Uudelleen julkaistu artikkeli. Alkuperäinen julkaistu 1.11.2014.
Sukupolvet ennen meitä
vaivan teitä
ovat täällä kulkeneet,
valossa ja pimennossa,
ahdingossa
uskoneet ja toivoneet.
(Virrestä 142:1)

Uudelleen julkaistu artikkeli. Alkuperäinen julkaistu 1.11.2014.
Sukupolvet ennen meitä
vaivan teitä
ovat täällä kulkeneet,
valossa ja pimennossa,
ahdingossa
uskoneet ja toivoneet.
(Virrestä 142:1)

Hieno kuva Sepolta Leminrinteen hautausmaalta!
En tiedä onko tuossa virren numerossa ns. painovirhe, koska kyseinen virsi ”Sukupolvet ennen meitä” on myös numerolla 147.
Laulun sanat kuvaavat aiemmin eläneiden sukupolvien kokemuksia, jotka ovat kulkeneet elämän polkuja ilon ja vaikeuksien, valon ja pimeyden keskellä, ja toivoneet ja uskoneet vaikeissakin oloissa.
Alla linkki Pasi Mustosen Youtube videoon, uruilla säestettynä ja laulettuna virsi 147.
https://youtu.be/KNDFK2f7Qvk?si=g4o2IbMjtk2SM14C
Videon tietojen mukaan video on kuvattu Paijalan kappelissa Tuusulassa.
Virren 4 säe on puhutteleva.
”Täällä nyt me vuorostamme
vaellamme
tietä sukupolvien,
niin kuin lapset aikanansa
taivaltansa
käyvät meitä seuraten.”
Rauhallista Pyhäinpäivää.
Eira on oikeassa. Virsi 142 on sekin pyhäinpäivävirsi, Oi Jeesus, kiitos nimellesi sun. Sukupolvet ennen meitä on virsinumeroltaan 147, Otto Laitisen unkarilaiseen sävelmään aikanaan sanoittama vuonna 1955. Virsikirjaan kyseinen virsi tuli vuonna 1986.
Hannu Vapaavuori kuvailee virttä 147: ”… Unkarilainen sävelmä on ilmaisuvoimainen. Alku on vaativa, kaipaava, tuntuu jopa kertovan jonkinlaisesta ahdistuksesta. Tämä ahdistus kuitenkin hälvenee nopeasti ja sävelmän loppu kertoo jo rauhoittuneesta, levollisesta mielestä. Ehkäpä yhteisestä taivaallisesta kiitosjuhlasta, josta viimeisessä säkeistössä lauletaan?”