Mikko

Tämän verran jäätiin arvokisapaikasta

Astelen sovittuna aikana kunnantalon kulmahuoneeseen. Paikalla on Tohmajärven kunnanjohtaja Mikko Löppönen, jonka kanssa olen tapaamisen sopinut. Huoneen ovelta löydän myös kunnan markkinoinnista ja
viestinnästä vastaavan Anne-Maarit Hyttisen. Eipä ole ihme että keskustelu käyntyy penkkipunnerrustuloksiin ennen kuin ehdin edes alas istuutumaan… Leppoisaa small-talkia ja rentoa meininkia. Hyvä alku
siis tulevalle puolentoista tunnin keskustelulle, tuumin.

Anne-Maaritin vetäytyessä omaan työhuoneeseensa pääsemme Mikon kanssa
asiaan. Minua kiehtoo tietää hänen urasta ja elämän eri vaihteista. Enkä varmaankaan ole toiveeni kanssa yksin. Millainen Mikon tie on ollut pikku kylän keihäänheittäjänuorukaisesta Tohmajärven kunnanjohtajaksi?

Mikko on syntyperäinen Tohmajärveläinen. Lapsuus- ja nuoruusvuodet hän vietti sukutilallaan Ellilässä joka sijaitsee Tohmajärven Kaurilassa. Lapsuudenkodin kasvatus ja arvot ovat seuranneet Mikon elämässä vahvasti mukana aina tähän päivään saakka. Koulutaipaleensa hän aloitti
Peijoniemen alakoulussa ja näiltä ajoilta hänelle on jäänyt runsain verroin myös hienoja muistoja.

Alakoulua leimasi poikkeuksellisen suuri
urheilijanuorukaisten lahjakkuus. Sen aikaisia koulukavereita olivat mm. Marianne Hannonen joka myöhemmin oli voittamassa Salibandyn MM-kultaa ja menestyi lisäksi hiihdossa. Peijoniemessä koulua kävi myös
Superpesiksessä kunniaa niittänyt Parviaisen Hanne. Saman kyläkoulun kavereita olivat myös monet muutkin, myöhemmin kansallisella tasolla menestyneet urheilijat. Liikunta kuului isona osana sen aikakauden
nuorten elämään. Pelit ja älylaitteet loistivat poissaolollaan.

Sählyn pelaajia Kaurilan kylätalolla. Mikko edessä ja mukana 3 Piispasen poikaa ja Jouni Vornanen

Vaikka lapsuudenkoti opettikin jo varhaisessa vaiheessa työnteon merkityksen, antoivat äiti-Pirkko ja isä-Reino paljon tilaa ja tukea Mikon liikuntaharrastuksille. Mikko tiivistääkin oman lapsuutensa toteamalla että se oli hyvä sellainen.

Vaikka harrastusmahdollisuudet maalla olivatkin vähäisemmät kuin kaupungeissa, olivat ne silti monipuolisia. Syksyisin ja keväisin pelattiin salibandya villasukat jalassa Kaurilan kylätalolla, kesäisin heitettiin keihästä ja yleisurheiltiin. Jalkapalloa voitiin pelata Värtsilän Urheilijoiden jalkapallokerhossa jopa talviaikaankin Niiralassa sijainneella kuplahallilla. Lähin luistelukaukalo löytyi alakoulun vierestä Peijonniemestä ja hiihtolatuja oli ristiin rastiin.

Nuori keihäslupaus Riikolan mummolassa

Korjuksen kultamitaliheitosta kipinä keihäänheittoon

Kiinnostus keihäänheittoon sai varsinaisen kipinän 1988 Tapio Korjuksen voittaessa lajin olympiakultaa Soulissa. Voittoheitosta innostunut Mikko oli kelannut pätkää videonauhuriltaan edes takaisin niin paljon että timpurihommissa Ellilässä ollut Piipposen Repe sai tarpeekseen koko
videosta. Mikko sanoo että tietenkin myös Seppo Rädyn menestys oli merkittävä tekijä hänen omaan lajivalintaansa.

Vuonna 1994 Seppo Rädyn valmentaja Eino Maksimainen alkoi ottaa myös nuoria keihäänheittäjä valmennukseensa aloittamalla nuorten talvitreenit
Tohmajärvellä. Lapsena Mikko oli hetken haaveillut urasta mm. rajamiehenä mutta nyt unelma kilpaurheilijana alkoi elämään nuoren pojan mielissä. Motivaatiota lisäsi alkanut menestys eri kilpailuissa. 14-vuotiaaksi ehdittyään hän oli jo tuttu näky ikäluokkiensa kymmenen parhaimpien listoilla.

Vuonna 1997 harjoittelu muuttui kovemmaksi ja myös voimaharjoittelu tuli mukaan kuvaan. Tästä kehityksestä seurasi se että seuraavana kesänä Mikko voitti jo Pihtiputaan keihäskarnevaalien alle 15-vuotiaiden sarjan 67,12 tuloksella. Siihen aikaan Mikolla oli jo
oma heittopaikka ja punttisali kotitilallaan.

Isä-Reino ja Mikko Pihtiputaan kisareissulla

Peijoniemen koulu vaihtui seuraavaan joka oli Tohmajärvi-Värtsilän yläkoulu Kemiessä. Liikunta ja  keihäänheitto seurasivat mukana koko yläkouluajan. Peruskouluikäisillä nuorella miehellä, ei ollut selkeää suunnitelmaa mitä haluaisi tehdä työkseen isona. Puolen vuoden lukiokokeilu vaihtuikin liikunnanohjaajan peruskurssiin Savonlinnan
Tanhuvaarassa. Tämä sopi hyvin myös keihäänheittoon sillä Tanhuvaarasta löytyi valmentajaksi jo meritoitunut Jarmo Hirvonen jonka opissa ura nyt jatkui.

Mikko innostui liikunta-alasta niin että perusopintojen jälkeen hän opiskeli vuosina 2000-2002 Tanhuvaaran Urheiluopistolla
liikunnanohjauksen perustutkinnon. Tanhuvaarassa harjoitus- ja kämppäkaverina oli Kipan nykyinen pelinjohtaja Sami ”EKO” Partanen. Opintojen päätyttyä, ennen armeijaan siirtymistä Mikko ehti
työskennellä Tanhuvaarassa vielä liikuntapaikkahoitajana.

Koska Mikon lahjakkuus keihäänheittäjänä oli jo nähty laajemmin, pääsi hän suorittamaan varusmiespalvelustaan Lahden urheilukouluun. Sen aikaisia armeijakavereita olivat mm. ratamoottoripyöräilijä Mika Kallio,
yleisurheilijat Tommi Evilä ja Matti Mononen sekä talvilajien urheilijoista MM-kultamitalisti, hiihtäjä Matti Heikkinen. Kovin tuttuja
nimiä kaikki meille penkkiurheilijoille.

Voimaharjoittelu kuuluu keihäänheittoon

Kyynärvarren päähän arvokisapaikasta

2002 syksyllä Mikko valittiin nuorten maajoukkueeseen. Porukkaa kutsuttiin siihen aikaan nimellä ”Supernuoret”. 4-5 päivän mittaisia harjoitusleirejä oli tuolloin Kuortaneella viisi kertaa harjoituskaudella. Yksi kilpauran kipeimmistä muistoista liittyykin tähän ajanjaksoon. Vuonna 2003 oli arvokisakarsinta jossa saman kilpailun aikana Mikko paransi omaa ennätystään peräti neljä kertaa. Mutta hän jäi silti, ainoastaan muutamia kymmeniä senttejä himoitusta
arvokisapaikasta ja kotiin jääväksi varamieheksi. Karsintakilpailun voitti silloin muuan Tero Pitkämäki, reilulla 77 metrin heitollaan. Mikon tulos 73,73 ei huono ollut sekään.

Tero Pitkämäki kuvassa keskellä

Mikon kannalta kuitenkin ikävää
oli se että Teron ja hänen väliin pääsi livahtamaan pari kaveria liikaa. Täysin heittokuntoinenkaan Mikko ei tuolloin ollut. Paria päivää ennen karsintakilpailua hän oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja nilkka oli kilpailussa vahvasti teipattu. Niin kuin keihäänheittäjillä usein, myös Mikon kilpauralle mahtui loukkaantumisia. Oli niin kylki- kuin selkävammaa ja kyynärpäätäkin jouduttiin operoimaan muutamaan kertaan.

Harjoittelu sai kokonaan uuden luonteen Mikon siirtyessä Seppo Rädyn valmennukseen. Erityisesti voimaharjoittelu korostui vaihdoksen myötä. Näihin aikoihin Mikko pääsi myös lajipäällikkö Kari Ihalaisen ja USA:ssa asuneen keihäsmiehen Esko Mikkolan myötävaikuttamina harjoitteluleirille
Arizonaan. Tämän reissun seurauksena Mikolle tarjoutui myös mahdollisuus
päästä täydellä stipendillä opiskelemaan ja urheilemaan Arizonaan. Tähän
tarjoukseen hän ei kuitenkaan silloin tarttunut. Mihin elämä olisikaan
häntä vienyt jos päätös tuolloin olisi ollut toinen?

Arizonan leirillä

Näiltä ajoilta ovat peruja Mikon saavuttamat junioreiden SM- ja PM-hopeamitalit. Molemmissa kilpailuissa hänen edelleen ylsi vain Antti Ruuskanen. Vuonna 2005 Mikko pääsi ensimmäistä kertaa Kalevan Kisojen
(SM-kilpailut) finaaliin. 80 metrin rajan rikkominen näytti jopa mahdolliselta vuonna 2007.

Kilpailukausi alkoi suotuisissa merkeissäsillä kauden neljässä ensimmäisessä kilpailussa Mikko heitti jokaisessa yli 75 m. Se ”piikkiheitto” jäi kuitenkin puuttumaan. Kroppa alkoi sitten myös reistailemaan entistä useammin, tästä huolimatta kauden
paras oli ennätysheitto ja se kantoi peräti 76,19.

Mutta keihäänheitto näytti kyllä kasvonsa… kauden päätteeksi kyynärpää leikattiin jo kolmanteen kertaan. Selkävaivat vaivasivat tuon jälkeen useampana vuonna. Ura keihäänheittäjänä päättyi vuonna 2011. Tuo oli aikuisten tasolla toiseksi paras kausi. Kalevan kisat tuli koettua 10 kertaa ja
viimeisissä Kalevan kisoissa Turussa tuli reilulla 75 metrin kiskaisulla uran paras sijoitus SM-tasolla eli 7. sija.

Työtä, opiskelua ja kuntapolitiikkaa

Monille urheilu-uran päättyminen on tuonut elämään tyhjiön jota on ollut vaikea täyttää. Mikolla sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen sujui hyvin. Poikkeuksena moniin muihin hän oli ehtinyt opiskella itselleen ammatin. Myös tuleva puoliso Tuuli oli löytynyt elämänkumppaniksi.

Mikko työskenteli liikunnanopettajana Tohmajärvellä vuosina 2007-2011. Elämä
vei myös Etelä-Suomeen ja erilaisiin liikunta-alan hommiin. Hän ehti työskennellä mm. markkinoinnin ja saliohjaajan työtehtävissä
kuntosaleilla Eirassa ja Hakaniemessä sekä vesiliikunnan ohjaajana ja uimavalvojana Järvenpäässä. Valvojan kopissa´istuessaan Mikko oli sitten saanutkin kipinän opintojen jatkamisesta. Hän kun ei aikonut viettää
lopun työuraa uimavalvojana Järvenpäässä. Onni meille täällä Tohmajärvellä.

Kaikki nämä vuodet mitä Mikko sai viettää kotiseutunsa ulkopuolella hän näkee rikkautena. Hänen mielestään tekee hyvää käydä välillä katsomassa millaista meno maailmalla on. Tämä auttaa usein näkemään oman kotiseutunsa vähän eri perspektiivistä.

Sitten tuli muutto Savonlinnaan. Tanhuvaaran Urheiluopistolla Mikko aloitti liikunnanohjaajan tuntityöt. Samaan aikaan alkoivat AMK-opinnot Vierumäellä. Tanhuvaarasssa Mikon työtehtäviin kuuluivat mm. Antti Ruuskasen keihäskoulun sekä Sporttileirin (osallistui parhaimmillaan 800
nuorta) järjestelyt ja markkinointitehtävät. Vuonna 2013 Mikko palasi liikunnan opettajaksi Tohmajärvelle.

Liikuntatieteiden maisterina 2017

Mikko panostaa koulutukseensa. Vuosina 2015-2017 hän suoritti Jyväskylän
Yliopistossa liikunta-alan maisteriohjelman ja valmistui 2017 kesäkuussa
liikuntatieteiden maisteriksi. Paria vuotta myöhemmin opinto CV:n lisättiin 2019 Opetushallinnon tutkinto, joka antaa hänelle kelpoisuuden rehtorin virkaan. Näihin aikoihin Mikolla alkoi myös nousta esiin yhä lisääntyvä kiinnostus hallinnon tehtäviä kohtaan.

Vaikka hänen suvussaan on useamman sukupolven perinne ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen, yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostamaan enemmän vasta urheilu-uran jälkeen. Mikko oli ehdolla
vuoden 2017 kuntavaaleissa Tohmajärvellä. Vaaleissa hän sai huikean 116 äänen potin. Ensikertalaisesta valtuutetusta tehtiin samoin tein kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Aiemman valtuustokauden aikana kunnan
taloutta oli saatu paremmalle tolalle. Valtuustokauden aikana tehtiin merkittäviä investointeja kunnan peruspalveluihin; Sivistyskeskus Ahjon rakentaminen, Tikkalan Päiväkoti ja liikuntahallin laajennus.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja ajaltaan Mikko kokee saaneensa joitain arvokkaita oppeja; esimerkiksi sen että hommassa pärjää kun luottamus ja toimiva keskusteluyhteys saadaan luoduksi eri tahojen välille.

Perheenisänä ja kunnanjohtajana

Vuotta ennen 2017 kuntavaaleja saivat Tuuli ja Mikko sitten esikoisensa. Tytär Martta syntyi kesäkuussa 2016. Perhe kasvoi muutamaa vuotta myöhemmin Aada tyttärellä (2019) sekä kaksi vuotta myöhemmin Ilmari
pojalla (2021).

Mikko-isä on jo kahden vanhemman lapsen harrastuksissa viikottain mukana. ToU:n yleisurheilukouluun osallistuu keskimäärin 14
lasta joista 5-6 on osallistunut piirikunnallisiin jo hallikilpailuihinkin. Mikko toimii ryhmän ohjaajana. Ennen kunnanjohtajaksi tuloa Mikko ehti toimia 9 kuukauden ajan vs.
sivistysjohtajana. Nykyisessä tehtävässään kunnanjohtajana hän on ollut vuodesta 2021 lähtien.

Kokemus molemmilta puolin pöytää on opettanut Mikkoa. Hänellä on ymmärrys siitä millaista tietoa viranhaltijan tulee
luottamushenkilöille tuottaa päätösten tueksi.
Huippu-urheilussa ja kuntajohtamisessa Mikko näkee paljon yhtäläisyyttä.
Molemmissa asetetaan tavoitteet, luodaan strategia ja suunta joiden takana kaikki sitten yhdessä seisovat.

Tulevaisuudesta

Tohmajärven tulevaisuuden näkymiä Mikko arvioi mm. siten että meillä on vahvuuksia ja vetovoimaisuustekijöitä joita täytyy korostaa
tulevaisuudessa. Yksi näistä on turvallinen elinympäristö lapsiperheille.

Mikko sanoo että myös väestön ikääntymisen liittyviin haasteisiin on osattu varautua. Kunnassa voidaan monilla pienillä toimilla helpottaa ikäihmisten arkea. Esteetön kulku jalkakäytävillä, penkit puistoissa ja kulkuväylillä, virikkeellinen päivätoiminta ovat asioita joihin kunta voi panostaa tai olla apuna tällaista tarjoaville yhdistyksille.

Nuorten harrastustoimintaa kunta voisi esimerkiksi auttaa tukemalla yhdistyksiä
osallistumalla vetäjien koulutuskustannuksiin.

Presidentti Stubb vieraili Tohmajärvellä 2024

Tohmajärvi on myös monilla tavoin uuden edessä… raja on kiinni ja tämän kanssa on nyt elettävä. Mikko kiittää kuntalaisia myös siitä että niin monella asukkaalla on ollut halu lähteä mukaan kuntavaaliehdokkaaksi.
Mikko odottaakin innolla uutta valtuustoa ja sitä että uusia kuntapäättäjiä päästään perehdyttämään kunnalliseen päätöksentekoon.

Ja lopuksi vielä alun keskusteluihin penkkipunnerruksesta. Mikolla oli aiemmin tavoite että vuosittain hän nostaa 100 kg. Nyt tavoitetta onkin korjattu.
-Olisi hyvä jos tekisin saman vielä eri ikävuosikymmenillä, Mikko tokaisee.

TEKSTI: Eero-Matti Lintunen
KUVAT: Mikon kotialbumi