Olen ihastunut. Nään vaimon auki jättämästä, kalliin näköisestä laatu lehdestä, kuvan
kukoistavasta puutarhasta. Sellaisen minäkin haluan. Oikeastaan olen halunnut sellaisen jo vuosia.
Tai ehkä kymmeniä vuosia. Mökin kamarin ikkunan alla rehottaa kuitenkin paksu villiintynyt
jankko. Siinä paikalla on joskus ollut kasvimaa.
Aloitan uuden harrastukseni astelemalla puutarhaliikkeen työkaluosastolle. Lumoudun
tarjonnasta. Nykyisin saa ostettua jokaiselle rikkakasvilajille oman tuhoamistyökalun. Ongelmani
on, tuleeko hyötypuutarhassani kasvamaan vesiheinää, juolavehnää vai kenties jopa pujoa.
Asiantunteva myyjä suosittelee ostamaan kaikki härpäkkeet, kaiken varalta. Sato kun on ilman
muuta pilalla jos rikkakasvit pääsevät rehottamaan puutarhassani. Noudatan ystävällisen
asiantuntijan neuvoa.
Siemen osastolla hämmästelen ilmastonmuutoksen etenemistä. Tarjolla on sellaisten kasvien
siemeniä ja taimia joiden luulin viihtyvän vain tropiikissa. Valitsen siemenperuna pussin. Se on
Siikliä. Hyvä peruna. Kukkaloiston rakennan erilaisista perenoista. Ystävällinen myy minulle Pionit
ja muutaman muun mukulan, joiden nimeä en osaa lausua. Asiantuntija tietää että Lupiini on
nykyään poistettava vieraslaji. Sen siemeniä ei ole myynnissä, vaikka halusin niitä ostaa. Kaunis
kukka. Lapsuuteni naapurissa kasvoi sellaisia. Sillä seinustalla jossa paistoi aina aurinko.
Kurvaan täyteen ahdetun tila-autoni palstan reunaan. Ihmettelen miten paljon tavaraa autooni
mahtuukaan. Mullat eivät tosin mahtuneet. Ystävällinen asiantuntija järjesti ilmaisen kyydin
multakuormalleni. Ihmettelin hiukan miksi kasvimaan päälle täytyy tuoda vielä uutta multaa.
Asiantuntija naurahti hyväntahtoisesti meitä kaupunkilaisia. Uusi multa on välttämätöntä
kukkaloiston aikaansaamiseksi, koska vanhassa maassa ei ole enää typpeä, fosforia, kaliumia,
mangnesiumia, rikkiä eikä ainakaan mangaania tarpeeksi. Kemia ei ollut vahvin aineeni koulussa,
joten nyökyttelin päätäni asiantuntijan puheille ja tilasin tuhannen euron multakuorman kotiin
toimitettuna. Ilman toimituskuluja.
Multakuorma tulee iltapäivällä. Kuorma-auto raatelee pihanurmikkomme ja ajaa ainoan
tontillamme iloa tuottavan kirsikkapuun yli. Ukko kippaa mullan kaksikymmentämetriä ohi
jankkokasvimaani, ja lähtee kättään heilauttaen, tuhoamaan jonkun toisen puutarhaintoilijan
pihamaan.
Katson lapio kädessä työmaata. Alaselän vasemalla puolella vihloo. Toinen nilkka on turvoksissa
eikä kottikärryn renkaassa ole ilmaa. Kaiken lisäksi tummapilvi taivaankannelta, alkaa laskea vettä
kasvimaani ylle aivan liian aikaisin.
Kun olen saanut pirtin lämpimässä vaihdettua kuivaa ylleni, katson lähikaupan tarjouksia. Onhan
siellä, kimppu Pioneita kolme euroa ja porkkananipun saa kahdella.
jore
Tääkin on kirjoittanut 2015 Värtsiin jutun
”Puutarhatontut”, löytyy googlaamalla jos kiinnosta.
Tosin kerron siinä tontuista hieman eri näkökulmasta.
Liekö Jore seurannut liikaa lifestyle ohjelmia telkkarista.
Niissähän stailataan koko piha uusiksi, vaikka omistaja saattaisi
alussa pyytääkin, että joku entinen kasvi säilytettäisiin…
Mutta pianpa on pienikin piha täynnä työkoneita, betonilaattoja,grillejä,
ulkotulia, pihakalusteita, tekonurmirullia, porealtaita, lannoitesäkkejä
ja rekallinen istutettavia kasveja. Siitä asukkaiden alunperin toivomasta
vanhasta syreenipuskasta ei näy jälkekään.
Ja ihan ekana on tietenkin purettava vanha terassi pois ja sen tilalle tehtävä
uusi ja leveämpi katoksineen. Pihapolut ja nurmikot on hävitettävä ja
polut päällystettävä laatoilla tai jollain muulla, viheralueeksi jätetään ehkä
postimerkin kokoinen ala, ettei tule ruohonleikkuuta. Ja kunttaa, kuntaa
on laitettava ehdottomasti tontin reunamille.
Jahka Joren unelmapuutarha on valmis, toivoisin kuvia tänne Värtsiinkin.
Valokuvat olisivatkin kirsikka multakakun päälle. Ainakin selfie tontusta ja värikuva viherpeukaloista.
Nyt vain reippaasti puhelinkauppaan tonnin kameraa ostamaan.
Telle kuvaa osuvasti puutarhan uudistusta. Samaa tulee ajatelleeksi Huvila & Huussi -ohjelman mökinkunnostusprojekteista. Useammassakin tapauksessa olisi paljon yksinkertaisempaa, helpompaa ja halvempaa kipata koko entinen mörskä lavalle ja rakentaa kokonaan uusi. Nyt residenssit puretaan alkutekijöihin ja duunataan kaikki uusiksi.
Kuvaussessioissa mukana olleilta silminnäkijätodistajilta kuulee, että kaikkein vaikeinta on kuitenkin se uuden huushollin ihastelu- ja hämmästelyvaihe. Joku saa sydäntapahtuman järkytyksestä, toisen omistajan kanssa joudutaan puolestaan ottamaan kohtausta uusiksi jopa puolen tusinaa kertaa, ennen kuin ohjaajaa tyydyttää hämmästelyn määrä. Sopimuksessahan velvoitetaan pistämään silmät suuriksi, kädet poskille, tirauttamaan kyyneleet ja hokemaan ”oumaikoodia” kymmenkunta kertaa. Lause ”onkohan tämä se entinen ollenkaan” on niin ikään käsikirjoituksessa.
Meitä huijataan markkinoilla koko ajan ja olemme huijauksissa mukana täysin rinnoin. Yhteisestä sopimuksesta.