainaten: Värtsilän – connecting
people

Kiitos jokaiselle vapaaehtoiselle, järjestäjälle, esiintyjälle,
yhteistyökumppanille ja kävijälle. Ilman teitä ei olisi Värtsilä-
päiviä.

Toivotan meille kaikille iloisia kohtaamisia, paljon naurua,
sopivasti aurinkoa – ja sellaisia keskusteluja, jotka jatkuvat
vielä ensi vuoden Värtsilä-päivillä.

Värtsilä – connecting people!

Markus Kontiainen