Se alkoi taas. Nimittäin tienvarsien parturointi juuri, kun ne alkavat päästä kukkaloistoonsa. Kyseessä on joka kevätkesäinen tapahtuma, joka lukuisista vetoomuksista huolimatta elää ja voi hyvin. Kaupunkimainen tapa on ilmeisesti tullut jäädäkseen maan syrjäisimpiinkin sopukoihin. Harva se vuosi ihmiset esittävät tiedotusvälineissä toivomuksiaan jostain myöhemmästä ajankohdasta, jolloin kukat olisivat jo parhaan antinsa antaneet, ilahduttaneet kulkijoita. Vaikutus päättäjä- […]
Polkupyörän satulassa aistii kesän. Se on eräs tapa tutustua kotiseutuun tai lomapaikkaan. Matkan varrella on aikaa katsella kukkia ja perhosia, kuunnella lintujen laulua, laineen liplatusta ja metsän huminaa. Mielessä on hyvä pitää, ettei matka tapa, vaan vauhti. Värtsi pyöräilee tänä kesänä lähinnä syrjäisemmillä kyläteillä, toimittajan kunnolle sopivilla muutaman tunnin reiteillä. Raportteja on luettavissa silloin tällöin
Värtsilän luonnossa elellään jonkinlaista luppoaikaa, kun kevään kiihkeys on takana ja varsinaiset yöjuoksut edessä. Viileät päivät ovat tainneet kangistaa myös bongareita, joita kyläkuvassa on näkynyt takaviikkoja vähemmän. Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö elämää löytyisi. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista oraspelloille, joilla sadat lokit lepäilevät. Autot joutuvat Ilomantsintiellä pujottelemaan ruuhka-aikoina lokkien ja töyhtöhyyppien välitse. Vesille ei
Piisameja kerrotaan Sääperinjärvellä olleen aikaisemmin erittäin paljon, mutta nykyisin niistä ei merkkejä, esimerkiksi pesäkekoja, juuri näy. Aivan kokonaan ne eivät ole Värtsilää jättäneet, koskapa yksi sattui kameran eteen taannoin pengerrysojassa. Ainakin eteläisestä Suomesta piisamit ovat viime aikoina kadonneet melkein kokonaan jostain mystisestä syystä, jota ei toistaiseksi ole pystytty selvittämään. Jotain tautia tai loisia on arvailtu
Jännitys tiivistyy Värtsilässä: myykö Tohmajärven valtuusto kirjaston ja leirintäalueen, kuten kunnanhallitus esittää. Ja mitä siitä sitten seuraa? Kokous on viikon kuluttua torstai-iltana. Tarjouksen on tehnyt Dirk van Assendelft, joka johtaa Cam Top Oy -nimistä firmaa. Nettitietojen mukaan se kauppaa Vihdin Nummelassa lasten vaatteita. Yhtiön Helsingin toimipisteessä hoidellaan rahoitukseen ja sijoitustoimintaan liittyviä asioita. Yhtenä osakkaana on
Tohmajärven kunta hehkuttaa mainonnassaan valtakunnan rajaa valttina matkailussa ja muussakin elinkeinotoiminnassa. Se on oikein, se on eräs mahdollisuus paikkakunnalla. Aidon rajan löytää Värtsilästä, enkä tarkoita tällä yksinomaan Niiralan ylityspaikkaa. Esimerkiksi Sääperinjärven itäpäässä on pätkä rautaesirippua, joka saattaisi kelvata vaikka museoitavaksi. Olisi vahinko, jos näillä seuduin itärajaan oleellisena kuuluva piikkilanka-aita ajan saatossa kaikkialta purettaisiin. Näinhän voi
Tomi Kallio lauloi jatkopaikan semifinaaliin Live karaoke -kilpailussa. Erälaulajaa metsästettiin perjantaina 4.6. Värtsilässä Majatalo Sinilinnussa. Osakilpailun voittaja Tomi Kallio lauloi itsensä Kolin Erämessuilla pidettävään semifinaaliin. Kilpailussa haetaan Erämessujen tunnuskappaleen esittäjää. Semifinaali pidetään Kolilla 18.-19.6. ja loppukilpailu sunnuntaina 20.6.2010. Laulukilpailun voittaja saa levytyssopimuksen Erämaan Kosketus kappaleesta. Värtsi-lehden toimittaja tavoitti laulajan puhelimen välityksellä. Tomi Kallio kertoi kokeilleensa
Värtsissä alkaa kirjoitussarja, jossa silloin tällöin esitellään Värtsilää jotenkin sivuavia kirjoja. Niitä lienee melkoinen liuta. Osa on toimituksen tiedossa, mutta ei varmasti kaikki. Otamme vinkkejä vastaan. Ensimmäisenä on vuonna 1984 julkaistu Paavo Haavikon kirjoittama Wärtsilä 1834-1984. Se on Wärtsilä-yhtiön ja siihen liitettyjen yritysten kehitysvaiheita kansainvälistyväksi monialayritykseksi kuvaava teos, 150-vuotisjulkaisu. Kirja on jo fyysisesti painava, yli
Yllekirjoittaneelle oli vastikään ilo olla tapahtumassa, jota en ole kokenut 55 vuoteen: kyläkoulun kevätjuhlassa. Yhtä mieliinpainuva ja herkkä se oli kuin muinoin. Osa kunniasta kuuluu tietenkin keväälle, joka on omanlaisensa vuodenaika, mutta koulun juhlassa on aina muitakin tekijöitä. Oppilaitten tuntoja en osaa enää tulkita. Muistelen puolen vuosisadan takaa siihen liittyneen todistuksen sisällön tuomaa jännitystä, haikeutta
Värtsilän koulun kevätjuhla oli tavallistakin juhlavampi, sillä samalla muistettiin pitkäaikaista opettajaa Päivi Kivivuorta, joka jäi eläkkeelle lähes 30 vuoden uran päätteeksi. ”Sataprosenttisesti meille tulee ikävä Päiviä”, julistivat oppilaat. ”Päivi on ollut koulun äiti, kaikkien on ollut helppo mennä hänelle murheet kertomaan”, sanoi koulunjohtaja Kimmo Hurri. Vanhempainneuvoston puheenjohtaja Jussi Raerinne kertoi, ettei Päivi-open ole tarvinnut ääntään
Usean kunnan ja kylän läpi virtaileva Jänisjoki on upea kesäaikaan. Sen kolme latvajokea yhtyvät Loitimojärvessä Tuupovaaran suunnalla, mistä joki jatkuu kohti Tohmajärven pitäjää ja Värtsilän laaksoa, jonka oleellinen osa se on. Vedet virtailevat valtakunnan rajan ylitse Jänisjärveen ja edelleen Laatokkaan. Joki tunnetaan melontareittinä. Tähän kelpaavia osuuksia on parisataa kilometriä. Välillä on useita koskia, joista osassa
Polttopuita pilkkoessa tuli hiki. Lähenpä uimaan. Mutta minne? Sääperinjärvi taitaa ainakin länsipäästään sopia paremmin lintujen pulikointiin. Jänisjoki voipi olla niin vuolas, että viepi tämmösen uimarin mennessään. Kukkolammella kai voisi, kun se ei enää ole vedenottamona. Sitten muistin huomanneeni ohiajaessa Saariontien varressa virallisen uimapaikan merkin. Poljin pyörällä kilometrin, poljin kaks, oloni tunsin kuumemmaks varsinkin Patsolan mäkeä
Värtsilässä on metalliromun keräyspiste kesäkuun ajan urheilutalon vierellä. Nyt on siis mahdollisuus laittaa nurkat kuntoon. Kaikenlaista rompetta kertyy itekullekin. Äskettäin meillä jumittui ruohonleikkuri eikä löydetty vikaa. ”Kututaan pojat appuun”, keksi vaimo ja alkoi vispata kakkua. Pojat tulivat ja tuomio oli, että kampiakseli poikki, kun mäntä ei liiku. Minne koneraato vietäisiin? Menimme katsomaan, olisiko apua ekopisteestä.
Värtsilän kirkon vihkimisestä tulee elokuun alussa kuluneeksi 60 vuotta. Tarkka vihkimispäivä on 6.8.1950. Vanha kirkko oli jäänyt luovutetulle alueelle ja se oli sitä paitsi palanut jatkosodan alkupäivinä. Uuden kirkon saaminen Värtsilään oli melkoinen urakka, sillä köyhällä seurakunnalla ei ollut juuri varoja, ainoastaan halu saada oma kirkko. Ennenkuin kirkko saatiin rakennettua oli monta mutkaa matkassa. Liikkeellelähtemistä
Värtsi-verkkolehden toimittajien on aika esitellä itsensä, kukin omin sanoin. Marjaana: Mie olen yksi Suomen kolmesta Marjaana Aarniosta. Alun perin Hämeessä työstetty, perimältäni puoliksi karjalainen maalaistyttö. Kotiuduin Keski-Karjalaan 90-luvun lopulla agrologiopintojen ajaksi. Kiinnostuin projektiopinnoista, sen myötä seutukunta ja immeiset tulivat tuttaviksi Maaseudun kehittämisyhdistys Keski-Karjalan Jetina ry:n parissa. Opiskelun jälkeen lähdin muualle töihin, mutta ystävät ja yhteydet
Verkkolehti Värtsi järjesti maanantaina tiedotustilaisuuden lehdistölle. Kaikki kaksi Värtsilän alueella kilpailevaa paikallislehteä saapuivat paikalle. Meitä kuvattiin eestä ja takaa, mikä oli mukavaa. Tervetuloa toistekin. Markus Kontiainen toivotti reportterit sydämellisesti tervetulleiksi. Hän kertoi Värtsin synnystä ja valaisi kyläverkkolehden loisteliasta tulevaisuutta. Myös meillä muilla oli selityksen paikka. Loput lukekaa paikallislehdistä. Niitä kannattaa myös tilata, jos haluaa pysyä
Luonnossa tuntuu tänä keväänä olevan epätavallisen kiireistä. Juhannuskukat eli kurjenpolvet aloittelevat kukintaa puhumattakaan ahomansikasta. Kunhan eivät vielä mustuisi sen keltaiset silmät yöhallojen tullessa. Vaan tapasinpa aamulla kiireettömän kulkijan. Pensaskotilo verrytteli keskellä tietä. Kyselin, mikä on kiireettömän elämän salaisuus. Se näytti mutristelevan sarviaan, mutta ajatuksenjuoksu oli vielä yön jäljiltä tahmeaa. Ei saanut vastausta aikaiseksi. Neuvoin lisäämään
Kyllä sinne sekaan joten kuten mahtui, vaikka tungosta oli toisinaan. Siinä päällimmäinen mielikuva elämäni ensimmäiseltä souturetkeltä Sääperillä. Pari tuntia meni järven ympäri kiertäessä vesiteitse lauantaiaamun koleassa ja harmaassa säässä. Maantietä pitkin kävelee saman reissun puolta lyhyemmässä ajassa, mutta se vaatii rajavyöhykeluvan. Kovin erilainen kokemus se oli kuin Pyhäjärvellä, jossa enimmäkseen olen tähän asti soudellut. Sääperinjärvi
Värtsilässä riittää maamiehillä ystäviä keväisin. Sadat, elleivät tuhannet lokit seuraavat peltoja muokkaavia traktoreita. Joukossa on myös tuhti parvi naakkoja, jotka ymmärtävät hyvän päälle. Murkinaa linnut vissiin etsivät, kuten ihminenkin viljelmiltään. Vuorotyö näyttää lintumaailmassa olevan valttia: kun yksi parvi huhkii töitä, kaksi huilailee sivummalla. Sitä vain ihmettelen, missä nämä kaikki Värtsilän linnut mahtuvat pesimään, sillä eivät
Himoittu lakka kukkii jo. Ja kukkia on riittävästi – vaan en kerro missä. Värtsilässä kumminkin. Saattavat värtsiläläiset tosin tietää lakkapaikkansa paljon paremmin kuin minä. Runsas kukinta ei tunnetusti vielä takaa, että suot olisivat heinäkuun alkupuolella keltaisenaan vitamiinipitoista, arvostetuinta marjaamme. Nyt lienee herkkä vaihe menossa, ei kaivattaisi halloja, myrskyjä eikä rankkasateita, raekuuroista puhumattakaan. Sen verran saisi
