Kategoria: Ajan patinaa

Seikkailuretki itärajalla

Monia matkoja tuli tehtyä eri asiakasryhmien kera vuosituhannen vaihteen jälkeen rajan takaisille järville. Matkailimme meloen, kalastellen, kirkkoveneellä soutaen ja kumilautalla koskia halkoen. Yksi matka jäi kuitenkin mieleeni ylitse muiden. Olin talvella saanut yhteydenottopyynnön neljän päivän seikkailuretken toteutuksesta, tyyliin ”vapaat kädet”…

Share

Karusellista avantopyykkiin

Isällä oli tapana nimittää napakelkkaa karuselliksi. Hyvissä ajoin syksyllä lyötiin Jänisjoen lahdelman rantamutiin pitkä seiväs, joka jäi parin metrin verran veden päälle. Kun jäät tulivat, oli napakelkan akseli valmiina. Puutapin päässä oli muistaakseni rautatappi, johon jäiden tultua asetettiin kelkan aisan…

Share

Vanhassa Värtsilässä näyteltiin

Nyky-Värtsilässä olemme seuranneet suosion saaneita kesäteatteriesityksiä. Seutu oli aikaisemminkin tunnettu teatteristaan. Rajan taakse jääneessä Vanhassa Värtsilässä muutaman kilometrin päässä perustettiin työväen näyttämö vuonna 1920. Se toimi parinkymmenen vuoden ajan, sotiin asti. Teatteri niitti mainetta ennen kaikkea johtajansa Kalle Viherpuun kaudella.…

Share

Tupakointi vaarallista

Värtsilän Työväen Näyttämön ohjelmalehtisessä 1937-38 on pari tupakkamainosta. Tupakkamainonta on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 1978. Lain tarkoituksena on ensisijaisesti suojella lapsia ja nuoria tupakan terveysvaaroilta ja nikotiiniriippuvuudelta. Pakkausten kyljessä on nykyisin oltava varoittavia tekstejä, eikä niitä saa myydä nuorille. Panemme…

Share

Kausta Järfui

Kaustan kierros, osa 1. Satunnaisetkin tuttavat saattavat kysäistä, että missäs se teidän kesäpaikkanne on? Kysymyksiin vastaan yleensä vaatimattomasti, että Kaustajärvellä Värtsilässä, mutta et varmaan tiedä sellaista paikkaa. Yllättävän moni on huudahtanut: kyllähän minä Kaustajärven tiedän, siellähän oli koululla se leirikeskus,…

Share

Mistä mainokset?

On tullut aika kertoa, mistä Värtsissä viime kuukausina esiintyneet mainokset ovat peräisin. Verkkolehtemme sai käyttöönsä Värtsilän Työväen Näyttämön käsiohjelman vv. 1937-38. Sieltä ne löytyivät. Vanhan Värtsilän asioista kirjoitellut Hilkka Partanen kertoo, että hän sai joskus vuosituhannen vaihteessa kirjepostia rajan pinnasta…

Share

Postia Värtsilästä

Värtsilä oli 1900-luvun alussa melko laajan alueen keskuspaikka. Tieolosuhteet olivat silloin huonot, eikä säännöllistä linja-autoliikennettä vielä ollut. Kauppamatkustajat kulkivat kievarikyydillä. Teuvo Kuivalaisen toimittamassa ”Ka, muistelemma Tuupovuaroo” –kirjassa Öllölän kyläläiset kertovat, että kylään haettiin posti jalkaisin ja hevosella Värtsilästä. Yhteen suuntaan…

Share

Sotalapsia saattamassa

Sotalapsista puhutaan jälleen. Omalta kohdaltani voi sanoa, että ”olinhan siellä minäkin”, sotalasten saattajana. Vanhasta Värtsilästä alettiin jatkosodan talven 1942 aikana siirtää lapsia sodan jaloista leveämmän leivän ääreen, rauhallisempiin oloihin. Hyvä ystäväni terveyssisar Helmi Airaksinen, armoitettu tippatätimme, manasi minut, 15-vuotiaan tytön,…

Share

Suivasa arpeetti

Loppiaisen jälkeistä juhlatonta aikaa kutsuttiin ennen vanhaan arki- eli härkäviikoiksi. Härkä kotieläimenä ei ollut kuitenkaan niin yleinen kuin lehmä, ja kun lehmä poiki, toivottiin yleisemmin lehmävasikkaa. Lapset juoksuttivat mielellään juustomaitopulloa naapurin emännälle, joka oli heti perillä, mitä oli tapahtunut. Hänen…

Share

Kylän poikia takavuosilta

Sillasta tallentunut kuva on vanhempi kuin “vuodelta 1959″. Albumissani on nimittäin kuva todennäköisesti 1950-luvun alkupuolelta. Siinä poseeraa kaulaukkain kolme kaverusta: Pitkäsen Esko (myllärin poika), Lukkarisen Matti (luutnantin poika) ja Erkki Lintunen (Toivon poika, nykyisen Sinilinnun pihasta) Sillan keskiosassa oli tuolloin…

Share

Näin nähtiin 1970

Vuonna 1970 ei Värtsilässä järjestetty 50-vuotisjuhlia, vaikka kunta tämän iän saavutti tammikuun alussa. Valtuusto oli päättänyt, että juhlapäivää vietetään työn merkeissä. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Uuno Matikainen ja kunnansihteeri Aulikki Karvonen kuitenkin kertoivat lehdistölle sen hetken näkymistä. Värtsilässä oli tuolloin noin 1…

Share

Tältä näytti 1950

Värtsilän kunta oli tammikuun 1. päivänä 1950 toiminut itsenäisenä 30 vuotta. Millaiset kunnan näkymät olivat tuolloin, siitä teki selkoa silloinen kunnansihteeri Ilmari Rantanen pitkähkössä lehtikirjoituksessaan, josta Värtsi julkaisee lyhennelmän. ”Perintönä sotaa edeltäneeltä ajaltaan sai kunta neljä kansakoulua, noin 100 ha…

Share

Räiskittiin sitä ennenkin

Räiskittiin sitä ennenkin, vaikka kaupoista ei voinutkaan ostaa ilotulitusraketteja. Juuri päättyneen sodan tähteitä paukuteltiin Lukkarisen Matin kanssa. Kiväärin patruunoita löytyi miltei joka paikasta, ullakoilta, ladoista ja erityisesti Valkoisen talon vintiltä. Patruunalaatikot sullottiin puseron sisuksiin. Sitten lymyttiin peltojen halki sarkaojia hyväksi…

Share

Oton ensimmäinen

Lukijamme ovat toivoneet, että Värtsi toisi esiin Otto Rummukaisen ensimmäisen lehdessä julkaistun kirjoituksen. Tässäpä se tulee. Kirjoitus oli vuonna 1948 Opintotoiminnan Keskusliiton “Opintokerholainen” -lehdessä otsikolla “Luo päältäsi pienten riitojen riehu”. Lehti ilmestyi Helsingissä ja päätoimittajana oli Olla Teräsvuori. Aihe on…

Share

Junat ei vuottelek

Kyllä saa olla tyytyväinen, kun ei joulun aikaan tarvinnut makoilla lentokentillä eikä seisoskella pakkasessa juna-asemilla, vaan voi etsiä kätköistään vaikka monisteen ”Värtsilä Karjalan Radan jatkon lähtökohdaksi” ja tutkailla sitä. Ensin kerron kuitenkin, mistä tämän jutun otsake on peräisin. Mieheni on…

Share

Sumi söi jouluomenat

Siitä joulusta on reilusti neljäkymmentä vuotta, kun isä oli kaupoilla käydessään ostanut meille lapsille kaksi kiloa jouluomenia, ison ruskean paperipussillisen. Siihen aikaan omenat olivat lapsille vielä harvinaista herkkua. Aikaisempina jouluina olimme saaneet Helsingin tädin paketissa tummanpunaisia omenia; nyt ihan oman…

Share

Kuusi kukki

Lasna vielä ollessani jouluaaton aamusella sanoi taattoni minulle: ota kassara kätehen pikkukuusen käyäksesi. Sukset jalkaani sitaisin, tossut työnsin mäystimihin, umpihankeen urheasti usuttelin puiset pohjat. Hiki tahtoi työssä tulla, helle hattuun heilahtihe, tylsä kassara kovasti pani hanttiin hakkuumiestä. Kohotin olalle kuusen,…

Share

Savusaunaan

Mietteet alkavat joulun kynnyksellä kääntyä saunomiseen, joka suomalaisilla kuuluu perinteeseen. Ilman joulusaunaa on ikävä olla. Ennen oli pirtissä kuin pirtissä erillinen savusauna, jonne hilpaistiin lumisen pihamaan poikki. Saattaa olla, että jossain tehdään niin vieläkin. Kun tulin talvisodan jälkeen Värtsilästä evakkoon…

Share

Tuliperäistä

Nämä tiedot perustuvat ”Pikkujättiläiseen” vuodelta 1942 ja Pienen tietosanakirjan 2. osaan vuodelta 1955. Niitten mukaan Suomessa on kaksi tulivuorenpurkauksissa syntynyttä järveä, Lappajärvi Pohjanmaalla ja Jänisjärvi rajan takana Värtsilässä. Näin on professori Pentti Eskola selittänyt. Kummankin järven saarien pitäisi olla tulivuoren…

Share

Pukinkontti silloin ennen

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin päästään oikein ostohysterian makuun. On tulossa joulu, jota ainakin lapset ja lapsenmieliset innolla odottavat. Mikäs on odottaessa, jos vain pukilla varat vyöräävät. Ostettavaa on tarjolla yli äyräiden ja mainoksista pitävät tiedotusvälineet huolen. Tulet varmasti…

Share

Värtsilän laulajapoika

”Pappa lupas talon laittaa Jänisjärven rantaan…”. Näin vanhaa kansanlaulua mukaillen kajautti nuori Teemu Grönberg (1907-1981) Vanhassa Värtsilässä ennen sotia. Ja laittoihan pappa huvilan rannalle, sananmukaisesti. Vastakkaisella puolella lahden rantaa kohosi Kakunvaara. Muuan siellä asunut muistelee vieläkin, kuinka Teemun komea laulu…

Share

Talvisodan tunnelmia

Aloitin syyskuun alussa 1939 keskikoulun. Koulutyö päättyi kuitenkin jo lokakuun puolivälissä, koska rakennusta tarvittiin sotasairaalaksi. Siviiliväestöä varten rakennettiin pommi- ja sirpalesuojia, maahan kaivettuja hirsillä ja laudoilla tuettuja korsuja. Sota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä. Voimaan astuivat mm. pimennysmääräykset. Ikkunat piti peittää…

Share

Veljeä ei jätetty

Näin itsenäisyyspäivänä tekee mieleni kertoa tositapaus ajalta lähes 70 vuotta sitten. Jatkosota oli alkanut heinäkuun alussa 1942. Suomalaiset joukot olivat edenneet lähelle Karhumäkeä. Kersantti Lauri Lötjönen palveli 2/Sissi pataljoonassa, kun hän 2.11.1942 vihollispartion takaa-ajomatkalla Palolammilla hiihti vihollisen asettamaan latumiinaan. Takaa-ajon…

Share

Kulttuuria tehtaan varjossa

Vanhan Värtsilän kulttuurielämä oli jo 1920-luvulla vireää. Useilla järjestöillä ja yhdistyksillä oli monipuolista toimintaa. Oli laulukuoroa, soittokuntaa, näytelmäkerhoja jne. Kulttuuria siis harrastettiin, ja sitä myös tehtiin. Kirjalliselta saralta ei tiedossani ole kuin kaksi nimeä. Hellin Kaikkonen, ”Rämpsän” kasarmeilta lähtöisin oleva…

Share

Vanhat valokuvat

Värtsin arkistoissa on koko syksyn pyörinyt pari vanhaa valokuvaa, jotka on tänne lähetetty. Toisen kerrottiin esittävän lastenkotia, toisen vanhaa siltaa. Paikkakunnalle äskettäin muuttaneelle ne eivät paljon kertoneet. Aattelin jo järjestää kuvien tiimoilta lukijakyselyn, mutta sattumoisin tuli lainattua kirjastosta Otto Rummukaisen…

Share

Pumpattava paloruisku

Arppen aitassa oli kummallisen näköinen härveli. Sain kuulla, että se oli neljän miehen voimin pumpattava paloruisku, joka oli joutunut tositoimiin. Vuoden 1952 heinäkuun alussa syttyi Niiralan Hovin navetta palamaan. Ensi alkuun sitä yritettiin sammuttaa juuri tällä ruiskulla. Kuumuus kuitenkin säteili…

Share

Markkinarinkeli

Värtsilässäkin pidettiin markkinoita. Lapsuudestani muistan, kuinka tivoli kaikkineen sen ajan ihmeellisyyksineen kuului markkinatunnelmaan. Eläinmarkkinat hevosineen ja lehmineen olivat luku sinänsä. Moni polle ja ynnikki vaihtoi omistajaa tarkan syynäyksen jälkeen. Liekö aina ollut elikoita karvoihin katsomista, no, hampaisiin kuitenkin. Markkinatanssi kuuluivat…

Share

“Valtava matkainnostus”

Liisa Lehto (toim.): Kaipaus Karjalaan, matkoja kotiseudulle, SKS 2010, 231 s. ” Karjalan kotiseutumatkat ovat 1990-luvun alusta lähtien muuttuneet osaksi karjalaista elämäntapaa. Rajojen avautuminen ja myöhemmin Niiralan raja-aseman käyttöönotto nostattivat valtaisan matkainnostuksen”, kirjoittaa Liisa Lehto teoksen esipuheessa. Matkakuvauksia on kirjoitettu…

Share

Räätäleitä ja mannekiineja

Vanhassa Värtsilässä oli muistaakseni ainakin kaksi hyvää ammattiräätäliä ja liikkeenharjoittajaa, Kauppinen ja Tenhunen, joista jälkimmäisellä oli myytävänä myös valmisvaatteita. Pukukankaat olivat laadukkaita. Pukua piti käydä sovittamassa useaan kertaan, jotta siitä tuli istuva. Puvun maksun kanssa oli useinkin ongelmia, maksettiin ”pitkän…

Share

Arppen aitta

Wärtsilän rautatehtaan perustajan vanhin poika ja hänen työnsä jatkaja Edvart (1841-1897) omisti Niiralan Hovin 1880-luvulla. Hovi siirtyi Värtsilän kunnan omistukseen vuoden 1920 alusta. Sen tiluksilla toimi kunnan maatila, ja sotien jälkeen sinne rakennettiin kunnantoimisto. Pihapiirissä on säilynyt hirsirakennus, jota kutsutaan…

Share