Selailin vanhoja valokuvia ja löysin kuvan Värtsilän Niiralasta. Kuvan talo tunnettiin nimellä Nostola. Nimi tuli varmasti siitä että kyseinen rakennus oli Laatokka-Karjalan Uittoyhdistyksen talo. Talon vieressä oli yksi kolmesta nostorännistä jolla puita joesta nostettiin. Talossa oli uittomiesten taukotupa ja yhdistyksen…
Elämäni ensimmäisillä kilometreillä koin kevään riemut Niiralassa. Kun sukat oli kasteltu tulvivissa puroissa tarpeeksi monta kertaa oli aika siirtyä muun kevätluonnon tarkasteluun. Vanhan ratavartion takana, Kuosmasen metsissä, oli isot räkättirastas populaatiot. Räksätyksen määrä oli valtava kun linnut selvittelivät parisuhteitaan. Ja parejahan syntyi,…
Äitini viimeinen leposija on Leminrinteen hautausmaalla Värtsilässä. On ollut jo muutaman vuosikymmenen. Hänen maallinen vaelluksensa päättyi 1957 Kontioniemen sairaalan leikkauspöydälle, 27 vuotiaana. Minun Jouluihini on siis aina kuulunut aattoillan haudoilla käynti. Niiralassa, saunan jälkeen odotimme vartiolla Kettusen Lassin tai Vornasen Eskon…
Joulunalusaika oli lapsuudessa jännittävää aikaa. En tiedä mitkä kaikki asiat ajasta tekivät niin kihelmöivän mutta lahjojen odotus se ei ainakaan ollut. Ensilumi, itsenäisyyspäivän oma tunnelmansa, kyläkaupan Joulunavajaiset, koulun kuusijuhlan ohjelman harjoittelu ja joulukortti kaupoille pääsy olivat varmasti merkittäviä elementtejä vuodenajan omaan tunnelmaansa.…
Korttitaiteilija Kati Heickell maalasi oheiset Joulukortit Värtsilän kirkon kellotapulista. Kyllä niistä Joulun tunnelma ja Värtsilän laakson rauha välittyvät. Kati halusi näin omalta osaltaan osallistua kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kirkkorakennuksen pelastamiseen. Minulla on sama motiivi, toki sillä erotuksella että olen pikkupoikana joutunut kokemaan tässä kirkossa siunaustilaisuuden…
Lukemaan opettelu Uudenkylän kansakoulussa siis nykyisessä Värtsilän koulussa ei ollut vastenmielistä eikä helppoa. Opettajamme Eila Simonen oli päättänyt lisätä meidän jukuripäisten sonnien opiskelumotivaatiota kiiltokuvilla. Palkitseminen onnistuneesta suorituksesta oli yksinkertaista. Jos osasi lukuläksyn sai pisteen. Kymmenellä pisteellä sai kiiltokuvan. Kuten huomaatte palkitsemisjärjestelmä oli…
Olipa mukava käydä Värtsilässä. Kun asioihin joutuu ottamaan etäisyyttä kaikki alkaa näyttää erilaiselta. Värtsilän raitilla kulkiessani näin paljon hienoja asioita joita pidin Niiralassa asuessani itsestään selvyytenä enkä osannut arvostaa niitä. Nyt osaan. Wärtsilän musta Selvä erohan siinä on Kainuun mustan ja…
Kävin viikonloppuna helteisessä Hangossa. Värtsilän laakso on upea kesäretken kohde mutta ei ole huono Hankokaan. Hangossa on useita upeita hiekkarantoja auringon palvojille ja uimareille. Viikonloppuna rannat olivat täynnä auringonpalvojia. Ranta bulevardilla kuuli kielten sekamelskaa ja ihmiset olivat hyväntuulisia. Minun on…
Kävin viikonloppuna poimimassa ahomansikoita. Lähellämme on vanha rinneniitty jossa ahomansikka viihtyy ja voi edelleen hyvin. Poikkesin myös mustikkametsän puolella. Eivät olleet mustikat vielä kypsiä. Liki kuitenkin. Mättäällä huilatessani tuli mieleeni natiaisena tehdyt monet kymmenet marjareissut Värtsilän metsissä. Mustikka Mustikassa käytiin ratavartion…
Minulle on muodostumassa Juhannusperinteeksi naapuri ruukissa eli Fiskarsissa vierailu. Värtsiin tästä voi kirjoittaa siksi että myös Wärtsilä on vanha ruukinkylä. Sujuva aasinsilta! Elämänmeno näissä Suomen vanhoissa ruukinkylissä on ollut hyvin samankaltaista vielä 100 vuotta sitten. RUUKIN KYLÄT Billnäsin kirveet ja…
Värtsilän kirkon pihaan istutetut kolme alppiruusua oli mielestäni hieno toimi. Erkki Lintunen, kuten muuten tämän julkaisun päätoimittajakin, osoittaa koko ajan omalla esimerkillään että asioita voi tehdä yhteiseksi hyväksi omasta aloitteestaan ja omatoimisesti. Aina ei tarvita kokouksia, yhdistyksiä ja palavereja jonkin asian…
Nyt kun koulut ovat tältä lukuvuodelta loppuneet ja siellä puurtajat aloittelevat ansaittua lomaansa mietin mitä me teimme kesäkuun alussa Värtsilässä puolivuosisataa sitten loman alkaessa. Me lapset osallistuimme luonnollisesti kodin ja perheen askareihin kukin kykymme mukaan mutta tämä kesäkuun alku oli aika…
Perunannostoajan lähestyessä tuli mieliteko. Mummoni viljeli kotitarpeeksemme Niiralassa mustaa perunaa. Hänen mielestään se oli ainoa hyvä peruna. Se oli maukasta valmistustavasta riippumatta. Keitettynä, laatikoissa, padoissa jne. Perunapiirakoiden ja kukkosten muussiin ei raaka-aineeksi kelvannut missään tapauksessa muu kuin mustaperuna. Ei tarvinnut…
