Lahden MM-karsintakisamatka – osa 2

Kilpailukeskuksena toimi Lahden messuhalli

Perjantaiaamupäivällä autoni keula kääntyi kohti Lahtea. Pientä kihelmöintiä oli vatsanpohjassa, mutta ei suinkaan itse kilpailun vuoksi. Siinä vaiheessa ajatuksissa oli oikeastaan vain yksi asia: pääsenkö punnituksesta läpi

Classic Bodybuildingissa kilpailijan sallittu maksimipaino määräytyy pituuden perusteella. Omat kotona viikon aikana tekemäni pituusmittaukset olivat antaneet hieman vaihtelevia tuloksia, joten en voinut olla täysin varma siitä, mikä oma virallinen painorajani Lahdessa lopulta olisi. Perjantaiaamuna painoa oli joka tapauksessa vielä hieman liikaa. Virallinen rekisteröinti ja punnitus alkaisivat Lahden messuhallissa kello 17.

Valmentajan ohjeiden mukaisesti olimme aloittaneet viimeisten päivien neste- ja suolamanipulaation. Viikko oli ollut jo itsessään melkoinen kokemus. Vettä meni päivittäin noin 5,5 litraa ja suolan määrä oli tarkassa grammakontrollissa. Loppuviikkoa kohti suolaa vähennettiin, kunnes perjantai oli kokonaan suolaton päivä.

Keho kyllä kertoi, että nyt oltiin jo normaalista poikkeavassa tilanteessa. Vasempaan käteen tuli pieniä kramppeja, mutta ne menivät nopeasti ohi pienellä magnesiumlisällä.

Saavuin Lahden messuhallille noin kello 15. Matkavaaka kulki tietenkin mukana, ja ensimmäiseksi tarkistin tilanteen. Paino oli pudonnut automatkan aikana jonkin verran. Juomisen olin lopettanut jo aikaisemmin matkan aikana, ja koska viralliseen punnitukseen oli vielä pari tuntia ja kehon kuivuminen jatkui, en ollut painosta enää kovin huolissani.
Suurin kysymysmerkki olikin nyt pituuteni.

Punnitus selvitetty

Lopulta kaikki meni paremmin kuin uskalsin odottaa. Virallisessa mittauksessa sain hieman kotimittauksia pidemmän pituustuloksen, ja painokin oli viimeisten tuntien aikana tullut edelleen alaspäin. Kun astuin viralliselle vaa’alle, painorajaani jäi lopulta marginaalia peräti 1,4 kiloa.
Siinä vaiheessa yksi viikon suurimmista jännityksen aiheista oli ohi.

Painonvedätyksen jälkeen tankkaukseen
Punnituksen jälkeen homma kääntyi tavallaan päälaelleen. Nyt ei enää tarvinnut pudottaa painoa, vaan edessä oli noin puolitoista vuorokautta aikaa saada keho mahdollisimman hyvään kilpailukuntoon. Alkoi tankkaaminen… Sain painoani ylös illan aikana jo n. 2,5 kg.

Tavoitteena oli täyttää lihasten tyhjentyneitä glykogeenivarastoja nostamalla hiilihydraattien määrää selvästi aikaisempaa korkeammalle. Mistään valtavista ruokamääristä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan kaikki tehtiin suunnitelmallisesti. Myös nesteiden määrää muutettiin merkittävästi verrattuna edeltävään vuorokauteen.

Viimeistely sujui hyvin aina sunnuntaiaamuun saakka. Kilpailuaamuna tehtiin vielä viimeisiä kuivatteluja, ja lopputulos oli omaan lähtötilanteeseeni nähden erinomainen. Ylimääräiset nesteet saatiin ihon ja lihaksen välistä pois jolloin lihaserottuvuus korostui. Kaikki tämä ei ollut itsestään selvää, täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli elämäni ensimmäinen kehonrakennuskilpailu – ja ikää mittarissa jo 62 vuotta.

Viimeistely onnistui nappiin…lavalle menoon aikaa pari minuuttia

Ehkä kaikkein erikoisinta oli se, kuinka vähän itse kilpailu minua jännitti. Odotin etukäteen, että kilpailupäivänä vatsanpohjassa olisi perhosia kokonainen parvi. Todellisuudessa vasta siinä vaiheessa, kun oli aika astua lavalle, tunsin pienen kihelmöinnin vatsanpohjassa.
Sitten mentiin.

MM-kisapaikka Espanjaan
Kaikki meni lopulta hienosti. Voitin Classic Bodybuilding Masters +50-vuotiaiden sarjani ja samalla sain edustusoikeuden loka–marraskuun vaihteessa Espanjan Santa Susannassa järjestettäviin MM-kilpailuihin.

Siinä vaiheessa ajattelin kuitenkin, että tämä oli tässä.
Ilmoitin Lahden kilpailun jälkeen sosiaalisessa mediassakin, etten aio lähteä Espanjaan.

Tällä hetkellä Suomen paras 50+ naturaali kehonrakentaja

Ajatus alkoi kuitenkin muuttua jo sunnuntai-iltapäivänä, kun ajelin Lahdesta takaisin kohti Värtsilää.

Mitä pidemmälle kotimatka eteni, sitä useammin mieleen nousi kysymys: jos kerran mahdollisuus tuli, miksi en käyttäisi sitä? Lopullisen päätöksen tein maanantaina Värtsilässä.

Minä lähden MM-kisoihin.

MM-kisoihin lähtijät: vas. Jarkko Pietiläinen (45-49v. sarja) ja oikealla allekirjoittanut (50+ sarja)

Edessä on siis vielä entistä tiukempi kahdeksan viikon kisapreppi, joka tähtää marraskuun alussa Espanjassa käytävään ikämiesten MM-kisamittelöön.

Tämä matka ei siis päättynytkään Lahteen. Se sai sieltä uuden jatko-osan. Ensimmäiset kaksi viikkoa prepistä menee kuitenkin vielä Inarijärvellä retkisoudun merkeissä. Tämä on toisaalta hyvä, sillä näin keho saa vähän palautua edeltävästä yhdeksän kuukauden kisadieetistä.

Seuraava haaste on matkan rahoittaminen
Urheilullisesti tiedän nyt, mitä seuraavat viikot tarkoittavat. Suurempi kysymysmerkki on tällä hetkellä MM-kisamatkan rahoitus.

Ikämiessarjoissa kilpailija vastaa käytännössä itse kilpailumatkansa kustannuksista. Espanjan MM-matkan kokonaiskustannukset nousevat muutamaan tuhanteen euroon, kun mukaan lasketaan kilpailuun liittyvät maksut, lennot ja muut matkakulut sekä kilpailuun valmistautumiseen liittyvät valmennus-, kehonhuolto- ja väripalvelut.

Siksi tulen seuraavien viikkojen aikana lähestymään myös muutamia oman alueemme yrityksiä ja kysymään, haluaisivatko ne lähteä pienellä panostuksella mukaan tälle matkalle.

62-vuotiaana ensimmäiseen kehonrakennuskilpailuun lähteminen oli jo itsessään melkoinen seikkailu. Nyt tuo seikkailu jatkuu vielä pari kuukautta pidemmälle kuin olin alun perin ajatellut.

Seuraava etappi: Santa Susanna, Espanja.