Tekijä: Tellervo

Lumen vangit

Sunnuntain aamupalalla surkuttelin: ”Reilu viikko on oltu mökillä. Telkkarikuva on ollut koko ajan ”pikkelsiä” ja nyt aamupalalla rouskuttelemme pelkästään näkkäriä. Jääkaapissakaan ei ole juuri muuta kuin valot. Jos auraustraktori ei ole vieläkään ehtinyt käymään, niin tännekö jäämme lumen vangiksi?” Puoliso…

Kirjakokous

Päivä ei voisi olla talvisempi kuin mitä se oli maanantaina 15.2.2016 jolloin kymmenkunta ”Kaustakirjan” kokoajaa kerääntyi Kaustajärven entiselle koululle asioita pohdiskelemaan. Talonväki oli kattanut pöydän koreaksi ja kahvikupposten ääressä tartuimme heti toimeen, eli käymään läpi projektin vetäjän Katja Tikan laatimaa…

Identiteetti

Toivottavasti kukaan arvoisista lukijoista ei ole joutunut identiteettivarkauden kohteeksi. Meikäläiselle kaikki näyttää olevan mahdollista, joten kerronpa muutaman otteen elävästä elämästä yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta. Elettiin vielä viimeisiä lankapuhelinaikoja eikä netistä ja siellä riehuvasta someraivosta ollut tietoakaan. Tavallaan olin helppoa saalista, sillä kirjaston…

Arjen enkeleitä

Jokin aika sitten saimme lukea tapauksesta, jossa kaksi lasta poistettiin junasta heille tuntemattomalla asemalla. Syy oli se, että pojan puhelimen akku oli tyhjentynyt ja siellä olevaa näyttöä biljetistä ei saatu näkyviin. Tapaus mietitytti pitkään. Mitä lapset sitten tekivät? Löytyikö jostain arjen enkeleitä heidän avukseen.…

Pannun Porinaa

Kuinkahan usein olenkaan pyyhkinyt pölyjä kolmesta kuparisesta kahvipannusta ­ tosin nykyisin vain pari kertaa vuodessa. Kun pannut olivat vielä jokapäiväisessä käytössä lapsuudenkodissani, niitä kuurattiin Sampo ­ merkkisellä kuparinkiillotusaineella melkein joka viikkosiivouksen yhteydessä. Tämä puuha kuului lapsille, vaikka se kostutettava jauhe näppejä kirvelikin. Ja vielä sittenkin,…

Ääniä maisemassa

Monena mies eläissään, tai tässä tapauksessa siis nainen. Tarinan päähenkilö on taas kerran Telle joka odottelee Tampereelta saapuvia projekti­ihmisiä Joensuun rautatieasemalla marraskuisena tiistaina. Hänellä ei ole aivan tarkkaa tietoa kuinka monta henkilöä on tulossa eikä myöskään sitä mikä hänen roolinsa on tässä tapaamisessa. Junan…

Keppikävelyä

Istuin autossa ja odottelin puolisoa parturista. Mikäs siinä ilta­auringon raukeassa lämmössä olikaan istuskellessa ja katsellessa Katri­Helenan raitilla ohi kulkevaa kansaa. Siinä kulki pieniä koululaisia reppuineen, nuori nainen todella pitkävartisissa, korkeakorkoissa saapikkaissaan ja meikäikäiseksi mieltämäni nainen kävelysauvoineen. Niin kauan minä tramppaan…

Ensilumi

Yöllä kurkkasin ulos mökin rannanpuoleisesta ikkunasta. Mitä ihmettä, maa on aivan valkoisena! Koko päivän jatkunut ”sunta sai” lienee muuttunut jossain vaiheessa lumisateeksi? Harmi, etten sitä nähnyt, tämän syksyn ensimmäistä lumisadetta. Bää, bää lampaani, onko villoja? Valveuduin kuitenkin niin, ettei uni…

Perunannostoloma

Hädin tuskin ehti koulutyö pyörähtää käyntiin silloin Vanhaan Hyvään Aikaan, kun koululaisia odottikin jo viikon mittainen perunannostoloma, ainakin ns. maalaiskouluissa. Se taisi olla eri ikäisillä eri pituinenkin, alakoululaisilla vain pari päivää, mutta yläkoululaisilla jopa viikon tai kaksikin. Ammatiin valmistavissa oppilaitoksissa…

Jaloittelua

Hyvä on näin ikäihmisen hemmotella itseään vaikkapa käymällä muutaman kerran vuodessa jalkahoidossa. Sellainen sattuikin sopivasti samalle kaupunkireissulle kuin auton vuosikatsastus. Niin paljon ehtii tuo kaupunkikuva muuttua joka välissä, että katsastuskonttori etsityttikin itseään aika lailla. Kun olimme risteilleet alueen pääkatua edestakaisin…

Luostarin puutarhassa

Pälkjärven pitäjäseuran jo perinteisksi muodostunut syysretki suuntautui tällä kertaa kahteen Heinävedellä sijaitsevaan luostariin, Lintulaan ja Uusi-Valamoon. Vaikka aamu oli koleahko, bussissa vallitsi lämmin tunnelma. Olimmehan kaikki neljäkymmentä ”pyhiinvaeltajaa” jo ennestään toisillemme tuttuja, tai jos emme olleet, pianhan sitä karjalaiseen tapaan…

Jeron jäljillä

Koskaan aikaisemmin en ole tullut ajatelleksi missä Jeron kylä tarkaan ottaen sijaitsi. Kun minua pyydetiin syysretkelle Sortavalaan, tuumailin että siitä on otettava tällä reissulla selvää. Pyysin matkakumppaneiltani, että he näyttäisivät minulle kyseisen kylän sijainnin. Hämmästyksekseni sain kuulla, että he olivat…

Hyvän sään aikaan

Kokemus on osoittanut, että mökin talviteloilleen laitto on aloitettava hyvän sään aikaan. Monena syksynä on sattunut, että kun on ajatellut, että vielä on kesää jäljellä, niin eipä sitä sitten enää olekaan. Tai jos on, itselle tai puolisolle on tullut jokin…

Riippakoivun alla

Riippakoivu on aina rauduskoivu, mutta rauduskoivu ei ole aina riippakoivu. Näin kertoo tuo kaiken tietävä Wikipedia. Järveltä katsoen muutamat rantamme koivut näyttävät kyllä riippakoivuilta, mutta ovatko ne sitä? Asia vaatii tarkempaa tutkailua. Vispilänkauppaa Ehkä riippakoivut viihtyvätkin rannan tuntumassa? Muistan erään…

Puutarhatontut

Puutarhatonttu taitaa olla yksi niistä asioista joka jakaa mielipiteet puolesta tai vastaan. Itse en ole tullut hankkineeksi, eikä kukaan ole tuonut sellaista mökkituliaisiksikaan. Joku ”tonttu” oli kuitenkin hiipparoinut yön pimeydessä pihapiirissämme, painava koristesammakko oli tönäisty kiven päältä maahan ja puupöllistä…

Ukkospahka

Olin juuri kiivennyt mökin parvelle päiväettoneelle kun kännykkään kilahti viesti. Tottakai oli heti laskeuduttava alas katsomaan, jos vaikka jotain ”tärkeetä”…. Näyttöruutuun ilmestyi operaattorin välittämä varoitusviesti ukkosmyräköistä Pohjois-Karjalassa. Oliko se hyvä vai huono uutinen? Toisaalta varmaan hyväkin, mutta jo siitä hetkestä…

Mansikkapaikka

Useimmalla meistä lienee oma mansikkapaikkansa. Se ei tarkoita, että siellä edes kasvaisi aho- eli metsämansikkaa, vaan sitä, että juuri siinä paikassa oleillessa silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Tänä kesänä metsämansikat ovat viileän ja sateisen kesän ansiosta suuria ja mehukkaita. Tontin…

Mattolaiturilla

Räsymatto, juuriharja ja mäntysuopa kuuluvat yhtä erottamattomasti samaan kuvaan kuin kesä ja kärpäset. Eipä liene ennen ollut sitä niemennokkaa tai saarelmaa josta ei olisi kesäisin kuulunut iloista puheenporinaa kun naisväki jynssäsi ja huuhteli talven liat pois värikkäistä riepumatoistaan. Tahtoi vaan…

Kaustan siltajuhla

Värtsilän vilkkaimpana viikonloppuna vietettiin myös Kaustajärven Siltajuhlaa, toisen kerran historiansa aikana. Tai mistäpä minä tiedän jos sillä Heinäjoen ylittäneellä, vanhalla puusillalla on juhlittu – jopa tanssittu – silloin kun kylä eli kukoistuskauttaan ennen sotia. Se nyt kuitenkin on varmaa, että…

PRÄSTKRAGE

Päivänkakkaran ruotsinkielinen nimi prästkrage tarkoittaa suomeksi papinkaulusta. Kukan muotokieli muistuttanee vuosisatojen takaisen papin virkapuvun laajaa, valkoista kaulusosaa. Päivänkakkara tunnetaan myös rakastaa-ei-rakasta -kukkana ja papin pakeillehan sellainen arvuuttelu useimmiten johtaa. Sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla Muistui mieleen, että…

Juhannushauki

Presidenttiparille annetaan jouluhauki, mutta Riikunniemen Herrasväki (Lissun sanonta) sai yllättäen juhannushauen. Kaksi pohjanmaanpoikaa, Sami ja Vernu, olivat tulleet viikon lomalle Kaustajärvelle ennen armeijaan astumistaan. Samin liikkumislupa onkin voimassa toistaiseksi, mutta Vernulle hankittiin muutaman päivän vierailulupa rajavyöhykkeelle. Onneksi sellainen saatiin, olisihan…

Sireenien aikaan

Syreeniksihän sitä ennen vanhaan sanottiin, tuota sinipunervakukkaista ja herttalehtistä pensasta jota kasvoi melkein joka talon ja torpan pihapiirissä. Utrassakin valtamaantietä reunustavat syreenipuskat alkoivat jo Mutalasta ja niitä piisasi aina Utran kirkolle saakka. Erityisen paljon niitä oli Utran vanhan puukoulun, Oma­Avun…

Voikukkakiehkurat

Voi mahoton miten oli paljon voikukkaa savonmuan pelloilla kesäkuun alkupäivinä! Voikukka ei liene viljelijän paras ystävä, valtaahan se alaa muilta kasveilta, mutta lapset siitä ovat aina tykänneet. Tytöt ovat kautta aikain solmineet voikukkakruunuja ja pojatkin ovat kiinnostuneet kukista viimeistään siinä vaiheessa kun kukkamykerö on…

Tove Jansson ja Herttoniemen Helena

Siellä ne nyt nököttivät vierekkäin täpötäyden henkilöautomme jalkatilassa, Tove ja Helena. Hieman oli epävarmaa saammeko ne kyytiimme, sillä kesän alku oli erittäin hektinen. Sitäpaitsi sekin oli epävarmaa, olisiko niitä lähipuutarhassamme Joensuussa enää laisinkaan, tarjous oli ollut voimassa jo muutaman viikon.…

Pälk-Gamesit

Valkovuokkomatkalla, osa 2/2 Kun Pääkaupunkiseudun ja Joensuun Pälkjärviseuralaiset olivat ruokailleet ja sijautuneet mökkeihin Mustien Kivien lomakylässä, ohjelmassa oli yhteinen illanvietto rantapaviljongissa Jänisjärven rannalla. Ilma oli viileähkö mutta onneksi ei satanut. Vuodet on vierineet, hurmos on haihtunut, nuoruuskin mennyt on, oi!…

Viistolaa viistoten

Valkovuokkomatkalla, osa 1/2 Pälkjärven pitäjäseuran perinteinen Valkovuokkomatka toteutui toukokuussa, heti helatorstain jälkeisenä viikonloppuna. Pääkaupunkiseudun pälkjärveläiset lähtivät matkaan jo varhain perjantaina, Joensuun bussi starttasi torin laidalta lauantai aamuna. Kun palasin perjantaina Tohmajärveltä asioilta, ns ”vanhan tien” kautta, juolahti mieleeni, että missähän…

CHIM CHIM CHEREE

Heräsin jo kukonlaulun aikaan odottelemaan nuohoojaa joka oli luvannut tulla heti aamusta, kuten lupauksensa mukaan tulikin. Rantasaunan ja mökin piisit ja tulisijat olisi pitänyt nuohouttaa jo viime syksynä, mutta silloin meillä oltiin niin kipsissä, että nuohous kuten monta muutakin tärkeää…

Ruusu on ruusu on ruusu

Taas on se aika vuodesta kun miehet parveilevat kukkakauppojen kulmilla. Nykyisin näky ei liene harvinainen, toista se oli minun nuoruudessani. Kuinka hellyttäviä olivatkaan nuo Tosimiehet jotka töistä tullessaan roikottivat nyörillä sidottua, pulleaa äitienpäivän kukkapukettia joko ruskean, kaksisolkisen nahkasalkun takana piilotellen…

Vappuviuhka

Viuhka käy kun vierestä viedään, sanoi entinen tyttö tansseissa. Vappuviuhkaksi ei käy mikä tahansa luuta, vaan sen on oltava värikäs ja karnevaaliperinteeseen sopiva iloisenvärinen huiska. Lapsuuden vappu-perinteisiin kuului, että vappuviuhka valmistettiin itse joko silkki- tai kreppipaperista. Jokin kepakko siihen tarvittiin…

Vati kuti Varpunen

Suomalaiseen legendaan perustunee sanonta ”pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä”. Nyt samaa voisi sanoa varpusesta. Liekö ennustus pyystä perustunut meedioiden salattuihin tietoihin, mutta nyt mediat kertovat varpuslinnun reippaasta painonpudotuksesta. Syytä pienenemiseen ei vielä tarkalleen tiedetä, tuskinpa ne kuitenkaan ovat tarkoituksellisesti ryhtyneet…