Elävä Värtsilä -keskustelutilaisuus kokosi kyläläisiä yhteen
Värtsilän nuorisoseuran kahvilassa keskiviikkoiltana järjestetty avoin keskustelutilaisuus teemalla Elävä Värtsilä sai väkeä liikkeelle. Paikalle kokoontui neljätoista Värtsilän nykytilanteesta ja tulevaisuudesta kiinnostunutta – osa jopa huolestunutta – kyläaktiivia.
Aamulla ennen tilaisuutta Koti-Karjalan toimittaja Kari Sarkkinen soitti ja tiedusteli, toteutuuko tapahtuma. Vastasin hänelle puolihumoristisella sävyllä, että kyllä toteutuu – mutta varaudutaan myös siihen, että juomme kahvit kahdestaan. Olin nimittäin hieman skeptinen sen suhteen, jaksaako teema kiinnostaa niin paljon, että saisimme kasaan kunnollisen keskustelutilaisuuden.
Illan anti osoitti kuitenkin nopeasti, että tällaisille ideointi- ja keskusteluilloille on todellista tarvetta.
Yksi keskeisistä puheenaiheista oli huoli Leader-rahoituksen tulevaisuudesta nykyisessä muodossaan vuoden 2027 jälkeen. Aiheesta on viime aikoina liikkunut uutisointia, joka herättää kysymyksiä myös paikallistasolla. Leader-rahoitus on ollut merkittävä kehityksen mahdollistaja Värtsilässä jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.
Vuosien varrella pitäjään on saatu runsaasti EU-rahoitusta erilaisten ruohonjuuritason hankkeiden kautta. Näitä hankkeita ovat toteuttaneet muun muassa Värtsilän Kisa, Nuorisoseura, edesmennyt Värtsilän pitäjäyhdistys, Värtsilän sosiaalidemokraatit sekä riistamiehet. Monien pienten, mutta merkityksellisten hankkeiden ansiosta kylässä on saatu aikaan paljon hyvää.
Keskustelussa pohdittiin myös tulevien hankkeiden toteuttamista. Heräsi kysymys siitä, soveltuvatko uudet ideat nykyisten yhdistysten toimintaan ja sääntöihin vai pitäisikö hankkeita varten perustaa kokonaan uusi yhdistys tai herättää henkiin jo uinuvia toimijoita, kuten esimerkiksi Värtsilän kotiseutuyhdistys.
Yhdistykset yhteistoimin Värtsilää kehittämään
Yhteisen keskustelun tuloksena todettiin kuitenkin, ettei uusille yhdistyksille ole nykyisellä asukaspohjalla tarvetta. Sen sijaan nähtiin tärkeänä, että tulevia hankkeita suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä olemassa olevien toimijoiden kesken.
Illan aikana nousi esiin myös ajatus siitä, että kaikkea kehittämistä ei tarvitse sitoa hankerahoitukseen. Pienillä teoilla voidaan saada aikaan näkyviä ja merkityksellisiä muutoksia myös ilman ulkopuolista rahoitusta.
Sääperiä kiertävä luontopolkureitti taukopaikkoineen sai keskustelussa runsaasti huomiota. Siinä nähtiin selkeä mahdollisuus yhteiselle kehittämishankkeelle, jota voitaisiin samalla laajentaa kattamaan muitakin pitkään esillä olleita toiveita. Esille nousivat muun muassa taukopenkkien toteuttaminen välille urheilutalo–Niirala, Arppen pihapiirin ilmeen kohentaminen sekä opastaulun rakentaminen kertomaan Värtsilän kiinnostavista kohteista.
Myös lintutornihanke herätti keskustelua. Samalla todettiin, että hankkeen edistämisessä olisi tärkeää saada mukaan aktiivisia lintuharrastajia esimerkiksi Keski-Karjalan Luonnonystävät jotta suunnittelu ja toteutus vastaisivat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita.
Minne kunnan palvelulupaukset katosivat?
Keskustelussa muistutettiin lisäksi kunnan aiemmin tekemistä lupauksista. Erityisesti nostettiin esiin kunnanhallituksen vierailu Niiralassa edellisellä valtuustokaudella, jolloin kunnan puolesta luvattiin toteuttaa taukopenkkejä Värtsilän kevyen liikenteen väylän varrelle. Lisäksi muistutettiin kunnan aikaisemmasta lupauksesta toimittaa vuosittain neljä heittokuutiota polttopuita Kukkolammen luppotuvalle. Tätä käytäntöä toteutettiin aikanaan mallikkaasti useiden vuosien ajan, mutta viime aikoina se on jäänyt toteutumatta.
Tämän artikkelin myötä heitämmekin kunnan suuntaan kysymyksen: mihin nämä annetut palvelulupaukset ovat matkan varrella kadonneet?
Muistutin kuitenkin läsnäolijoita siitä, että vaikka täällä Värtsilässä Tohmajärven kuntaa on viime vuosina arvosteltu ankarastikin Värtsilän kehittämisen ja palveluiden laiminlyönnistä, on syytä nähdä kokonaisuus laajemmassa mittakaavassa. Kunta on nimittäin ollut merkittävällä panoksella mukana juuri näiden hankkeiden kautta toteutetuissa kehittämistoimissa. Usein unohtuu, että hankerahoitus ei ole pelkästään ulkopuolista EU-rahaa, vaan siihen sisältyy aina myös kuntarahan osuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa toteutetussa hankkeessa on ollut mukana myös Tohmajärven kunnan rahaa – ja siten kunta on osaltaan ollut mahdollistamassa Värtsilän viihtyvyyden ja elinvoiman kehittämistä.
Yli 90-vuotias, kyläkehittämisen konkari, Oiva Tikka toi esiin muistoja takavuosilta
Keskustelutilaisuuden päätteeksi sovittiin konkreettisista jatkotoimista. Toukokuussa järjestetään yhteiset kyläläisten talkoot, joissa siistitään kyläraitin ilmettä sekä kunnostetaan Hievarantien ja Värtsiläntien risteyksessä sijaitseva vanha maitolaituri. Paikalle toteutetaan Värtsilässä vierailleen saksalaismatkailijan idean pohjalta Tohmajärven ensimmäinen Kimppakyytipysäkki.
Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli erittäin onnistunut ja jätti osallistujille – sekä allekirjoittaneelle tilaisuuden koollekutsujana – vahvan tunteen siitä, että Värtsilässä ei luovuteta. Päinvastoin: täällä on aitoa tahtoa pitää kylä elinvoimaisena ja kehittää sitä yhdessä.
Huomioidaan uudet asukkaat
Keskustelussa nousi esiin myös tärkeä huomio: Värtsilään on muuttanut viime vuosina uusia asukkaita, ehkä jopa hieman huomaamatta. Heidät olisi tärkeää saada mukaan kylän toimintaan – tuomaan mukanaan uusia näkökulmia ja raikkaita ideoita.
Haluan jakaa tästä myös oman muiston. Muuttaessani Värtsilään vuonna 1997 olimme vielä kantamassa muuttotavaroita sisään, kun naapurissa asunut pariskunta leipoi meille piirakat. Isäntä toi ne tuohikorissa, pellavaliinan alla, ja toivotti meidät naapureiden puolesta tervetulleiksi Värtsilään. Tämä lämmin ele on jäänyt mieleeni pysyvästi.
Juuri tällaisia pieniä, mutta merkityksellisiä tekoja meidän tulisi vaalia – ei vain Värtsilässä, vaan koko Tohmajärvellä. Niillä rakennetaan yhteisöä, johon on hyvä tulla ja jossa on hyvä elää.
TEKSTI JA KUVAT: Eero-Matti Lintunen (kyläaktiivi, valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen)
Dass es diese Mitfahrbank geben soll, freut mich sehr! Wenn sie schon da ist, wenn ich das nächste Mal komme, werde ich dort sitzen. Nehmt mich dann bitte mit! Grüße aus Hamburg…
Ei anna Värtsilästä oikein positiivsta kuvaa se
hajoamispisteessä oleva talovanhus tuossa Niiralasta
Ilomantsintielle käääntyvässä kulmauksessa…..
Vastaavanlaisia tapauksia nähtiin aikoinaan Tohmajärvelläkin, mutta
kun toimeen tartuttiin, niistä päästiin eroon. Tietenkin tarvitaan
omistajan lupa.
Hyviä ideoita on sadellut, mutta kaikki toteututtamiset tarvitsevat tietenkin
tekijänsä. Värtsilässä on kuitenkin potentiaalia ja me ikäimmeiset arvostamme
kaikkia nykypolven saavutuksia, vaikka itse olemme usein vain niin sanotusti
hengessä mukana.
Kiitos Telle muistutuksesta!
Olen lähes joka päivä ohiajaessani ajatellut samaa.
Tarkoitat varmaankin taloa joka on Rajantien ja Värtsiläntien risteyksessä, Tohmajärveltä päin tullessa oikealla, vähän ennen kääntymistä kylälle, sprayvärein ”maalattu” talo.
Kunnasta saan kyllä omistajan selville, ja varmaan purkukuluista säästellen, hän antaa talorähjän harjoituskohteeksi Tohmajärven sammutusporukalle.
Selvitän asian. Kiitos vinkistä!
Ka, sitähän minä tarkoitin. Toivottavasti kommentti ei aiheuttanut kenellekään
mielipahaa, mutta mielestäni kaikki asumukset ansaitsevat kunniakkaan
lopun.
Tohmajärven kunnassa teknisellä puolen on palkattu työntekijä hoitamaan myös näitä kohteita.
Tietysti on kiireellisimpiä purettavia jotka täytyy hoitaa nopeasti pois esimerkkinä entinen Värtsilän kunnantalo.
Sitten tätä ”palkattua” kannattaa muistuttaa tästäkin asiasta😊
Tuosta aikaisemmin mainitusta ”talorähjästä” tuli mieleen asukkaat, jotka elivät siinä joskus 60-70 luvuilla. Muistaakseni mökki oli lähes samannäköisessä kunnossa silloinkin. Sateella katto vuoti, mutta pesuvateja ja ämpäreitä sopivasti asettelemalla ja tyhjentämällä elämä oli lähes onnen auvoista ja pitemmillä poutajaksoilla ämpärit voi viedä pois.
Talossa eleli Otto Hakkarainen muuten onnellista elämää, mutta naisen hän olisi halunnut siihen seurakseen. En tiedä tai muista osasiko hän kirjoittaa tai lukea, mutta lehti-ilmoituksilla hän oli seuraa hakenut. Niitä vastauskirjeitä hän antoi tai pyysi auliisti lukemaan. Joitakin naisvieraita varmaankin kävi lyhyen ajan viipymässä.
Eräs nainen, taisi olla Sanni, jäi vähän pidemmäksi aikaa Oton luokse ja Otto halusi, että HETI pitää vihkiä avioliittoon. Rovasti Juhana Varonen vihki. Uskon että he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tosin olen kuullut, että Sanni jäi auton alle ja menehtyi siinä läheisellä tiellä.
Kun minä ajan sen mökin ohi niin tunnen vain lämpimiä ajatuksia.
En tiedä ketä on mökissä asunut Oton ja Sannin jälkeen.
Tämän aiemmissa kommenteissa mainitun talon viimeiset vakituiset asukkaat olivat hurskas pariskunta Suoma ja Väinö Palomaa, tällöin elettiin jo 1970-lukua. Olen itsekin silloin vieraillut tässä heidän kodissaan vanhempieni mukana jossakin raamattu-/rukouspiirissä.
Väinön taustoja en lähde arvailemaan, mutta Suoma oli ollut jo edesmenneen miehensä nimellä Malinen ja käsittääkseni Värtsilän silloisen kunnansihteerin Aulikki Karvosen äiti.
Joku Malisen paikka on aikoinaan sijainnut Niiralassa suunnilleen Aseman kohdalla toisella puolen rataa, mutta en tiedä onko kyseessä ollut sama perhe. Talon jäänteet ja pellot erottuivat siinä vielä 1990-luvulla.
Väinö ja Suoma rakennuttivat pieneen taloonsa laajennusosan, johon tuli saunatilojen ohella muistaakseni myöskin yksi makuuhuone. Heille tämä oli siis kaikin puolin hyvä paikka asua elämänsä ehtoolla.
Talon nykyistä omistuspohjaa en tiedä, mutta Palomaan jälkeen siinä taisi ainakin jonkin aikaa olla isäntänä yhtiömuotoinen Sirius Oy. Idänkauppa alkoi käydä kuumana muutoinkin kuin raiteita myöten, joten reissaaville rekkamiehille tarvittiin lepoasuntoja läheltä rajaa. Tähän tarkoitukseen kelpasi torppa kuin torppa ja pirtti kuin pirtti minkä vain sai lämpimäksi ja missä pystyi käymään pesulla.
Väinön ja Suoman – näiden mukavien vanhusten – talo on nyt kieltämättä varsin ankean näköinen, joten poishan tuo sinänsä joutaa. Raput ovat romahtaneet, ikkunat rikottu ja seinät töhritty. Naakat päivystävät savupiippujen päässä eli niillehän tämä vaihe on tietysti erittäinkin sopiva.
Toisaalta tekisi mieli piipahtaa talossa kun siellä näyttää vieläpä parhaillaankin olevan avoimien ovien päivä, mutta toisaalta sillä käynnillä saattaa sitten vain romuttua jokin myönteinen muisto.
Pyydän asiasta tietäviä kommentoimaan mikä tässä tarinassani on faktaa ja mikä taas ehkä jotakin muuta höpinää vailla totuuden siementäkään, mutta kiitos kuitenkin Alpolle tuosta Hakkarais-muistelosta!
Suoma Malisen koti oli ennen Niiralaan muuttoa Värtsilän Patsolassa.
Ennen Venäjän rajan avautumista – olisko ollut seitsemänkymmentä lukua –
liikenne niillä kulmilla oli hiljaista. Talo oli tuolloin vielä ”kuomenessaan” ja
niinpä portaille ilmaantui vanhahko nainen joka kerta kun ajoimme siitä ohi.
Mietimme, että odottaako tai toivooko hän, että joku poikkeaisi hänenkin
luokseen, vai halusiko vain muuten olla menossa mukana….
Kun raja avautui, liikenne vilkaistui jopa ruuhkaksi asti. Mietimme, että jos kyseinen
nainen on elossa ja asuu vielä siinä, niin eipä hän juuri sisälle ehtisikään kun
autojonot olivat jatkuvia.
Vielä nytkin tulee vilkaistua tuohon – nyt jo rapistuneeseen rakennukseen päin melkein
joka kerta ohi ajaessa. Näkymä on muuttunut kerta kerralta surullisemmaksi.
Kuitenkin tuo portailla seissyt nainen ruskeassa takissaan on jättänyt pysyvän
jäljen muistikuviini.
Jussi pohdiskeli kommentissaan lähellä Niiralan asemaa, radan toisella puolella olleen Malisen talon asujia.
Hyvin lähellä nykyistä raja-asemaa, radan toisella puolella oli kaksi taloa. Toinen oli Malisen Annin talo. Hän piti pyhäkoulua 1960-luvulla Niiralan lapsille.
Malisen Annin pyhäkoulussa tuli sunnuntaisin istuttua.Ei ollut pakkopullaa vaan mielellään sinne mentiin.
Mielestäni Hakkaraisen Oton ja Sannin mökki oli Kostamon kaupan vieressä ja purettu aikoja sitten.Voin olla väärässä mutta muistikuva on sellainen.Sensijaan muistan Sannin auton alle jäämisen meidän kotimökin lähistöllä.Potkurilla tai pyörällä olivat liikenteessä ja eivät ehtineet pois alta.Sanni menehtyi.