Usein olen muistellut ja mietiskellyt, että miksi erään kerran mukana ollessani kuljimme yöllä jyväsäkkien kanssa. Asia selkeni vasta luettuani Värtsistä EJ:n jutun Mylly menneiltä ajoilta. Siitähän selvisi, että mylly joutui ainakin ajoittain toimimaan öisin riittävän käyttövirran saamiseksi. Siten voinkin nyt…
Hanhet häippäsivät
Värtsilän laakso tuntuu hieman autiolta ja tyhjältä, kun hanhet häippäsivät. Viikkoon niitä ei ole näkynyt, vaikka kuinka koittaisi tiirailla. Aamulla ei herää enää kaklatukseen, ainakaan hanhien. Pitkän aikaa niitä näkikin tänä syksynä, ja mielestäni melkoisia määriä. Useita kymmeniä tuhansia…
Pikavisiitti
Jokohan meidät silloin rokotettiin jollakin pikaviruksella kiireen tunteen lisäämiseksi, kun pika-asutuslaki tuli voimaan ja evakkoperheille muodostettiin uusia tiloja pikavauhtia. Vartuttuaan valtaosa meistä maaseudun nuorison edustajista nousi pikavuoroon tai pikajunaan, muutti asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin. Jotkut menivät ulkomaille asti. Jos ei ollut…
Tohmajärven mummi
Esko-Pekka Tiitinen: Anjan lähes erinomainen elämä, Tammi 2011. Piti lukaista Tiitisen kirjanen ihan yhteen soittoon. Tiitinen on outokumpulainen kirjailija ja kuvataiteilija. Hän sijoittaa tämän kirjansa päähenkilön elämän Tohmajärvelle ja toden totta, ihan tuossa tuoksahtavat tutut navetan aromit ja maalaiselämä, jota…
Kaustan syksyä
Kaustalla lomaillut Sami, 14, ja mummi (ikä jääköön mainitsematta) vaeltelivat kolean tuulisena syyspäivänä vanhaa karjakujosen pohjaa seuraillen. Sami kuvasi kamerallaan ja mummi selosti tietojaan kuvattavista kohteista, intoutuen välillä lausumaan runonpätkiäkin. Tämä kivi on ollut aikoinaan aivan Riikun navetan nurkalla, siis…
Kunta kuntoon
Kalle Isokallio: Maailmanparantaja, Tammi 2011. Nyt kun Veikko Huovisesta on aika jättänyt ja Arto Paasilinnakin lopettanut kirjojen tekemisen, on Kalle Isokalliolla koko huumorikirjoittelun reviiri edessään ilman kilpailijoita. Simo Hämäläinen vielä sinnittelee huumorin saralla, mutta muuten tämäntyylinen kirjallisuus on Isokallion heiniä.…
Kirjoja kylätalolle
Kylätalolle on alkanut karttua kotiseutukokoelma. Koossa on kymmeniä kirjoja. Lahjoituksia toivotaan lisää. Tarkoituksena on kerätä värtsiläisten ja täältä lähtöisin olevien kirjoittajien teoksia. Kokoelmassa saavat sijansa myös kirjat, joissa kerrotaan jotain Värtsilästä, vaikkapa lyhyestikin. Tällaisia opuksia tiedetään olevan sadoittain eikä kaikkia…
Tekun muistolle
Jutussa ”Juuret Värtsilässä” muisteltiin Wärtsilän Teknillisen oppilaitoksen lakkauttamista 1998. Oppilaitoshan siirtyi silloin Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun hallintaan. Insinööri- ja hieman myöhemmin myös teknikko- ja rakennusmestarikoulutus jatkuivat. Koulun opettajakunta halusi muistaa opetuksen päättymistä pystyttämällä koulun pihalle muistokiven. Kuva muistokiven pystytystilaisuudesta.
Kissan kurmuutus
Heikkohermoisten ei kannata jatkaa tämän tarinan lukemista. Karmeuksia tapahtuu. Kerron kissan karmeasta kohtalosta peitellysti ja muutetuilla nimillä, sillä en tohdi talon väkeä syyllistää. Olivat kuitenkin normaalia asujamistoa, vaikka tämä tapaus voikin antaa elämän menosta toisen kuvan, lähinnä ison Pojan omista…
Kaamos alkaa
Värtsilässä sataa tätä kirjoitettaessa lunta ja räntää, ensi kerran tänä syksynä. Välillä lentää melkein vaakasuoraan, kun tuuli puhaltaa. Siitä se kaamos alkaa. Vaikka nämä lumet sulavat vissiin pois, on kesä auttamattomasti ohi. Jokainen vuodenaika on kuitenkin yhtä ihmeellinen ja monivivahteinen,…
Tuiskeessa
Oltiin aamukävelyllä. Tilhien kilinä kuului lähiseudun puista. Mutta ne pahalaiset pyrähtivät karkuun pihlajista kun lähestyin kameran kanssa. Jostakin tuli tuttu mummeli. Vaimo siinä pääsi hänen kanssaan jutun alkuun ja kuinka ollakaan, tilhet lehahtivat läheiseen puuhun. Mitäs näistä tarinan iskijöistä välittämään.…
Kiire
Kesän muistoja 4 Joutuin siemenet maahan, pääsevät kasvun alkuun. Onpa ilo nähdä taimien nousevan! Joko siihen rikkakasvitkin ehättivät? Hara heilumaan ja näpit nyppimään! Pian saadaan pötyä pöytään ihan omasta maasta. Mansikan punaiset posket kutsuvat maistamaan. Kuusen alta jo kutsuu mustikan…