Oltiin rovasti Kotilaisen kanssa kalareissulla. Värtsilään oli matka. Poikettiin Pivankaan, jossa saatiin ensimmäinen kosketus karjalanmurteeseen. Sehän tietysti lämmitti sisintä. Sen sijaan poliisin tutka Kiteen paikkeilla ei lämmittänyt yhtä paljon. Onnea oli matkassa, kun poliiseilla oli silloin ”isompi kala” pyydyksessä eivätkä huomanneet meidän kympin ylinopeutta. Vaaramaisemat toivat mieleen lapsuuden tunnelmat. Joskus lapsena kirjoitin kouluaineeseen, että ”Värtsilä […]
Sain kuusikymmentäluvun alussa pilailu –lahjakortin, jonka kannessa oli teksti: Minkkiturkkinne on työn alla! Kun kortin avasi, löytyi sisälehdeltä kuva, jossa kaksi minkkiä oli ”lapsentekopuuhissa”. Ehkä tuo kortti silloin hieman hymyilytti, mutta nyt ei naurata, kun huomasimme, että kesämökkimme porakaivokatokseen on pesiytynyt villiminkki. Kaivon suojarakennelma on pienen pyramidin muotoinen. Maan päällä oleva sementtirengas on ympäröity kivenmurikoilla,
Elettiin vuoden 1989 alkua. Hilkka Partanen pohti tuolloin, tulisiko Niiralan rajanylityspaikasta suurtakin hyötyä Värtsilälle. Samalla hän veikkaili, pääseekö piankin käymään tutuilla tantereilla. Hilkan kirjoitussarja Värtsissä alkaa. Sarja on kooste menneitten vuosikymmenten kirjoituksista. EJ Viime aikoina on valtakunnan tiedotusvälineissä nimi Värtsilä ollut kovasti esillä. Pitkään hankkeissa ollut, kauan ja hartaasti kaivattu rajanylityspaikka toteutunee vihdoin aivan lähivuosien
Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla Jänisjoki oli merkittävä uittoreitti. Puuta uitettiin joen latvahaaroilta alas Niiralaan saakka, jossa se nostettiin parhaillaan kolmella nostokoneella ylös ja lastattiin rautatievaunuihin kuljetettavaksi edelleen mm. rajan yli Neuvostoliittoon osana sotakorvausta. Asuimme tuolloin ”Nostolassa” ja Pinomäellä. Pinomäki on nykyinen Lehtopirtti ja Nostola Nurmisen konttori. Nykyisen logistiikkakentän alue oli puun varastointilaani valtavine
Kerron tässä kolmesta Marista, joista itse en ole tavannut ainuttakaan, mutta joiden mökit olen tullut tietämään, koska ne kaikki ovat sijainneet kymmenen kilometrin säteellä Kaustajärveltä. Aleksin Mari Mari Jormanaisen – jota Aleksin Mariksi kutsuttiin – mökki sijaitsi Saarivaaran ja Kaustajärven rajamailla, Niinilammin rannalla, tarkemmin sanottuna Vanhan Värtsilän maantien varressa. Sotien jälkeen mökki jäi aivan raja-aidan
Kun olin tulossa kotiin orkesterista maanantaina 27.9 en ollenkaan osannut arvata, mitä tulisin näkemään. Kahdeksan maissa illalla olimme äidin kanssa juuri kääntyneet Saariosta kohti Värtsilää ja siinä katselin ikkunasta illan pimenemistä, kun huomasin pellolla jotain kimaltavaa. Ei mennyt kauaakaan tajutessa, että karhuhan se siinä takaisin tuijotteli. Tietä oli ylittämässä karhu-emo ja kaksi poikasta. Minä kiljahdin
Hyvin usein kuulee sanottavan ”lapsuusmuistot, ne ihanat”. En voi yhtyä kyseiseen ajatukseen. Kun muistikuvani putkahtavat lapsuuteen, nousee ensimmäisenä silmieni eteen kuva lentokoneista ja sodasta. Ne muistot ovat päällimmäisinä, himmentäen kaiken muun. Ehkä ne pelot ja kauhukuviot ovat niin syvälle syöpyneet lapsen sieluun, etteivät ne katoa koko elämän aikana, ei edes vanhuudessa. Kotimme Värtsilän Kakussa oli
Uutisia kuunnellessa ja lukiessa puhutaan vain lisääntyvästä karhuongelmasta. Karhut lähestyvät koko ajan asutusta ja lähestymisellään aiheuttavat suurta vaaraa. Niin mille tai kenelle, herää kysymys? Tänä vuotena metsän anti on jäänyt Itä-Suomessa varsinkin, niin kuin muuallakin maassa tähän aikaan kesää lähes nollaksi. Kuivuuden takia karhujen ruokavaliosta ovat lähes poissa marjat, sammakot ym. Eikä syksykään ole vielä
Katoavat perinneruuat voisimme esiintuoda vaikkapa syksyisillä ”perinneruokapäivillämme” joka olisi luontevaa järjestää esimerkiksi jo vakiintuneen Rajan Ryssäyksen yhteydessä. Kukkoset, sultsinat, piirakat, padat, paistit, laatikot tulisivat tutuiksi rikkaasta ruokaperinteestämme ehkäpä vieraantuneelle nuoremmalle polvelle kuin myös kylältämme poismuuttaneille kaupunkieläjille joita tällainen tarjonta varmasti kiinnostaisi. Yhdessä tehtäisiin ruuat ja yhdessä nautittaisiin! Muistelen lämmöllä yhtä takavuosien Rajan Ryssäystä jolloin kunnan
Mittari näytti vielä lähes +30C kun pakkailin kalastustarvikkeitani autooni. Edessä oli helleillan kuharetki Jänisjoelle. Kurvailin autollani kummini saunalle Mustaojan suulle, jonne olin aiemmin päivällä veneeni jo valmiiksi vienyt. Kalahaavi, nostokoukku, uistinpakki ja vavat – kylmiä virvokkeita unohtamatta, pakkailin kamat veneeseen. Vanha moottori, jonka kanssa oli kierretty Laatokat, Jänisjärvet, kotimaan vesistöistä puhumattakaan, hörähti käyntiin heti ensi
Oheinen musiikkikappale on Heino Turusen käsialaa. Liekö vaikka Hempan humppa. Värtsi julkaisee sen sanat , jos vaikka innostaisivat paluumuuttajia. Tiet nyt jo johtaa tänne Värtsilään, tiet täällä kohtaa kun tullaan Niiralaan. Tiet veivät ennen pois maailmaan. Nyt tänne sieltä eri teitä saavutaan. Tää ol ennen, tää on nyt ja tää on Värtsilää. Kun taas vihdoin
Hemppa Turunen on lähettänyt oheisen kirjoituksen ”huvin vuoksi ja herätteeksi” seuraavilla saatesanoilla: ”miten tulisi paikallisuutta mainostaa ja tuoda esille, niin että siinä näkyisi se PAI-KAL-LI-SUUS”. Tiältä löyvät Muaseuvun ELÄMYKSSII ja Rajaseuvun eksotiikkoo! Tuuhan siekkii! Info (Infotilasto koottu kyliltä kuultujen juttujen perustteella. ) -Asukkaita 650, joista lähes kaikki ihan oikkeita immeissii. -Vanahoja piikoja 5,0 Poikamiehhii lähes
Tomi Kallio lauloi jatkopaikan semifinaaliin Live karaoke -kilpailussa. Erälaulajaa metsästettiin perjantaina 4.6. Värtsilässä Majatalo Sinilinnussa. Osakilpailun voittaja Tomi Kallio lauloi itsensä Kolin Erämessuilla pidettävään semifinaaliin. Kilpailussa haetaan Erämessujen tunnuskappaleen esittäjää. Semifinaali pidetään Kolilla 18.-19.6. ja loppukilpailu sunnuntaina 20.6.2010. Laulukilpailun voittaja saa levytyssopimuksen Erämaan Kosketus kappaleesta. Värtsi-lehden toimittaja tavoitti laulajan puhelimen välityksellä. Tomi Kallio kertoi kokeilleensa
Lukijoilta -palstalle odotamme lyhyitä kirjoituksia, joita voi lähettää sähköpostitse. Osoite löytyy yhteystiedoista. Kirjoituksen siirtäminen lehteen vie jonkin aikaa, mutta toivottavasti jaksat odottaa. Kirjoita mieluummin nimelläsi, mutta myös nimimerkin käyttö sallitaan. Siinäkin tapauksessa tarvitsemme kirjoittajan nimen ja yhteystiedot, jotka jäävät toimituksen tietoon.
