Sanomalehti Karjalaisen juttu 8.11.1991/Anja Itkonen.
Patsolan koulu, se vanhempi Värtsilän kunnan kahdesta koulusta, on päässyt kauan odotetun peruskorjauksen kouriin. Ensipäivät olivat aika hulinaa, mutta runsaan viikon totuttelun jälkeen koulunkäynti sujuu ikään kuin pulpetit olisivat aina olleet veistosalissa, opettajan entisessä olohuoneessa tai kapeassa käytävässä.
Veistosaliin saatiin tilaa 5-6-luokkalaisille, kun höyläpenkit pinottiin päällekkäin. Arja Pekkarinen opettaa 1-2 luokkia entisessä asunnossaan, joka nyt on myös opettajainhuone. Hänellä on samanlainen työpöytä kuin 13 oppilaallakin. Tässä luokassa ei tule kiusausta juoksennella ympäriinsä.
3-4-luokat istuvat varsinaisessa luokkahuoneessa. Ryhmiin jaettaessa osa tulee käytävään, joka myös toimii pienempien ruokasalina.
Kahdessa rakennuksessa toimivan koulun koko touhu on saatu mahtumaan vanhalle puolelle siksi aikaa kun uudenpaa puolta korjataan. Tässä on se hyvä puoli, ettei oppilaiden ja opettajien tarvitse kuunnella seinän takaa pauketta, jyskytystä ja poran jyrinää, kuten Rääkkylän Rasivaarassa. Ei myöskään tarvinnut hajaantua evakkoon.
Oppilaat eivät ole mullistuksesta millänsänkään. Se on hauskaa vaihtelua ja opettaa sopeutumista. Siitä tulee mainio koulumuisto, jota voi isona kertailla kyläkokouksessa, jossa vaaditaan koulun uutta peruskorjausta: edellinen tehtiin muinaisuudessa 1991.
Ruokailu oli alussa varsinainen show, kun ei vielä tiedetty mikä järjesty olisi hyvä. Terveystarkastajakin tuli siihen tarkastamaan. Ei moittunut.
Keittäjä Maija Nissinen valmistaa ruoan puolen kilometrin päässä urheilutalossa ja tuo sen talonmiehen kanssa koululle lämpökattilassa. Siitä hän jakaa lämpimän ruoan kulhoihin ja levittelee muut eväät pöydille käytävässä, jossa opettaja Irene Peuhkurinen vielä neuvoo oppilailleen, kuinka kirjoitetaan ”venepä ei vuodakaan”.
Maija Nissinen pääsee uuteen hienoon keittiöön helmikuussa, kun peruskorjaus valmistuu. Keittö laajenee ja sen vanhanaikainen varustus vaihtuu ajanmukaiseen.
Vuonna 1952 valmistuneeseen rakennukseen saadaan vuotamaton katto, tuulenpitävät lämpölasi-ikkunat ja uuden lämpöeristeet seiniin. Päädyssä oleva asunto muuttuu ryhmäopetustilaksi. Seiniin ja lattioihin tulee uudet pinnat. Korjaaminen maksaa noin 1,2 miljoonaa.
Opettajankorokkeet heitetää historiaan. Ne ovat tiellä, sanoo koulun johtaja Seppo Pusa. Hänestä nykyopettajan arvovalta ei vaadi ylempänä seisomista.
Patsolan koulussa on 52 oppilasta. Opettajanvirkoja on kolme, mutta jo pitkään on tarvittu tuntiopettaja neljänneksi. Oppilasmäärä näyttää lähivuodet pysyvän 30:n ylöpuolella, joten peruskorjaus ja laajennus ovat tulevaisuudenkin vuoksi välttämättömiä, Seppo Pusa toteaa. Myös vuosisadan alussa rakennettu, 16 vuotta sitten korjattu vanha kulu kaipaa kunnostusta, jahka rahaa löytyy.
Hän kehuu koulunsa sijaintia – vaihteleva ympäristö ja liikuntapaikat lähellä – sekä hyvää henkeä. Opettajat eivät riitele ja oppilaat oppivat, vaikka ovatkin äänekkäitä ja kovia menemään. Koulun viihtyvyydestä puhuu sekin, että opettajat ovat olleet tässä melkein koko työuransa ajan, kuka 10, kuka lähes 20 tai 30 vuotta.
Nyt pitää vanhan lehtitiedon uutisointia vähän oikoa. 1-2 luokkia opetti Arja Hakulinen ja hyvin opettikin. Koulusta on muutenkin mukavat muistot kun oma jälkikasvuni sieltä opintiensä aloitti.