Näkövinkkeli

    Aamun ajatus Totuus ja rakkaus voittavat valheet ja vihan.  Vaclav Havel  

Värtsi-verkkolehden sivuille googlasimme aivan sattumoisin elokuussa 2010. Siellä oli toimittaja Erkki Jormanaisen tekemä juttu ”Laihdutuskuurilla”. Ihastuimme heti kerrontatyyliin ja kuviin, ja erityisesti siihen, että hän polki pyöräänsä Kaustajärvi-Kenraalinkylä suunnalla. En malttanut olla kommentoimatta, että nyt se on Kaustajärvikin pyöräilty maailmankartalle. Tosin en arvannut kuinka laajalevikkiseksi ja suosituksi lehti muodostuisi varsin lyhyessä ajassa. Vuosikymmeniä sitten oli

Maarit Verronen: Vanhat kuviot, Tammi 2012 Mummi oli biologi Eevi-tädin nettiyhteydet Mummun koodikätkö ja muita juttuja Maarit Verronen tunnetaan mielikuvitusrikkaana ja usein fantasiaan suuntautuvana kirjoittajana. En ole erityisesti fantasakirjallisuuden ystävä, mutta näitä juttuja luin niiden salaperäisyyden ja myyttisyyden innoittamana. Loppua kohden fantasia voittaa ja viimeinen niminovelli on jo hivenen vaikeaselkoinen juttu Roon ja Bongon matkasta,

Helene Schjerfbeck: Malleja, toim. Lea Bergström/ Sue Cedercreutz-Suhonen, WSOY 2012. Helene Sofia Schjerfbeck ( 1862 – 1946) oli suomalainen taidemaalari ja arvostetuimpia modernistisia kuvataiteilijoitamme. Ranskalaisvaikutteet ja ulkoilmamaalaus vaihtuivat vähitellen henkilökoviin ja asetelmiin, joissa luodataan sisäistä elämää. Tämä kirja ei ole suinkaan ensimmäinen painos. Toimittajilta on vaatinut paljon taustatyötä etsiä mallien valokuvat ja yhteydet taiteilijaan, mutta

Aamun ajatus Kukat ovat auringon hellyyden ja luonnon rakkauden lapsia.  Kahlil Gibran

Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma, runoja, Tammi 2012. Eeva Heilala on entinen maatalon emäntä, jonka runoja on palkittu mm. J. H. Erkon palkinnolla. Runot näyttävät lukijaystävällisiltä ja selkeiltä, mutta Heilalan ajatukset löytävät myös syvempiä perspektiivejä, esimerkiksi uuden ajan ja kaupungistumisen sekä entisen maalaiselämän kohtaamisesta. Runoilija neuvoo lukijaa pistämään luontokokemukset runoiksi. Hän itse puhuu yhtä hyvin

Värtsin toimittamisessa tapahtuu muutoksia. Jatkossa kirjoituksia ovat luvanneet siirtää verkkolehden palstoille Varosen Eira ja Pusan Seppo. Itse jään kokonaan pois toimituksesta. Verkkolehti on ollut mielenkiintoinen kokemus. Lyhyessä ajassa, vajaassa parissa vuodessa, on lehden ympärille kerääntynyt mainio kirjoittajien, kuvittajien ja kommentoijien joukko, jollaista en ole aikaisemmin tavannut. Porukka on uurastanut harrastuksensa parissa innolla ja lämmöllä. Tuloksena

Olipa minulle uutinen, että Keskustan Värtsilän paikallisyhdistys on 23.3. järjestämässä keskustelutilaisuuden kuntaliitosasiasta! Siksi kirjoitan nyt tässä näkemykseni aiotusta uudistuksesta (muutoksesta). Mielestäni suhteellisen pienehköt kunnat puoltavat paikkaansa, mutta maakuntien muokkaamiseen ja tehtävien määrittelyyn pitäisi kiinnittää huomiota. Sellaiset tehtävät, joita kunnat eivät kykene syystä tai toisesta hoitamaan, kuuluisivat maakunnalle, jonka johtoon valitaan yleisillä vaaleilla maakuntavaltuusto. Erityissairaanhoito, monet

Pari päivää sitten tutustuin taulutietokoneeseen eli tablettiin. Sellaisia on Suomessa hankittu 170 000 kappaletta, etupäässä korkeasti koulutetut, hyvätuloiset, keski-ikäiset miehet ovat olleet niistä kiinnostuneita. Hehe. Perusmallit ovat hinnaltaan 500 eurosta ylöspäin. Asiantuntijat sanovat, että tabletti voisi korvata hyvinkin läppärin. Siinä suurin piirtein kaikki tapahtuu koskettamalla pientä peilin  tapaista näyttöä. Sormella vain pyyhkäistään, niin homma sujuu.

Aamun ajatus Ei onni ole mikään sattuma, joka tipahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen riippuen siitä, miten hän suhtautuu elämään ja ihmisiin ympärillään. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan. Tsingiz Aitmatov

Tapani Kiminkinen: Lukot auki! Sanoo maalaislääkäri, Tammi 2012. Tapani Kiminkisen suosio perustuu suurelta osin rentoon ja vapautuneeseen lähestymistapaan, joka tietyissä tilanteissa saa myös vähän korneja piirteitä. Kansanmiestä tällaiset jutut tietysti vain huvittavat. Kirjoissaan hän avautuu myös omasta elämänhistoriastaan ja tuumii tässäkin opuksessa, että lapsuuden traumat jättävät jälkensä meihin, jos ei muuna, niin masennuksena ja ahdistuksena,

Toimittajana olen vuosikymmenten kuluessa tottunut palautteeseen. Sitä on ihan huolissaan, jos jonain päivänä ei mitään kuulu. Näin on ollut Värtsiäkin harrastelumielessä tehdessä. Päinvastoin kuin aiempina vuosikymmeninä palaute on ollut enimmäkseen kiitosta. Joskus oikein venyy ja paukkuu, jos sopiva aihe ilmaantuu. Hieman siihen tapaan oli nyt, kun Värtsissä keskusteltiin Luppotuvan tiemaksuista. ”En uskaltanut laittaa Värtsin kommentteihin,

Jozua Douglas/ Loes Riphagen: Ennätysten eläimet, Lasten Keskus 2011. Kävelepä vaikka keväisessä metsässä. Monenmoista piipitystä, kurnutusta ja koputusta tunkee kuuluville. Jos lähdet uimaan järven rantaan, tapaat eläimiä uimasillaan veden pinnalla, tai sitten kiitämässä pintajännitteen avulla, mutta veden alla se vilske vasta käy. Kalanpojista kun kesävesissä ei ole puutetta. Marketta Vaismaan suomentama kuvakirja kertoo paljon myös

Walt Disney: Aku Ankka, Näköispainos vuosikerrasta 1970 osat 1 ja 2 , Sanoma Magazines 2012. Muistuu mieleen 60 – 70 -lukujen taite jolloin opiskelin Joensuussa opettajaksi. Kun tulin viikonloppuna hakemaan pakollista lanttukukkoa ja muuta särvintä, piti mukana olla kymmenen vuotta nuoremmalle velipojalle uusi Aku Ankka-lehti. Niinhän se oli kymmenen vuotta vanhempi veljenikin tuonut aina minulle,

Aamun ajatus Jos saisin elää elämäni uudestaan, yrittäisin ensi kerran tehdä enemmän erehdyksiä. Rentoutuisin, olisin taipuisampi, olisin hupsumpi kuin olen tällä matkalla ollut. Matkustelisin. Hulluttelisin. Kiipeäisin useammin vuorille, uisin joissa, katselisin auringonlaskuja. Kävelisin ja katselisin ympärilleni enemmän. Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja. Jos joutuisin elämään elämäni uudestaan, kävisin uusissa paikoissa, tekisin uusia asioita, kantaisin

Eija Ipatti: Taivaallisen Ruusun tuoksu, runoja 2011. Eija Ipatti oli lähetystyöntekijänä Keniassa ja Mugugassa. Siellä hänet tunnettiin nimellä Wahito (= kokoaa kansaa ympärilleen). Viime aikoina hän on tehnyt runoja ortodoksisesta uskosta ja sen tunnusmerkeistä niin kirkossa ja palveluksissa kuin ihmisen elämässä. Taivaita hipovat runot koettavat tehdä tiettäväksi, että tuonpuoleinen maailma on meille jo täällä maan

”Vuoden vaihteessa Pohjois-Karjala sai lottovoiton. Se oli venäläisten kävijöiden ryntäys Pohjois-Karjalaan”, kirjoittaa kauppaneuvos Eino Tenhunen Karjala-lehdessä torstaina. Tenhusen mielestä Niiralan raja-aseman vetävyyttä on lisättävä. ”Rajalla jonossa käytetyn ajan käyttäminen ostosten tekoon olisi tuottavampaa. Viisumivapaus olisi vapaus, mutta se on kaksipiippuinen juttu. Tehdään ensin muita toimia.” Tenhusen mukaan Pohjois-Karjalassa on Niiralan raja-aseman kehittämisen lisäksi olennaisesti lisättävä

Ilkka Ilmola: Kenraali kairassa, Otava 2012. Kenraali Ilkka Ilmola aloittaa kerrontansa luvulla kenraaleista, jotka ovat usein kiinnostuneet linnustuksesta ja lintukoirien kasvatuksesta. Pian päästään jahtiin. Liikutaan itäkairassa, enimmäkseen. Joskus pistäydytään moottorikelkkasafarilla Kilpisjärven maisemissa ja tietysti hurautetaan moottoripelillä myös suurtunturin, Haltin huipulle. Kilpisjärven reissusta jäivät luontokuvausta harrastavalle mieleen luontoidyllit, jotka nämä moottirikelkkamiehet sitten tietysti rikkovat, laskien haavoittuneita

Aamun ajatus  Hiljaisuudessa on ihmisen helpoin säilyttää eheytensä. Mestari Eckart

Avaan suljettuna ollutta kännykkääni. Se pyytää PIN-koodin. Näppäilen luvun, joka on ollut koodina useita vuosia. Puhelin väittää koodia vääräksi. En usko sitä, vaan näppäilen saman luvun uudelleen. Sama lopputulos, väärä koodi. Epäilen puhelimen muistia, en omaani, ja näppäilen kaiken uhallakin kolmannen kerran saman numerosarjan. Puhelimen näyttö pyytää PUK-koodia. Mutta missä se on? Etsin muistivihkoni ja