Ajattelin hieman dokumentoida ja avata tätä kilpailuprojektiani ja matkaa, joka on tuomassa minut tulevana viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni kehonrakennuskilpailujen lavalle.
Oma heräämiseni kuntosaliharjoitteluun tapahtui varsin myöhäisessä iässä, noin kymmenen vuotta sitten. Muistan tilanteen edelleen hyvin. Istuin kotisaunani lauteilla huomattavan ylipainoisena, jalat nostettuna kaiteelle, ja katselin niitä. Jalkani olivat ohentuneet ja lihasmassa tuntui kadonneen lähes kokonaan. Ne näyttivät suorastaan tulitikuilta. Vyötärön ympärillä tilanne oli päinvastainen – siinä oli vuosien aikana kasvanut melkoinen köllykkä.
Vuotta aikaisemmin Värtsilän Kisa oli avannut pienen kuntosalin Värtsilän koululla sijaitsevaan kaksioon. Minulla oli jonkin verran kuntosalitaustaa nuoruusvuosiltani, alle parikymppisenä, joten maailma ei ollut minulle täysin vieras. Tuosta saunahetken havainnosta syntyi päätös: lähden kokeilemaan kuntosaliharjoittelua uudelleen.
Vanha sali koululla tuli tutuksi. Arkistokuvassa Kansalaisopiston naisten ryhmä
Alku ei ollut helppo
Muistan hyvin ensimmäiset käynnit Kisan salilla. Jouduin ensimmäisen kuukauden ajan suorastaan pakottamaan itseni lähtemään salille säännöllisesti. Sitten tapahtui jotakin. Harjoittelusta alkoi vähitellen muodostua tapa – ja lopulta ehkä jonkinlainen hyvä riippuvuuskin. Sillä tiellä olen edelleen, kymmenen vuotta myöhemmin.
Vanha haave palasi mieleen
Jo muutamia vuosia sitten mielessäni alkoi kyteä ajatus siitä, että haluaisin vielä joskus mitata itseäni ja omia rajojani kilpailemalla ikämiesten sarjassa klassisessa kehonrakennuksessa.
Ajatus ei tullut aivan tyhjästä. Se palautti minut nuoruuteeni.
Alle 20-vuotiaana aloitin kerran projektin, jonka tavoitteena olivat nuorten SM-kilpailut. Silloin pää ei kuitenkaan kestänyt eikä pitkäjänteisyyteni riittänyt viemään projektia maaliin.
Viime vuosina olen yrittänyt samaa vielä kahdesti. Molemmilla kerroilla matka katkesi. Jälkikäteen ajatellen löysin kummallakin kerralla itselleni jonkinlaisen tekosyyn, jonka varjolla oli helppo lopettaa.
Viime joulukuussa päätin yrittää kolmannen kerran.
Ajattelin yksinkertaisesti: katsotaan, saanko tämän tällä kertaa maaliin.
Projekti alkoi 9. joulukuuta 2025. Laadin suunnitelman, jonka päämääräksi asetin ikämiesten MM-karsintakilpailun Lahden Messukeskuksessa sunnuntaina 30. elokuuta 2026.
Ensimmäiset kuukaudet harjoittelin omatoimisesti ja suunnittelin myös ruokavalioni itse. Helmikuussa mukaan tuli minulle jo entuudestaan tuttu ammattivalmentaja, joka laati sekä harjoitus- että ravinto-ohjelmani. Siitä lähtien tekeminen on ollut hyvin systemaattista aina tähän päivään saakka.
Nyt jäljellä ovat viimeiset päivät.
Yhdeksän kuukauden työ tiivistyy yhteen päivään
Tällä hetkellä menossa on niin sanottu viimeistelyviikko. Se on osoittautunut sekä fyysisesti että henkisesti erittäin vaativaksi. Kehonrakennukseen kuuluu kilpailua edeltävinä päivinä monenlaisia lajin omia viimeistelykeinoja, joiden tarkoituksena on saada kuukausien työn tulos näkymään lavalla mahdollisimman hyvin.
Kilpailen Suomen Fitnessurheilu ry:n alaisissa kilpailuissa. Liitto kuuluu kansainväliseen antidopingjärjestelmään, ja olen tehnyt antidopingsopimuksen tammikuussa 2026. Suomessa toimii myös toinen kehonrakennuksen kilpailujärjestelmä, jossa lähtökohdat dopingvalvonnan suhteen ovat erilaiset.
Halusin itse nimenomaan lähteä tälle matkalle testattuun kilpailutoimintaan. Ikää minulla on nyt 62 vuotta, ja kilpailen Masters +50 -sarjassa. Ikäisilleni ei ole omaa sarjaa.
Tulevan viikonlopun Lahden kilpailulla ei ole SM-arvoa. Suomen mestaruuksista kilpaillaan erikseen keväällä. Lahdessa panoksena ovat sen sijaan edustuspaikat maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka järjestetään loka–marraskuun vaihteessa Santa Susannassa Espanjassa.
Ajatus siitä tuntuu edelleen hieman epätodelliselta.
Vajaat 16 kiloa pois – mutta kyse ei ole vain painosta
Kaiken kaikkiaan projekti on tähän asti edennyt hyvin. Toki 62-vuotiaassa kehossa on matkan aikana ollut pieniä kremppoja ja vastaan on tullut muutamia muitakin vastoinkäymisiä. Niistä on kuitenkin selvitty.
Samalla olen huomannut jotakin paljon kilpailua tärkeämpää.
Yleisterveyteni on projektin aikana kohentunut merkittävästi. Seuraan terveyttäni useilla erilaisilla mittareilla, ja myös laboratoriotutkimukset ovat olleet osa seurantaa. Mittaustulosteni perusteella monet arvoni ovat tällä hetkellä parempia kuin vuosikymmeniin.
Kehonrakennus on ulospäin hyvin esteettinen laji. Lavalla arvioidaan sitä, miltä keho näyttää. Sen näkyvän lopputuloksen takana on kuitenkin valtava määrä fyysistä harjoittelua, toistoja, arkisia valintoja ja erittäin kurinalaista ruokavaliota.
Tämän noin yhdeksän kuukauden kisavalmistautumisen aikana painostani on lähtenyt vajaat 16 kiloa pelkästään rasvana. Tavoitteena ei kuitenkaan ole vain mahdollisimman pieni lukema vaa’alla, vaan se, että sunnuntaina lavalle noustessa lihaserottuvuus olisi mahdollisimman hyvä ja kuukausien työ näkyisi.
Omat haasteensa tuo keskivartaloni. Vuosikymmeniä huomattavasti suurempana ollut vatsa on venyttänyt ihoa, eikä 62-vuotiaan iho enää palaudu samaan tapaan kuin parikymppisenä. Siellä näkyvät väistämättä eletyn elämän jäljet. Ehkä niiden kuuluukin näkyä.
Sunnuntaina tärkeintä ei lopulta ole se, olenko lavan paras.
Minulle yksi suurimmista voitoista tapahtuu jo siinä hetkessä, jos nousen lavalle. Nuorena aloitettu projekti jäi kesken. Myöhemmin olen yrittänyt kahdesti uudelleen ja luovuttanut.
Nyt on kolmas yritys.
Ja tällä kertaa aion viedä matkan maaliin.
Kirjoitan tämän tarinan toisen osan, kun Lahden kilpailut ovat ohi. Silloin tiedän, millainen oli ensimmäinen kilpailukokemukseni – ja jatkuuko tämä matka vielä syksyllä Espanjan MM-lavalle.
Tsemppiä Eero-Matti !! Kyllä siitä hyvä tulee.Ei tämä aika miten olet valmistautunut ole mennyt hukkaan terveyden kannalta.
Pitää varoa että terve harrastus ei muutu epäterveelliseksi ja pakkomielteiseksi. Siispä onnea harrastukselle