Kategoria: Lukijoilta

Kätköilyä

Juuri kun etsiskelin silmälasejani puhuttiin radiossa geokätköilystä, tuosta nopeasti maailmalla leviävästä ulkoiluharrastuksesta, jota karttojen, paikantimien ja jopa satelliitin avulla harrastetaan. Käsittääkseni. Onpa jännää, että ihmiset haluavat etsiskellä jotain aivan harrastusmielessä. Liekö ikäkysymys, mutta joka päivä on etsiskeltävä katseelta kätkeytyneitä silmälaseja,…

Villen juttuja

Nämä jutut kertoi 4–vuotias Ville, joka ei vielä itse osaa lukea eikä kirjoittaa. Kertomukset on tehty ns. saduttamalla eli lapsi kertoo tarinaa ja aikuinen kirjoittaa muistiin. Virheitä ei tarvitse korjata. Satu lohikäärmeestä Olipa kerran tultasyöksevä lohikäärme, joka osui ison haltijan…

Toimitukselle

Palattuani tuntureilta tutustuin juttuunne ”Patsaalla kello 10.30”. Tapaamisemme Arppen patsaan juurella oli todellakin meille kaksinkertaisille kakkulaisille evakoille herkkä hetki. Olihan edellisestä tapaamisesta kulunut 67 vuotta. Pisteenä iin päällä oli tutustuminen Mantsisten hunajatilaan, jota sukupolvenvaihdoksen jälkeen hoitaa poika Veijo. Liikelahjaksi saatu…

Sillä siisti

Onkohan tehokkaampaa taikasanaa kuin ”siivous”? Tuo pieni sana saa kaikki apujoukot katoamaan kuin taikaiskusta ainakin naisen äänen kuuluvuusalueelta. Ehkä tuo sana saa tämän tarinan lukijatkin kaikkoamaan heti alkuunsa, varsinkin miespuoliset. Suunnilleen kerran kuukaudessa tulee vääjäämättä vastaan se päivä, kun ilmassa…

Sanansa mittainen

Sunnuntaita vasten yöllä näin unen, että minua pyydettiin lausumaan Maamme-laulu ja Karjalaisten laulu jossakin arvokkaassa tilaisuudessa, jossa oli paljon väkeä. Unessa kieltäydyin kunniasta, syyksi sanoin, etten ehtisi oppia sanoja enkä haluaisi lukea niitä paperista. Aikaisin maanantaiaamuna sain suruviestin: Arvo Kahelin…

Kesäkokkailua

En ole mikään gurmeekokki –  pois se minusta – mutta jonkinlaista perusruokaa olen kuitenkin kuvitellut osaavani tehdä. Epäonnistuneen kaalilaatikon jälkeen en ole asiasta enää niinkään varma. Kaalilaatikko oli lapsuudessa yksi mieliruokiani, kunnes erään kerran äitiä auttaessani pudotin kuuman ruukun lattialle.…

Partiossa

Partioonkin tuli aikoinaan vanhemman veljen myötä liityttyä. Olihan se osaltaan kovin sisään lämpiävää puuhaa siinä mielessä, että tämän Kärppä-vartion johtajana toimi vanhempi veljeni ja varajohtajana ikätoverinsa Tarvaisesta. Miehistöön kuuluin vain minä ja Tarvaisesta ikäiseni poika. Koskaan en päässyt näkemään muita…

Autopaperit

Olen monta kertaa tyrinyt Venäjän tullissa, kun ruksi on osunut väärään kohtaan. Venäjänkielen taito kun ei ole kovin hääppönen. Verkkovärtsistä löysin sitten nettiosoitteen, josta voi tulostaa suomenkielisen lomakkeen. Maanantaiaamuna klo 5 läksin kokeilemaan, onnistuuko rajan ylitys suomenkielellä. Olin varannut ylimääräistä…

Kotikylä

Löysin muistojeni laatikosta kouluaikaisen ainevihkoni syksyltä 1960. Ensimmäisenä vihkossa on aine nimeltään Kotikyläni. Perheemme oli muuttanut Kiihtelysvaaran Raatevaarasta Tohmajärven Järventaukseen edellisenä syksynä. Näin kuvailin 14 vuoden ikäisenä uutta kotikylääni: ”Asun Järventauksen kylässä. Kotikyläni on väliin kumpuilevaa ja väliin alavaa maata.…

Petkutus ja vikarooli

Patsolan Osulasta eli Sisä-Karjalan Osuuskaupan Patsolan myymälästä, jonka liikerakennus sijaitsi mäen juurella Savikolle lähtevän tien haarassa, tuli aikoinaan 50-luvulla osteltua jotakin pientä suuhunpantavaa kouluun mennessä ainakin silloin, kun koulu alkoi vasta yhdeksältä ja jos vähänkin oli ylimääräistä rahaa törsättäväksi. Joskus…

Puskan takaa

Minulla on viha-rakkaussuhde. Tunnustan heti, että kyse on viinimarjapensaista. Kerron ensin mistä viha tai paremminkin vastenmielisyys niitä kohtaan on muodostunut. Kotonani oli kymmeniä musta- ja punaherukkapensaita. Pensaiden alustat pidettiin puhtaina kitkemällä, ja sehän oli vanhempien mielestä mitä sopivinta kesätyötä meille…

Yhdeksän henkeä

Värtsissä 16.2.2011 oli ”Yhdeksän haudan rivi” –niminen, mielenkiintoinen ja erityisesti minulle ajatuksia herättävä kertomus kommenttivastauksineen. Luin kertomuksen vasta äskettäin. Se sai kuitenkin minut pohtimaan erään sukulaismiehen kohtaloa, jonka luulin olevan sankarihaudassa Tohmajärven Kirkkoniemessä. Olin tämän vainajan sisaren kyytimiehenä, kun hän…

Unikeko

Juuri kun Jaakko on heittänyt veteen kuuluisan kylmän kivensä sinne heitetäänkin jo unikekoa. Jos asiaa jää miettimään tarkemmin, voi vain ihmetellä, kuinka tälläinen unikeonpäivä on jäänyt almanakkaan ikäänkuin muinaismuistoksi. Onko kukaan edes nähnyt oikeaa unikekoa? Nyt en tarkoita samannimistä jyrsijää,…

Sataako tänään?

Unikeonpäivä, monissa maissa nimeltään seitsemän nukkujan päivä, on vanha kristillinen merkkipäivä, jolla muistettiin seitsemää Efesoksen marttyyriä.  Legendan mukaan nuorukaiset pakenivat 200-luvulla kristittyjä vainonnutta keisari Deciusta luolaan ja heräsivät vasta 200 vuotta myöhemmin. Unikeonpäivä on muun muassa Saksassa Tanskassa,  Englannissa ja…

Köyhän miehen jääkaappi

Ammattikoulussa sähköinsinööri selosti meille jääkaapin toimintaa. Hän aloitti jotenkin siihen tapaan, että ennen kuin jääkaappeja oli keksittykään, oli ihmisten pidettävä eväänsä syöntikelpoisina säällä kuin säällä, ja juomat mielellään viileänä helteisellä heinäpellollakin. Eräs ikivanha tapa oli kuulemma ”köyhän miehen jääkaappi”. Se…

Jaakon kivet

Jaakon päivä on ollut almanakassa heinäkuun 25. päivänä jo vuosisatojen ajan. Miehekäs Jaakko – apostoli Jaakob Sebedeuksen poika – päättää naisten viikon. ”Hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden, hän naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan, hänen…

Kateissa löytyy

Sääperin suoran varrella (nykyistä Ilomantsintietä) asui kuorma-autoilija Laamasen vastapäätä Koljosen sisarukset omakotitaloaan. Laamaset tien Savikon puolella ja Koljoset tien Sääperin puolella. Liittymä näkyy äskettäisen Taas rysähti 18.7.2011 -uutisen Suistumispaikka -kuvassa autonromun takana heti oikealla. Koljosen sisaruksia oli kaksi, ehkä kolme,…

Mummoni Johanna

Niitä on jonoksi asti. Naisten nimipäiviä riittää viikon jokaiselle päivälle. Riikka aloitti, Tiina ja Kirsti juovat kakkukahvinsa viikon lopuksi. Johanna, suosituin viikon nimistä sijoittuu keskivaiheille. Johanna, se on myös mummoni nimi. Hän oli pappilan rengin ja piian tyttö. Tukka napakasti…

Kotiseudulle

Näinä keskikesän viikkoina me Pohjois-Karjalassa lapsuutemme ja nuoruutemme eläneet suuntaamme sankoin joukoin lomailemaan kotiseudullemme, kuka lyhyemmäksi kuka pidemmäksi aikaa. Käymme tapaamassa sukulaisia ja naapureita. Osallistumme kotiseutumme kesätapahtumiin ja vaeltelemme hautausmailla. Eräskin pääkaupunkiseudulla asuva heimosisar totesi tavatessamme Pälkjärven pitäjäseuran kesäjuhlilla Joensuussa:…

Mato-ongella

Mato-onget tehtiin 50-luvulla itse. Kaupasta tarvittiin vain siima ja koukku. Vapa tehtiin leppäpuusta. Eihän se kovin vahvaa puuta ollut, mutta rantalepikkoa riitti Kunnaksen puolella, kiitos vain näin jälkikäteen. Oli helppo valita suhteellisen suora, sopivan pituinen ja paksuinen vapa-aihio. Kummallisen tarkkaa…

Nopeat siivet

Sain taannoin kuvattua matarakiitäjän. Otin ainakin kymmenen kuvaa, mutta vain muutama onnistui jotenkin. Sillä oli kauhea vauhti ja siiveniskut nopeat. Yleensä jäi vain haamu kuviin, siipien värit jäivät haaleiksi. Otin pienen videonkin, siinä näkyy kun se imi kukista mettä. Oli…

Räsymaton tarina

Erään perheen keittiön lattialle levitettiin uusi räsymatto. Perheen äiti kehui iloisen raidallista mattoa kauniiksi. Hän ihasteli, kuinka se korosti tapettien sinistä, ja sopi erinomaisesti verhojen ja kaapistojen väreihin. Maton on oltava jaloillekin mukavan pehmeä, hän jatkoi samalla kun varoitti muita…

Naistenviikolla

Entisaikaan naistenviikolla säätä seurattiin erityisen tarkkaan, sillä se ajoittuu heinäntekoaikaan. Vanha kansa väitti, että naistenviikko ei mene ilman sadetta, sillä naiset ovat kovia itkemään. Sanottiin esimerkiksi, että ”Mataleena itköö mielellään”. Sadepäivänä selailin jälleen kerran kirjaa ”Pälkjärvi oli pieni pitäjä”. Aivan…

Talkootanssit

Oli kesä 1949, oli heinätystalkoot ja haitari soi. Naapuriapu ja talkootyö olivat tuolloin vielä kunniassaan. Yhteiset talkoot olivat sosiaalisia tapahtumia, joihin liittyi myös ilonpitoa, mutta joskus myös elämän tummempiakin säveliä. Tieto pidettävistä talkoista levisi nopeasti ”suusta suuhun”. Niin näistäkin naapurin…

Jänismäki muuttui

Vauhdilla lähti entinen Öljymäen putiikki Venäjän Värtsilässä perjantaina uuden liiketalon edestä. Illalla vietettiin talossa jo avajaisia. Paikan nimi on nykyään Jänismäki. Nyt vain jännäämään, miten kauan Suomen puoleisessa Värtsilässä nakottaa vielä pystyssä entinen Yhteishyvän rakennus. Taitaa olla jo kuukausia, kun…

Kesäkunkkuja

”Tanko on rautaa, sanoi mies kun putosi pyörän polkimilta”. Tälläinen puujalkavitsi tuli mieleeni, kun satuimme Seinäjoelle yhtäaikaa tangomarkkinoiden kanssa. Olimme reissussa aivan muissa merkeissä, mutta tangon taialta ei voinut välttyä eikä ollut mitään tarvettakaan. Tangokuninkaallisia emme kuitenkaan tavanneet, niin hyvin…

Kovaa kyytiä

Sääperin tienhaarasta noustiin varhaisena kesäaamuna Ruposen ruskeaan isäukon kanssa. Edessä oli kaupunkimatka Joensuuhun. Eikä mikään vähäpätöinen reissu. Oltiin menossa mopoa ostamaan. Ei minulla ihan tarkkaa käsitystä asiasta ollut, vaikka olin tainnut vilaukselta jo jonkun mopon nähdäkin. Menopelihän se kuitenkin oli,…

Ristikon takaa

Kesämatkoilla on paljon nähtävää ja jokainen kiinnittää huomiota erilaisiin kohteisiin. Värtsi on saanut muutamia valokuvia taannoiselta retkeltä Käkisalmen ja Viipurin seudulle. Ohessa Alpoaatoksen ja Ension kuvallisia näkemyksiä.                      

Väärän vitosen torilla

Sehän oli jo  ennen sotia, kun Käkisalmen markkinatorilta isä toi kotio väärän vitosen.  Tori oli nyt aution tyhjä värtsiläisten vieraillessa Käkisalmessa, mutta kun tuo hotelli Korela,  jossa yövyimme oli ihan torin laidassa niin pitihän käydä katsastamassa toriakin.  Värtsin toimittaja Erkki…