METSÄNPOIKA TAHDON OLLA
Loppukesän tuuleton päivä pysäyttää ajan. Seisova ilma hautoo alkavan syksyn kosteutta niin, että
se tarttuu hiuksiin ja vääntää niitä entistä kiharammaksi. Linnut ovat lakanneet laulamasta,
tälläisenä päivänä kuulee hiljaisuuden.
Jussin kumisaappaat ovat liian suuret. Hän joutuu pitämään askeleensa matalana, etteivät saappaat
lonksuessaan säikytä saalista. Uusi haulikko roikkuu tukevasti olkapäältä. Sen perä viistää melkein
maahan, vaikka piippu on kiharoiden yläpuolella.
Emme puhu mitään, koska niin on sovittu. Metsässä ei sovi metelöidä, varsinkaan kun ollaan
ensimmäistä kertaa jahdissa. Tätä hetkeä hän on odottanut hartaasti. Koukun Heikin takana
olevassa, pienessä tiheässä kuusikossa, hän on käynyt seuraamassa pyypoikueen kesää. Hyvin
pärjäsivät, eikä läheisellä kalliolla pesinyt kettu, onnistunut nappaamaan kuin yhden poikasen
lintupoikueesta.
Haulikko tuli postissa uudelle vartiolle. Sieltä se piti hakea. Lupa-asiat oli selvitetty jo aiemmin.
Omilla, Kostamon kaupasta saaduilla tienisteillä haulikko on hankittu. Tsekkiläisen pelin hinta
laatusuhde on kohdallaan. Maksoi 120 markkaa, kuukauden tienisti. Metsässä kulkemisen mentori,
Kokka Hessu sanoi, että se on hyvä haulikko. Ei tarvinnut kauppaa katua.
Pyypilli on värkätty sardiinipurkin pellistä. Siitä lähtevä kutsuääni on testattu toimivaksi.
Loikkaamme, rajalle menevältä tieltä, ojan yli pienelle suoaukealle. Kosteikosta nousevat mättäät
hehkuvat punaisina suurista puolukoista. Jussi kääntyy ja nyökkää minulle. Hän laskee haulikon
olaltaan. Kaivaa taskusta punakuorisen panoksen ja tyrkkää sen haulikon piippuun. Nostaa
varovasti piipun, varmistaa aseen. Jatkamme hiipimällä kuusikon syliin.
Jussi ottaa sammaloituneen kiven takana polviasennon. Olemme hengittämättä ja kuuntelemme.
Sormea nostamalla hän antaa minulle luvan puhaltaa pilliin.
Niiralassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneelle Juhanille, metsästys ei ollut niin tärkeä, kuin
metsä ja siellä ajokoirien kanssa vietetty aika.
Pari vuotta myöhemmin, tuon ensimmäisen jahtireissun jälkeen, hän hankki oman ajokoiran.
Sääperin vartiolla työskenteli ja asui koirankasvattaja Jarmo Huhkio. Hänellä oli ajokoirapentue.
Kokenut koiramies Huhkio näki nuoren pojan silmissä ajokoiramiehen palon. Hän myi Jussin
kukkarolle sopivaan hintaan pennun, jonka hän tiesi hyväksi. Siitä pennusta kasvoi muotovalio
Hely, ja Jussista intohimoinen ajokoiramies.
Elämänsä aikana Juhani kasvatti ja koulutti useita upeita ajokoiria. Menestystä hänen koirilleen tuli
ajokokeista ja näyttelyistä. Monet viikonloput Jussi kuunteli koirien hakkua myös ajokokeiden
tuomarina.
Pojat istuvat kuistin penkillä uudet siniset suikat päässään. Ne on saatu kaupunkituliaisina. He
katsovat pihalla seisovaa uutta, kerman väristä Skoda Oktaviaa. Auto on hieno ja ennennäkemätön.
Kuistin penkillä oleva levysoitin pyörittää kiekkoa, jossa on rehevän koskimaiseman kuva. Kauko
Käyhkö laulaa, ties kuinka monetta kertaa, kalastaja Eemelin valssia. Levy on ainut mikä Erkki
sedällä on.
Jussi päättää pyytää kummisedältään lupaa istua auton ohjaamoon, kuljettajan paikalle. Heti kun
miehet tulevat saunasta. Ihailen hänen rohkeuttaan.
Kun katson auton ratin takana istuvaa isoveljeä, näen että hänet on valettu istumaan siihen. Uuden
auton tuoksu avaa hänelle oven tulevaisuuteen ja suureen maailmaan. Jussista kasvaa miljoonien
ajettujen kilometrien mies.
Värtsilä oli Jussille rakas paikka. Yhtään Värtsilä päivää ei jäänyt häneltä käymättä.
Juhani siirtyi rakkaidensa ympäröimänä, toiseen todellisuuteen pitkällisen sairauden murtamana
14.6.2025 R.I.P
Älä tuulta pelkää, älä sadetta,
myrskyä tai kavalaa kieltä.
Älä petoa pelkää,
joka haistaa heikon lihasi.
Mennyt väistyy,
kun kuulet kaikkien lintujen laulavan.
Kuolema ei kuulu hengelle.
Kirjoittaja on Juhani Penttisen veli jore.
Liikuttavan kaunis muistokirjoitus.
Läheisten suruun osaa ottaen ja vainajan muistoa kunnioittaen.
Lämmin osanottoni.
Jore, kaunis muistokirjoitus Juhanista, veljestäsi, naapurin pojasta. Värtsilä- päivillä viime kesänä nähtiin viimeksi. Ihailin sitä Jussin sisukkuutta olla elämässä mukana loppuun saakka. Lämmin osanotto.
Lämmin osanotto Jussin muistolle.
Kiitos Jore kauniista muistokirjoituksesta.
Lämmin kiitos osanotostanne.
Jussi haudataan toiveensa mukaan Värtsilään.
Liikuttavan kaunis kirjoitus Juhanista,lämmin osanotto vielä tätäkin kautta lähiomaisille.Voimia ja jaksamista. Maija Turusta
Kaikki kauniit ja surumieliset muistot lapsuudesta yhdistää minua ja Juhania tai Jussia kuten aina on sanottu, Äidin menetys lapsena ja nuorena on ollut minulle sekä Juhanille ja Anjalle , Jormalle on ollut suuri yhteinen suru sekä menetys . Monet monet kerrat niitä aikoja on muisteltu itketty ja naurettu yhdessä sekä halattu .Juhani on ollut minulle kuin se puuttuva veli .Kiitos hyvälle serkulle ja ystävälle Kiitos muistojen muistelemisesta olet aina se rinnallakulkija siellä jossakin Missä linnut laulaa ja Laine liplattaa Jussia kaihoisasti ikävöiden entinen Toivosen Anneli .
Myöskin Juhanin läheisille syvät surunvalitukset ja kyllä Kaarina tietää tämän Juhanin ja minun yhteisen surumuiston Halataan kun tavataan Anneli.