Juhannuspäivän retki yhteisten nautintojen piristykseksi.
Monet arkipäivat ja illatkin joskus kuluivat hiljaisuudessa, niinpä mietin Heikki Turusen kanssa joskus taratellessa jotain vipinän keksimistä hiljaiseen arkeen
Niinpä sain ihan loistavan idean Heikin kirjoittamasta Simppauttaja teoksesta, jospa siitä olisi piristystä meidänkin arkeen.
Simpauttajassa, kun vaimo oli ilakoinut naapurin rengin kanssa. Niin Kuuno huomautti, että eihän hän ole kieltänyt Lieksassa käymästä virkistäytymässä.
Siitä ideasta innostuneena päätin eräänä juhannuksena vaimoakin ilahduttaa ja tehdä juhannuksen iloksi lähirengasretki, jonka reitin jo olin suunnitellut etukäteen.
Niinpä sitten eräänä kesäviikonloppuna lähdettiin matkaan kuten tavallista. Kysyin vaimolta lähtiessä – ja mihinkä suuntaan mennään? Vastaus oli -ihan mihin tahansa, niinpä otin suunnan Lieksaksi.
Niinpä lähdettiin matkaan maasautumaisemien halki Värtsilä, Tuupovaara, Eno, Lieksa.
Uimaharju-Lieksa välillä Satuttiin naurettavan hauskaan juttuun. Lähestyttiin loivaa kumparetta, jonka päällä oli karhun jätös pökäle suorana poikittain keskellä tietä.
Lienee kesken rauhallisten tarpeiden tullut kiire loikata pakoon jotain auto kaaharia.
Lopulta päädyimme Lieksaan, jossa minäkin aikoinaan työuran alussa parveilin.
Kierreltiin ensin katunäkymiä, Rajakomppanian piha-alueet olivat pusikoituneet ja rajamuseo oli siirtynyt Imatralle.
Niinpä seuraava kohde jota varten varsinaisesti reissuun lähdettiin oli paljon mainostettu Pielisen museo. Siinäkin kävi niin, että sisänäyttelyosaso oli vielä suljettuna mainoksissakin kehutun uudistuksen vuoksi. Sitä vastoin ulko osoittautui manoksiensa veroiseksi vanhoine savupirtteineen ja uittomiesten riukuloineen.
Reissu rupesi jo huikomaan ja löytihän se ainut sellainen ABC jossa sai taas yhden esiin kohonneen mielihalunsa tyydytettyä.
Sen jälkeen loppumatka heitettiin vanhoja nuoruudenajan maisemia muistellen, Uimaharju, Romppala, Rantakylä, Kontiolahti maisemissa taukoakin pidellen.
Että sellainen Juhannuspäivä, -No tulihan se tehtyä. Niin kuin vaimokin ohimennen mainitsi.
No se siitä joka tapauksessa.
No vellikirjailija Hemppa Turunen
Viallinen lähetys vissiin tai kuten huomasin yhteyksissäkin oli häikkää, mutta novellikaan ei ole minun vaan Hemppa Turusen. Siitä puuttuu puolet.
Toinen puolikas lisätty tekstiin. T Värtsin toimitus
Kiitos Hemppa. Ihan huikee juttu. Ja ihan ite sai näkemänsä ja näkemyksensä tekstittää .